Olen antanut itsestäni liikaa ja väärällä tavalla parisuhteessa eikä minusta ole mitään jäljellä

Ymmärrän. 

Mies heräsi aamulla ja päätti tänään minä masennun? 

Ymmärränkö mitä?

Nyt kun olet tiedostanut asian, ilmoita miesystävälle, että tähän saakka olette toimineet näin, mutta nyt tarvitaan suunnan muutos ap:n jaksamisen vuoksi. 

Älä sano sanoja jotka on turhia, tee tekoja jotka lisäävät onnellisuuttasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä.

 

Kiitos! Voikohan tästä toipua koskaan?

Toipuminen on pitkä ja kiperä tie. Vaikka riippuvuuksista toipumisesta on tänä päivänä paljon tietoa ja muiden kokemuksia, toipuminen ei tapahdu tietämällä. Se tapahtuu läpi elämällä, kokemalla ja kompuroimallakin. Toipuminen on prosessi, jossa on kerroksia, vaiheita, levähdyskohtia ja suvantovaiheita. Varmaa on kuitenkin, että eheytyminen on hidasta. Sinun tavat ajatella, reagoida ja tuntea ovat syntyneet ja juurtuneet vuosien saatossa, joten on selvää, etteivät ne katoa hetkessä.

Yleensä tuollaisessa suhteessa on kaksi aikuista joiden säröt osuu kipeästi yhteen, toinen oikeuttaa ja toinen alistuu. 

Kylläpä olet valinnut tehdä tyhmästi.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyyden aikakausi.

Niin, masentuneen yksipuolinen tunneoksennus on melkoisen itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähtisin jos suhde ei paranna elämänlaatua vaan heikentää sitä. 

Minkä ajan kuluttua?

Lähdetkö heti vai kohta? Vai annatko toiselle aikaa toipua?

On ihan eri juttu jos kyse on oikeasti pitkästä suhteesta, avioliitosta joka on alkanut ennen masennusta. Silloin tottakai kumppani pysyy rinnalla ja ohjaa toisen hoitoon, kun omat voimat eivät riitä. 

Ap:n tapauksessa ymmärtääkseni kyse lyhyemmästä suhteesta mikä on alkanut jo toisen ollessa vakavasti masentunut. Siinä kyllä saa olla itsekäs ja lähteä, jos toinen aiheuttaa pelkkää pahaa oloa ja suhde ei kehity mihinkään.

Niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyyden aikakausi.

Niin, masentuneen yksipuolinen tunneoksennus on melkoisen itsekästä.

Niin on, vaikka kuvittelevat olevansa uhreja.

Rajat ovat rakkautta. Myös aikuisille. Itselle ja muille.

Olin tuollainen oksennusämpäri vuosia eikä todellakaan ole itsekästä poistua tuollaisesta suhteesta, jossa toinen ei tee mitään oman hyvinvointinsa eteen. Lopulta sairastuin vakavasti itse. Masentunut jätti minut tietenkin silloin yksin ja lähti ruinaamaan sääliä muualta. Hänellä oli niin vaikeaa, kun piti minunkin sairaus kestää. 

Nämä miesten masennukset olisi monesti vielä helposti hoidettavissa. Alkoholi vaan pois ja liikuntaa. Mutku ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Empatiauupumus

 

 

Mikä empatia. Ei siinä empatiaa ollut edes alussa.

Onks tää yleinen terapia ja valituspalsta parisuhdevalinnoista, uuvuttavista taaperoista ja siitä että tulee vääriä matcheja deittiapplikaatioissa😂? Vali vali, ottakaa ihmiset vastuu elämästänne. Kaikilla on tietysti omat ongelmansa, mutta kaikki ei kaada niitä toisten niskaan.

Nyt heität sen ukon sinne kaivoon ja otat eron ja hoidat itsesi kuntoon. Susta on jäljellä ihan riittävästi että jaksat marista, joten sä saat kyllä itsesi muutenkin kasatuksi.

MIes jättää lähes aina sairastuneen naisen. Ei sinunkaan tarvitse jäädä tuhoamaan itseäsi sairaan miehen kanssa. Heitä helvettiin sellaiset ajatukset että olisit lopussa.

Paitsi jos olet ammattivalittaja niin suksi kuuseen.

Vierailija kirjoitti:

Nämä miesten masennukset olisi monesti vielä helposti hoidettavissa. Alkoholi vaan pois ja liikuntaa. Mutku ei voi.

Hoito alkaa siitä että nainen lakkaa mahdollistamasta pankolla makuun ja lärväämisen ja heittää ukon helvettiin kämpästään.

Marttyyrius on narsismia, jossa marttyyri uhriutuu koko rahalla ja nauttii orgasmin partaalla kun saa kuuluttaa uhriuttaan, jalouttaan ja sitä, miten vähän hänestä on jäljellä.

Että siinä on kyllä kaksi narsistia osunut yksiin. Toinen hoitaa mimosahipiäänsä viinalla ja toinen sädekehällä.