Miksi monet on ihan uskomattoman huonoissa parisuhteissa?
Mikä saa olemaan huonossa suhteessa, väärän ihmisen kanssa? Tuntuu että kaikenlainen väkvalta, ilkeily, mustasukkaisuus ja pettäminen on monille parisuhteessa ihan normaalia ja sitä kestetään vuodesta toiseen.
Olen töissä kaupassa. Eräänä päivänä eräs tosi normaalin oloinen, siisti nainen saapui kysymään puhelinta lainaksi että saako hän soittaa miehelleen, kun hän oli pudottanut omansa johonkin, ja siellä oli myös puhelimen kotelossa pankkikortti yms eikä hän pääse kulkemaan edes kotiin ilman bussikorttia ja rahaa.
Lainasin puhelinta, nainen soitti miehelleen että pääseekö hän hakemaan. En kuullut mitä mies sanoi, mutta nainen alkoi kyynelehtinään että olisi kyllä ilmoittanut, mutta kadotti puhelimen ja nyt on täällä jumissa kun kortit on kadonneen puhelimen mukana. Puhelui loppui naisen kyynelehtiessä edelleen ja sanossa miehelle että "no ei voi sit mitään", puhelu poikki, nainen kiitti puhelimen lainasta ja lähti nopeasti pois. Vaikka en kuullut mitä mies hänelle sanoi, niin tuo naisen reaktio kertoi kyllä kaiken oleellisen, että mitään kivaa se mies ei ainakaan sanonut.
Tästä on jo kauan aikaa, mutta jäi niin mieleen tuon naisen itkuinen reaktio.
Ja huutakaa vaan trolliksi niin paljon kuin haluatte. Mutta tämä ei sitä ole.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä, kun yritetään pitää kiinni niistä ehjistä perheistä. Se on täsmälleen tuota ja sillä on hinta.
Tämähän se, monelle ns. kasvojen menetys, avioeron häpeä on suurempi murhe kuin esim nyrkistä ottaminen. Siedetään mitä vaan, kunhan ei jouduta avioeron häpeään, vaikka eihän se edes mikään oikea häpeä ole tänäpäivänä, kun puolet pareista eroaa. Mutt jotkut ottaa sen henkisesti tosi kovana maineenmenetyksenä.
Onko tämä eron häpeä jossain maaseudulla? Itä- tai Pohjois-Suomessa? Kaupungit täynnä kaikenlaista asukasta ja perhemuotoja ja yksineläjiä. Myös yh-vanhempia.
Uskonnollisissa piireissä se on häpeä. Raamattu ja muut vastaavat kirjat kieltää eroamisen.
Vastaan tähän:
"Onko tämä eron häpeä jossain maaseudulla? Itä- tai Pohjois-Suomessa? Kaupungit täynnä kaikenlaista asukasta ja perhemuotoja ja yksineläjiä. Myös yh-vanhempia."
Olen helsinkiläinen. Siskoni erosi ja lapset jäi isälle. Melkein kaikki katkaisi välit niin, ettei enää kutsuneet häntä mihinkään perhejuhliin. Jotkut naiset kyllä kahdestaan tapaavat siskoani, mutta eivät kutsu enää kotiinsa. Eikä eroon liittynyt mitään kolmiodraamaa tai esim. päihdeongelmia. Jopa ex-miehensä kanssa on väleissä eli siitäkään ei johdu.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tähän:
"Onko tämä eron häpeä jossain maaseudulla? Itä- tai Pohjois-Suomessa? Kaupungit täynnä kaikenlaista asukasta ja perhemuotoja ja yksineläjiä. Myös yh-vanhempia."
Olen helsinkiläinen. Siskoni erosi ja lapset jäi isälle. Melkein kaikki katkaisi välit niin, ettei enää kutsuneet häntä mihinkään perhejuhliin. Jotkut naiset kyllä kahdestaan tapaavat siskoani, mutta eivät kutsu enää kotiinsa. Eikä eroon liittynyt mitään kolmiodraamaa tai esim. päihdeongelmia. Jopa ex-miehensä kanssa on väleissä eli siitäkään ei johdu.
Helposti eronneen ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Usein alkoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.
Mun äiti oli vahvasti narsistinen tyranni ja isä ajautui juomaan, kun voi niin pahoin. Minä otin ensimmäiseksi mieheksi sitten alkoholisoituneen ja väki-valtaisen narsistin. Toisen kohdalla onneksi olin jo järjissäni.
Jos kaipaat muitten puolisoita, niin täältä voit tulla hakemaan. Pääsee sitten hyvään suhteeseen.
Valetta. Ei kukaan muista puhelinnumeroita ulkoa saati kuljeta mukanaan paperista puhelinnumerolehtiötä.
-1/10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tähän:
"Onko tämä eron häpeä jossain maaseudulla? Itä- tai Pohjois-Suomessa? Kaupungit täynnä kaikenlaista asukasta ja perhemuotoja ja yksineläjiä. Myös yh-vanhempia."
Olen helsinkiläinen. Siskoni erosi ja lapset jäi isälle. Melkein kaikki katkaisi välit niin, ettei enää kutsuneet häntä mihinkään perhejuhliin. Jotkut naiset kyllä kahdestaan tapaavat siskoani, mutta eivät kutsu enää kotiinsa. Eikä eroon liittynyt mitään kolmiodraamaa tai esim. päihdeongelmia. Jopa ex-miehensä kanssa on väleissä eli siitäkään ei johdu.
Helposti eronneen ongelmia.
No mitä sitten? Mitä ne eron syyt ulkopuolisille kuuluu? Huonossa ja näivettenyyssä suhteessako pitäisi roikkua, koska ei ole oikeita ongelmia? Kyse oli eron aiheuttamasta häpeästä ja se siskolleni tuli yllätyksenä. Ei hän olettanut ystävien hylkäävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tähän:
"Onko tämä eron häpeä jossain maaseudulla? Itä- tai Pohjois-Suomessa? Kaupungit täynnä kaikenlaista asukasta ja perhemuotoja ja yksineläjiä. Myös yh-vanhempia."
Olen helsinkiläinen. Siskoni erosi ja lapset jäi isälle. Melkein kaikki katkaisi välit niin, ettei enää kutsuneet häntä mihinkään perhejuhliin. Jotkut naiset kyllä kahdestaan tapaavat siskoani, mutta eivät kutsu enää kotiinsa. Eikä eroon liittynyt mitään kolmiodraamaa tai esim. päihdeongelmia. Jopa ex-miehensä kanssa on väleissä eli siitäkään ei johdu.
Helposti eronneen ongelmia.
No mitä sitten? Mitä ne eron syyt ulkopuolisille kuuluu? Huonossa ja näivettenyyssä suhteessako pitäisi roikkua, koska ei ole oikeita ongelmia? Kyse oli eron aiheuttamasta häpeästä ja se
Taisi mennä ihon alle sulla.
Miksi?
Elämä on valintoja joilla usein on seurauksia. Monen kannattaisi tehdä työtä parisuhteen eteen.
Jotkut ovat nähneet lapsuudenkodissaan vanhempiensa huonon suhteen ja saanut myös huonon itsetunnon.
Tällaiset nuoret naiset sitten löytävät nuorena "ihanan" miehen johon rakastuvat. Saattaa olla, että tuo mies onkin joiltain osin parempi kuin mitä ovat isässään nähneet, mutta kun eivät paremmastakaan tiedä tai parempaakaan ole nähneet.
Saattavat havahtua keski-iässä ja huomata ettei se suhde ollut niin täydellinen kuin silloin nuorena luuli.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat nähneet lapsuudenkodissaan vanhempiensa huonon suhteen ja saanut myös huonon itsetunnon.
Tällaiset nuoret naiset sitten löytävät nuorena "ihanan" miehen johon rakastuvat. Saattaa olla, että tuo mies onkin joiltain osin parempi kuin mitä ovat isässään nähneet, mutta kun eivät paremmastakaan tiedä tai parempaakaan ole nähneet.
Saattavat havahtua keski-iässä ja huomata ettei se suhde ollut niin täydellinen kuin silloin nuorena luuli.
Ihmisten pitäisi ensin hoitaa itsetuntonsa ja lapsuuden traumansa kuntoon ennen parisuhteilua. Koska silloin jos ei hoida ollaan valheellisia toiselle.
Minulla on paperinen puhelinnumeromuistio. En muista ulkoa muuta kuin oman numeroni. Puhelimessa on kontakteja tallennettu 4. Joku nimittäin edellä väitti jotakuta toista valehtelijaksi, kun sanoi hänellä olevan paperisen puhelinmuistion.
Avioliittoni on hyvä ja täydentävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat nähneet lapsuudenkodissaan vanhempiensa huonon suhteen ja saanut myös huonon itsetunnon.
Tällaiset nuoret naiset sitten löytävät nuorena "ihanan" miehen johon rakastuvat. Saattaa olla, että tuo mies onkin joiltain osin parempi kuin mitä ovat isässään nähneet, mutta kun eivät paremmastakaan tiedä tai parempaakaan ole nähneet.
Saattavat havahtua keski-iässä ja huomata ettei se suhde ollut niin täydellinen kuin silloin nuorena luuli.
Ihmisten pitäisi ensin hoitaa itsetuntonsa ja lapsuuden traumansa kuntoon ennen parisuhteilua. Koska silloin jos ei hoida ollaan valheellisia toiselle.
Kuinka moni tietää esim 20- vuotiaana olevansa huonoitsetuntoinen? Itse ainakin tajusin tuon vasta noin nelikymppisenä.
Harva tajuaa sillä hetkellä oikeaa toimintatapaa ja luulee toimivansa omaksi parhaakseen.
Jälkiviisaus on turhaa
Vierailija kirjoitti:
Ehdollistuma. Lisäksi suhteet ovat yleensä alun panohuuman vuoksi mielekkäitä ja siitä alamäkeä, mutta riippuvuus on ehtinyt syntymään, ja tietty pelko erosta ja siihen liittyvistä raivareista.
Parasta on naiselle kun pysyy erossa miehistä eikä päästä ketään henkkoht asteelle elämäänsä.
Ahaa ok.
Pitääpä heivata tuo vaimo luiskaan, koska se on hänelle parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat nähneet lapsuudenkodissaan vanhempiensa huonon suhteen ja saanut myös huonon itsetunnon.
Tällaiset nuoret naiset sitten löytävät nuorena "ihanan" miehen johon rakastuvat. Saattaa olla, että tuo mies onkin joiltain osin parempi kuin mitä ovat isässään nähneet, mutta kun eivät paremmastakaan tiedä tai parempaakaan ole nähneet.
Saattavat havahtua keski-iässä ja huomata ettei se suhde ollut niin täydellinen kuin silloin nuorena luuli.
Ihmisten pitäisi ensin hoitaa itsetuntonsa ja lapsuuden traumansa kuntoon ennen parisuhteilua. Koska silloin jos ei hoida ollaan valheellisia toiselle.Kuinka moni tietää esim 20- vuotiaana olevansa huonoitsetuntoinen? Itse ainakin tajusin tuon vasta noin nelikymppisenä.
Harva tajuaa sillä hetkellä oikeaa toimintatapaa ja luulee toimivansa omak
Ei vaan itsetunto ja itsetuntemus tulee olla kunnossa viimeistään ennen perheen perustamista.
Se on valheellisuutta jos ei ole näitä hoitanut kuntoon. Ja minimivaatimus hyvälle vanhemmuudelle
"Ensimmäisen kerran sain turpaan kun odotin esikoista, lähtöpäätös tuli kun lapset näkivät isän kuristavan äidin tajuttomaksi.
Mies vielä vuosien jälkeen syyttää kodinrikkojaksi. Olen nyt 35 ja uudessa suhteessa, rajani olen vetänyt ja tuntuu uskomattoman ihanalta, kun hän rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa minua"
Miehenä olen onnellinen puolestasi, ja hyvä että uskalsit lähteä. Itse olisin lähtenyt jo turpiinvedon kohdalla.
Ex-puolison kanssa laitoin suhteen poikki kun heitti lautasen takaraivoon niin, että verta tuli ja paljon. En samana päivänä, mutta kun tajusin että tuossakin tilanteessa minä olin se, jonka häntä piti lohduttaa... ymmärsin ettei tuollaisen kanssa seurustelusta mitään tule.
Narsistiset piirteet ilmentyvät parisuhteissa usein niillä joilla on huono itsetunto jota ei ole hoidettu kuntoon ennen suhteen alkua.
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nykyään on. Ehkä vanhat naiset vielä, kun on kasvatettu sillä tavalla vihaamaan itseään, mutta nämä nuoret naiset nykyään eivät kyllä edes pariudu, saati sitten jonkun luuserin kanssa.
Juu on tuo myös sukupolvikysymys. Työkaverin mies jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten. Työkaverilla on työuraa jäljellä vielä pari vuotta. Tämä työkaverini kiirehtii joka päivä vauhdilla kotiin tekemään äijälle ruokaa! Vaikka äijä on päivät kotona, ei suostu tikkua ristiin laittamaan, vaikka aikaa olisi. Ei edes kahvia keitä vaimolleen, kun toinen tulee töistä kotiin väsyneenä.
Tiedän muitakin ns. boomereita joiden liitot on tuollaisia, että ukko on läpeensä itsekeskeinen ja nainen suostunut olemaan alistettuna koko avioliiton ajan.
Itse olen 40+ ja valinnut miehettömän ja lapsettoman elämän. En vaihtaisi tätä mihinkään. Kukaan ei röhnötä kalsarit jalassa sohvallani, pytty pysyy puhtaana, ei ole k usi tahroja vessan lattialla, pytyn rinkula aina alhaalla, ei sukkia lattialla, ei tarvitse kuunnella eikä haistella kenenkään p ieruja, ei tarvitse huomautella roskien viemisestä, jne jne jne.
Mä rakataisin ja paijaisin nasita jos olisin suhteessa.
T. Yksinäinen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harva nykyään on. Ehkä vanhat naiset vielä, kun on kasvatettu sillä tavalla vihaamaan itseään, mutta nämä nuoret naiset nykyään eivät kyllä edes pariudu, saati sitten jonkun luuserin kanssa.
Juu on tuo myös sukupolvikysymys. Työkaverin mies jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten. Työkaverilla on työuraa jäljellä vielä pari vuotta. Tämä työkaverini kiirehtii joka päivä vauhdilla kotiin tekemään äijälle ruokaa! Vaikka äijä on päivät kotona, ei suostu tikkua ristiin laittamaan, vaikka aikaa olisi. Ei edes kahvia keitä vaimolleen, kun toinen tulee töistä kotiin väsyneenä.
Tiedän muitakin ns. boomereita joiden liitot on tuollaisia, että ukko on läpeensä itsekeskeinen ja nainen suostunut olemaan alistettuna koko avioliiton ajan.
Itse olen 40+ ja valinnut miehettömän ja lapsettoman elämän. En vaihtaisi tätä mihinkään.
Boomerit ovat reilusti yli 70 vuotiaita.
Minä olin huonoitsetuntoinen 19-vuotias, kun aloin seurustelemaan ensimmäistä kertaa. Poika oli selvinpäin mukava ja asiallinen, mutta humalassa riidanhaluinen ja päällekäyvä. Siihen aikaan join itsekin aika reippaasti, mutta naimisiinmenon (23v) ja raskaaksitulon jälkeen huomasin miehellä olevan alkava alkoholiongelma. Alkoi olla selvinkinpäin välinpitämätön tai ilkeä, en uskaltanut erota, sillä "eihän kukaan minua huolisi." Toinen lapsikin tehtiin.
29-vuotiaana tajusin elämän olevan hirveää eikä se seuraavan 50 vuoden aikana tulisi muuttumaan paremmaksi. Mies kävi ja käy töissä, mutta vapaa-aikansa suunnitteli niin että voi olla koko ajan pikku pöhnässä. Tässä vaiheessa olin muutaman vuoden kuullut olevani hirveä akka, tyhmä kuin mikä ja huono äitikin. Ensimmäisen kerran sain turpaan kun odotin esikoista, lähtöpäätös tuli kun lapset näkivät isän kuristavan äidin tajuttomaksi.
Mies vielä vuosien jälkeen syyttää kodinrikkojaksi. Olen nyt 35 ja uudessa suhteessa, rajani olen vetänyt ja tuntuu uskomattoman ihanalta, kun hän rakastaa, arvostaa ja kunnioittaa minua.