Olen antanut itsestäni liikaa ja väärällä tavalla parisuhteessa eikä minusta ole mitään jäljellä
Ymmärtääkö kukaan? Miesystävä on masentunut ja muutenkin pohjaton kaivo tunnetasolla. Tiedän, olisi pitänyt laittaa rajoja mutta en ole osannut.
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde pitää perustua vastavuotoisuuteen. Emme voi olla puolison päihdeterapeutti tai omaishoitaja. Jokaisella tulee sairastumisia, mutta niistä pitää päästä yli. Ja jonkin aikaa voit kannatella toista.
Tilanne ja dynamiikka on jatkunut vuosia.
Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
Mutta on
Vain pakko roikkuu perässä
Vierailija kirjoitti:
Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
Mutta on
Vain pakko roikkuu perässä
Keksitkö itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä annan kaiken ja enemmän
Tuli polttaa uskon mihinkään
Mitä sitten jos sielun menettää
Mutta on
Vain pakko roikkuu perässä
Keksitkö itse?
Apulanta: Viivakoodit.
Täällä käsketään jättää. Mutta ei sekään auta ongelman ytimeen eli liikaan antamiseen niin että on sisältä tyhjä.
Minulla on vain tämä ohje:
Älkää teeskennelkö, älkää myötäilkö ja älkää alistuko kaikkeen.
Jos kadottaa itsensä, suhdekin katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain tämä ohje:
Älkää teeskennelkö, älkää myötäilkö ja älkää alistuko kaikkeen.
Jos kadottaa itsensä, suhdekin katoaa.
Niin, mutta jos on kadottanut jo?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollaisessa suhteessa on kaksi aikuista joiden säröt osuu kipeästi yhteen, toinen oikeuttaa ja toinen alistuu.
Tämä. Omat haavasi ansaitsevat parantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vain tämä ohje:
Älkää teeskennelkö, älkää myötäilkö ja älkää alistuko kaikkeen.
Jos kadottaa itsensä, suhdekin katoaa.
Niin, mutta jos on kadottanut jo?
Pitää alkaa rakentaa itseään uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olet valinnut tehdä tyhmästi.
Nämä on usein sammakko kattilassa -tilanteita. Kun asian tajuaa, on jo liian myöhäistä.
Eli voiko enää tehdä mitään?
Voi ja täytyy alkaa irrottautua siitä kannattelivat roolista ja rakentaa omaa elämää. Ei tarvii aluksi erota, vaan lakata vaan olemasta toisen tunteiden kantaja ja panostaa itseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet ovat hieno mahdollisuus oppia itsestään. Nyt on sinun päätöksesi lähdetkö vai jäätkö, sinä teet valinnat oman elämäsi suhteen.
Niin.
Voi myös jäädä ja opetella tässä suhteessa ne rajojen laitoit. Se masentunut hyötyy niistä yhtälailla kuin sinä itse.
Voi myllätä sen suhteen.
Jos lähtee, niin se on pakoa, mikäli ei opettele niitä rajojen laittoa.
Jokainen menee jossain vaiheessa jollain lailla rikki.
Uudelleen rakennetaan.
Ihminen on muuntuvainen ja oppivainen.
Aapee voi opetella uutta.
Tärkeintä on tuo, että hän myöntää ja tiedostaa oman ongelmansa.
Sinulla aapee on lupa elää.
Ehkä olet jo paranemisen tiellä, koska olet tiedostanut asian. Yleesähän ihminen antaessaan myös saa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet jo paranemisen tiellä, koska olet tiedostanut asian. Yleesähän ihminen antaessaan myös saa.
Mitä siitä saa jos yksipuolisesti kuuntelee toisen valitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet ovat hieno mahdollisuus oppia itsestään. Nyt on sinun päätöksesi lähdetkö vai jäätkö, sinä teet valinnat oman elämäsi suhteen.
Niin.
Voi myös jäädä ja opetella tässä suhteessa ne rajojen laitoit. Se masentunut hyötyy niistä yhtälailla kuin sinä itse.
Voi myllätä sen suhteen.
Jos lähtee, niin se on pakoa, mikäli ei opettele niitä rajojen laittoa.
Ja meinaat että suhde jatkuu kun toinen joutuu yhtäkkiä luopumaan saavutetuista eduistaan? Että ei kapinoi kun ei saakaan käyttää tunteiden purkuun?
Ero siitä tulee kuitenkin lopulta.
Parisuhde pitää perustua vastavuotoisuuteen. Emme voi olla puolison päihdeterapeutti tai omaishoitaja. Jokaisella tulee sairastumisia, mutta niistä pitää päästä yli. Ja jonkin aikaa voit kannatella toista.