Parisuhdeväkivallan kaava
Monesti täälläkin on ihmettelyjä siitä, miten sellaiseen suhteeseen ajautuu ja miksi siihen jää ja antaa kohdella itseään kaltoin.
Mulla ainakin meni kuin oppikirjasta.
Turvaton ja väkivaltainen lapsuus. Väljähtänyt suhde ja ero takana, muutto toiselle paikkakunnalle. Yleensähän väkivallan tekijä iskee juuri suuren elämänmullistuksen tai kriisin aikana. Kehuu ja ylistää maasta taivaisiin, mikä tuntuu hyvältä kun on jo valmiiksi vereslihalla.
Sitten kun väkivalta alkaa, se alkaa niin salakavalasti, että pitkän aikaa on ihan pihalla ja miettii, että kuvitteleeko itse kaiken. Toinen esim kävelee "vahingossa" toistuvasti päin tai heittää vitsiä toisen ulkonäöstä. Nipistelee, mottaa olkavarteen vähän liian kovaa ihan vain huumorilla. Jos sitä ei kestä, on huumorintajuton. Tai mahdollisesti harhainen. Uhri alkaa ehkä itsekin epäillä omaa mielenterveyttään.
Kun tilanne etenee ja toinen syyllistää kaikesta, sitä alkaa uskomaan, koska todennäköisesti ei itsekään käyttäydy kuin enkeli enää siinä vaiheessa. Lisäksi se kaikki on tuttua lapsuudesta, ja on ehkä kasvatettu uskomaan, että ansaitseekin saada selkäänsä.
Lisäksi voi olla niin, ainakin omalla kohdallani, että kuvittelin kaikessa järjettömyydessäni että jos saan tämän ihmisen rakkauden ja hyväksynnän, niin lapsuuden traumat on sillä kuitattu. Lapsuuteni väkivallan tekijä oli hyvin samankaltainen ihminen kuin parisuhdeväkivallan tekijä.
Tilanne kehittyy usein niin pahaksi, että se kuuluisa eroon johtava viimeinen pisara on jo hengenvaara. Joskus ei sekään riitä.
Millaisia kokemuksia muilla on? Toivon asiallista keskustelua vaikeasta aiheesta.
Kommentit (45)
Onko sitten kuinka harvinaista, ihan oikeasti, että tällainen väkivaltainen, sairaalloisen mustasukkainen ihminen muuttuu? Mieheni kohdalla fyysinen väkivalta loppui poliisin puhutteluun ja sairaalloinen mustasukkaisuus lyhyen asumuseron jälkeen. Henkinen väkivaltakin ajan mittaan lähes kokonaan loppunut.
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten kuinka harvinaista, ihan oikeasti, että tällainen väkivaltainen, sairaalloisen mustasukkainen ihminen muuttuu? Mieheni kohdalla fyysinen väkivalta loppui poliisin puhutteluun ja sairaalloinen mustasukkaisuus lyhyen asumuseron jälkeen. Henkinen väkivaltakin ajan mittaan lähes kokonaan loppunut.
Olen miettinyt samaa. Meillä on mennyt jo vuosia hyvin. Kaikenlainen väkivalta on loppunut täysin. Itse uskon, että tämä on todella, todella harvinaista. Tämä on ensimmäinen kerta kun edes sanon asiasta missään tai kenellekään, koska en halua, että joku väkivaltaisessa suhteessa elävä alkaa sen takia elätellä toivoa toisen muuttumisesta, koska on paljon todennäköisempää, ettei se muutu. En silti suosittelisi tätä tietä kenellekään, koska mielenterveys oli todella koetuksella ja koen, että kuljin läpi *elvetin. En ryhtyisi siihen uudelleen vaikka olisi varmuus muuttumisesta.
^ Toisaalta meitä on tässä jo kaksi. Ehkä on yleisempää kuin kuvitellaan. Toki vaatii tottakai ihmisen oman tahdon muuttua, se on selvä asia. Ja meillä sen toi vasta jokin "herätys", kuten se ero. Toisaalta jos olisin lähtenyt, ei varmasti olisi muuttunut.
Joskus se painostus ja henkinen väkivalta on niin hienovaraista, että sitä on vaikea osoittaa selvästi. Keho kuitenkin tietää ja ihminen alkaa tekemään kaikenlaisia itseä rauhoittavia asioita.
Vakava stressi ilmenee kynsien pureskelun ja hampaiden kirskuttelun lisäksi usein muina toistuvina kehonhuoltotoimintoina (Body-Focused Repetitive Behaviors, BFRB), kuten ihon poimimisena/nipistelemisenä, huulten pureskeluna tai hiusten nykimisenä. Nämä rauhoittavat hermostuneisuutta, mutta voivat muuttua haitallisiksi tavoiksi ja aiheuttaa tulehduksia tai vaurioita.
Usko kehoasi. Se tietää jo ennen kuin itse tajuat, että olet toksisessa suhteessa.
Ja PAKENE!!!!
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. On fakta.
Varmaan syy siihen, miksi käyttäytyy väkivaltaisesti, vaikuttaa muutoksen mahdollisuuteen.
Psykopaatti tai narsisti ei varmasti muutukaan. Mun kumppanilla syynä oli epävakaa persoonallisuushäiriö, joka jo iän myötä lieventyy merkittävästi. Lisäksi hän kävi terapiassa. Ja kävimme myös pariterapiassa.
Lisäksi hän joi niihin aikoihin viikonloppuisin ja humalassa oli kuin itse piru. Ei juo enää.
Muutos ei kyllä varmasti tapahdu helposti ja itsestään ilman minkäänlaisia toimia.
Meilläkin tuli ensin ero, sitten nämä toimet. Kuten tuo toinenkin kirjoitti, uskon että jos olisin vaan jäänyt siihen, ei olisi loppunut koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. On fakta.
Varmaan syy siihen, miksi käyttäytyy väkivaltaisesti, vaikuttaa muutoksen mahdollisuuteen.
Psykopaatti tai narsisti ei varmasti muutukaan. Mun kumppanilla syynä oli epävakaa persoonallisuushäiriö, joka jo iän myötä lieventyy merkittävästi. Lisäksi hän kävi terapiassa. Ja kävimme myös pariterapiassa.
Lisäksi hän joi niihin aikoihin viikonloppuisin ja humalassa oli kuin itse piru. Ei juo enää.
Muutos ei kyllä varmasti tapahdu helposti ja itsestään ilman minkäänlaisia toimia.
Meilläkin tuli ensin ero, sitten nämä toimet. Kuten tuo toinenkin kirjoitti, uskon että jos olisin vaan jäänyt siihen, ei olisi loppunut koskaan.
BDP onkin hoidettavissa ja hoitovasteet on olleet ihan hyviä, mikäli henkilö on riittävän viisas suostuakseen hoitoon. Yleensä ja varsinkin miehillä BDP:n jäykkä muutosvastarinta ja itsepäisyys estää hoidon tulokset.
Ilmeisesti perhe oli niin tärkeä miehellesi, että hän antautui hoidettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muutu. On fakta.
Varmaan syy siihen, miksi käyttäytyy väkivaltaisesti, vaikuttaa muutoksen mahdollisuuteen.
Psykopaatti tai narsisti ei varmasti muutukaan. Mun kumppanilla syynä oli epävakaa persoonallisuushäiriö, joka jo iän myötä lieventyy merkittävästi. Lisäksi hän kävi terapiassa. Ja kävimme myös pariterapiassa.
Lisäksi hän joi niihin aikoihin viikonloppuisin ja humalassa oli kuin itse piru. Ei juo enää.
Muutos ei kyllä varmasti tapahdu helposti ja itsestään ilman minkäänlaisia toimia.
Meilläkin tuli ensin ero, sitten nämä toimet. Kuten tuo toinenkin kirjoitti, uskon että jos olisin vaan jäänyt siihen, ei olisi loppunut koskaan.
Kirjoitin että jos olisin lähtenyt, ei mies olisi varmasti koskaan muuttunut. Ei hänellä olisi ollut siihen syytä.
Epäilen myös että väkivaltaisella eksälläni oli epävakaa. Sanotaan että miehillä tuota ei usein tunnisteta riittävästi. Lääkkeillä voidaan myös haudata nykyään kaikenlaista traumaa pinnan alle mutta lähisuhteet ne sieltä sitten nostavat.
Olen huolissani ystävästäni. Hän löysi joku aika sitten uuden miehen tunneköyhän suhteen jälkeen. Uusi mies on todella mustasukkainen, tullut ilmi monilla tavoin ja en esimerkiksi ole ystävääni nähnyt noin puoleen vuoteen. Soiteltu ja viestittely on. Aiemmin nähtiin melkein joka viikko.
Onko niin että sairaalloisen mustasukkainen mies on usein myös väkivaltainen?
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten kuinka harvinaista, ihan oikeasti, että tällainen väkivaltainen, sairaalloisen mustasukkainen ihminen muuttuu? Mieheni kohdalla fyysinen väkivalta loppui poliisin puhutteluun ja sairaalloinen mustasukkaisuus lyhyen asumuseron jälkeen. Henkinen väkivaltakin ajan mittaan lähes kokonaan loppunut.
Luettelet tässä todella vakavaa monimuotoista väkivaltaa joka on kohdistunut sinuun. Lopuksi toteat että yksi väkivallan muoto on vielä vähän aktiivista. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä mitä naiset suostuvat sietämään!
Ja kun olit turpiin saanut niin jotenkin onnistuit syyttämään itseäsi "katsoin väärin", "sanoin väärin", "keitin perunat kuorineen vaikka piti tehdä muusia" ja tietenkin demareiden suosikki "en huomannut että tuli taakseni, ei tässä mitään vähän vain tönäisi"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten kuinka harvinaista, ihan oikeasti, että tällainen väkivaltainen, sairaalloisen mustasukkainen ihminen muuttuu? Mieheni kohdalla fyysinen väkivalta loppui poliisin puhutteluun ja sairaalloinen mustasukkaisuus lyhyen asumuseron jälkeen. Henkinen väkivaltakin ajan mittaan lähes kokonaan loppunut.
Luettelet tässä todella vakavaa monimuotoista väkivaltaa joka on kohdistunut sinuun. Lopuksi toteat että yksi väkivallan muoto on vielä vähän aktiivista. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä mitä naiset suostuvat sietämään!
Kun luet uudelleen niin huomaat, etten ole vain suostunut sietämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten kuinka harvinaista, ihan oikeasti, että tällainen väkivaltainen, sairaalloisen mustasukkainen ihminen muuttuu? Mieheni kohdalla fyysinen väkivalta loppui poliisin puhutteluun ja sairaalloinen mustasukkaisuus lyhyen asumuseron jälkeen. Henkinen väkivaltakin ajan mittaan lähes kokonaan loppunut.
Luettelet tässä todella vakavaa monimuotoista väkivaltaa joka on kohdistunut sinuun. Lopuksi toteat että yksi väkivallan muoto on vielä vähän aktiivista. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä mitä naiset suostuvat sietämään!
Kun luet uudelleen niin huomaat, etten ole vain suostunut sietämään.
Mitä vaati että mies muuttui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten kuinka harvinaista, ihan oikeasti, että tällainen väkivaltainen, sairaalloisen mustasukkainen ihminen muuttuu? Mieheni kohdalla fyysinen väkivalta loppui poliisin puhutteluun ja sairaalloinen mustasukkaisuus lyhyen asumuseron jälkeen. Henkinen väkivaltakin ajan mittaan lähes kokonaan loppunut.
Luettelet tässä todella vakavaa monimuotoista väkivaltaa joka on kohdistunut sinuun. Lopuksi toteat että yksi väkivallan muoto on vielä vähän aktiivista. Mä en kertakaikkiaan ymmärrä mitä naiset suostuvat sietämään!
Kun luet uudelleen niin huomaat, etten ole vain suostunut sietämään.
Mitä vaati että mies muuttui?
Kuten kerroin, fyysinen väkivalta loppui 100% siihen, kun poliisi hänet puhutti. Sairaalloista mustasukkaisuutta ei sen jälkeen enää ollut, kun lyhyen asumuseron jälkeen yhteen palasimme. Ja henkinen väkivalta on lähes kokonaan loppunut, kun mies on tajunnut etten sellaista jaksa. Loppuja ratkoo terapiassa.
Tuliko tämä mieleen L/over-sarjasta?
Miksi pääosin miehet ovat niin väkivaltaisia, onko heillä kaikilla ollut erilainen lapsuus kuin saman perheen siskoilla? Onhan näitä traumaattisia lapsuuksia ollut niin tytöillä kuin pojillakin , mutta siitä huolimatta vankiloissa olevista väkivallantekijöistä suuri enemmistö on miespuolisia.
Melkein päivittäin on näitä uutisia , joissa mies (yleensä ex tai melkein ex) tappaa naisen.
Onko lopultakin niin että mies on se heikompi astia, ja mieli on niin hauras ettei kestä jos joku jättää.
Jotenkin järkyttävää, että perinteisesti sen miehen pitäisi olla se naisen suojelija ja turvakallio. Mutta eihän se siltä oikeasti näytä tilastojen valossa. Itselläni oli onni löytää lopultakin se turvallinen ja tasapainoinen mies mutta jonka valitettavasti menetin syövälle.. Eli kyllä hyviäkin miehiä on, mutta ovat vissiin melko harvassa. Ihmettelen, mikä teitä miehiä vaivaa.