Lue keskustelun säännöt.
En vain tajua metsästystä harrastuksena
25.01.2026 |
Kuinka jollekin voi tulla onnellinen mieli siitä, että saa tappaa kauniin, elävän luontokappaleen? Jos metsässä tykkää liikkua, niin ymmärrän kyllä patikoinnin ja luontokuvaamisen, mutta se, että on halu murhata elävä olento, on kyllä sairasta.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli erämies, ei niinkään metsästäjä. Tykkäsi liikkua luonnossa eikä välttämättä laukaustakaan ampunut. Jahtiaikaan oli kivaa vaihtelua köyhässä perheessä saada liharuokaa pöytää sorsan, metsälintujen ja jänisten muodossa sekä myös hirven, kun oli ajomiehenä hirviporukassa.
Hän vei usein eläimille ruokaa ja hirville nuolukiviä sekä kävi jäniksille kaatamassa syötävää.
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä, koska et halua ymmärtää. Jos haluaisit ymmärtää, kuuntelisit niitä ihmisiä, jotka metsästävät, ja yrittäisit heidän kertomansa pohjalta ymmärtää asian.
No selvennä toki miksi tappaminen sinua noin kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että et syö lihaa.
En syö lihaa. Toki pidän lihan mausta, mutta minun makunautinto ei ole niin tärkeä kuin eläimen henki. Mielestäni on itsekästä tappaa elävä olento oman nautinnon takia, kun muutenkin voin saada ravintoa.
"No selvennä toki miksi tappaminen sinua noin kiinnostaa."
En minä harrasta metsästystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa, jotkut metsästäjät saisivat saaliin, mutta päättävät olla ampumatta; lintumetsästystä lähinnä tarkoitan.
....
Olin kerran mukana, käytiin vaan katsomassa oisko sorsia? - Ei. Pyssymies sanoi, et ne on nyt selillä (=selkävesi), tulevat sitten aamuyöstä näihin "lahukoihin" (=lahti). Ei me niin kauan jakseta odottaa, mennään pihaan, istumaan hänen autoon ja kuuntelemaan musiikkia.
Niin tehtiin ja napsittiin kossua :) Ihmettelin, kun lännessä näkyi välähtelyjä, mitään ääntä ei kuulunut, kysyin et tuleeko joku auto tuolta vai mitä? Vastasi siihen, et ne on elotulia eli elo/syyskuun ukkosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että et syö lihaa.
En syö lihaa. Toki pidän lihan mausta, mutta minun makunautinto ei ole niin tärkeä kuin eläimen henki. Mielestäni on itsekästä tappaa elävä olento oman nautinnon takia, kun muutenkin voin saada ravintoa.
Arvostan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä, koska et halua ymmärtää. Jos haluaisit ymmärtää, kuuntelisit niitä ihmisiä, jotka metsästävät, ja yrittäisit heidän kertomansa pohjalta ymmärtää asian.
No selvennä toki miksi tappaminen sinua noin kiinnostaa.
Kysymys ei ole tappamisen ihannoinnista vaan puhtaasta ruoasta
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että et syö lihaa.
En ole ap, mutta en syö lihaa enkä tykkää metsästyksestä. Mutta ymmärrän, että siitä tuleva liha on sentään saanut elää lajityypillisen elämän, toisin, kuin "tuotantoeläin" (mikään eläin ei ole tuotantoeläin vaan vain eläin) joka kärsii koko lyhyen elämänsä.
Mutta myös metsästyksessä on julmia puolia, kun eläintä ajetaan koirien kanssa takaa (hirvi, rusakko/jänis).
Ja kamalinta on se, että se oikeasti on noille ihmisille HUVIA ja hupia ja siitä nautitaan, kun saadaan eläin pois päiviltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä, koska et halua ymmärtää. Jos haluaisit ymmärtää, kuuntelisit niitä ihmisiä, jotka metsästävät, ja yrittäisit heidän kertomansa pohjalta ymmärtää asian.
No selvennä toki miksi tappaminen sinua noin kiinnostaa.
Kysymys ei ole tappamisen ihannoinnista vaan puhtaasta ruoasta
Ja jahdin tuomasta jännityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli erämies, ei niinkään metsästäjä. Tykkäsi liikkua luonnossa eikä välttämättä laukaustakaan ampunut. Jahtiaikaan oli kivaa vaihtelua köyhässä perheessä saada liharuokaa pöytää sorsan, metsälintujen ja jänisten muodossa sekä myös hirven, kun oli ajomiehenä hirviporukassa.
Hän vei usein eläimille ruokaa ja hirville nuolukiviä sekä kävi jäniksille kaatamassa syötävää.
Noita eläimiä ruokitaan monesti sen takia, että sitten, kun lakaa metsästyskausi ne käydään ampumassa sinne ruokintapaikalle.
Sorsilla ollut sama juttu. Oiskohan niin, että tuo olis jo nykyään kiellettyä? Todella julmaa toimintaa kuitenkin.
En toki tarkoita, että isäsi olisi siksi niitä ruokkinut, että sitten pääsee ampumaan, kun aika koittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että et syö lihaa.
En ole ap, mutta en syö lihaa enkä tykkää metsästyksestä. Mutta ymmärrän, että siitä tuleva liha on sentään saanut elää lajityypillisen elämän, toisin, kuin "tuotantoeläin" (mikään eläin ei ole tuotantoeläin vaan vain eläin) joka kärsii koko lyhyen elämänsä.
Mutta myös metsästyksessä on julmia puolia, kun eläintä ajetaan koirien kanssa takaa (hirvi, rusakko/jänis).
Ja kamalinta on se, että se oikeasti on noille ihmisille HUVIA ja hupia ja siitä nautitaan, kun saadaan eläin pois päiviltä.
Ja kyllähän ne metsästäjät siitä metsästämisestä nauttivat, tuskin he sitä tekisivät jos vihaisivat sitä. Ja ylpeinähän ne metsästäjät ja kalastajat niitä saaliitaan esittelevät, eli kyllä sen jonkinmoista nautintoa täytyy heille tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ymmärrä, koska et halua ymmärtää. Jos haluaisit ymmärtää, kuuntelisit niitä ihmisiä, jotka metsästävät, ja yrittäisit heidän kertomansa pohjalta ymmärtää asian.
No selvennä toki miksi tappaminen sinua noin kiinnostaa.
Kysymys ei ole tappamisen ihannoinnista vaan puhtaasta ruoasta
Ja jahdin tuomasta jännityksestä.
Eli sinä saa iloa ja jännitystä siitä ajatuksesta, että mahdollisesti pystyt tappamaan viattoman eläimen. Kyllä tuo aika sairaalta kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli erämies, ei niinkään metsästäjä. Tykkäsi liikkua luonnossa eikä välttämättä laukaustakaan ampunut. Jahtiaikaan oli kivaa vaihtelua köyhässä perheessä saada liharuokaa pöytää sorsan, metsälintujen ja jänisten muodossa sekä myös hirven, kun oli ajomiehenä hirviporukassa.
Hän vei usein eläimille ruokaa ja hirville nuolukiviä sekä kävi jäniksille kaatamassa syötävää.
Tämä rupeaa unohtumaan nykyään vähän joka metsästäjältä, että ensin tulee riistanhoito ja vasta sitten vasta metsästys. Hatun nosto isällesi. M33
Taas on tuo sama juttu: sinä olet päättänyt, että et halua ymmärtää, joten et ymmärrä. Kannattaa olla rehellinen. Sano: en haluakaan ymmärtää. Älä naamioi mielipidettäsi kysymykseksi. Mielipide saa olla, mutta jos et ole utelias kuulemaan, älä kysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli erämies, ei niinkään metsästäjä. Tykkäsi liikkua luonnossa eikä välttämättä laukaustakaan ampunut. Jahtiaikaan oli kivaa vaihtelua köyhässä perheessä saada liharuokaa pöytää sorsan, metsälintujen ja jänisten muodossa sekä myös hirven, kun oli ajomiehenä hirviporukassa.
Hän vei usein eläimille ruokaa ja hirville nuolukiviä sekä kävi jäniksille kaatamassa syötävää.
Noita eläimiä ruokitaan monesti sen takia, että sitten, kun lakaa metsästyskausi ne käydään ampumassa sinne ruokintapaikalle.
Sorsilla ollut sama juttu. Oiskohan niin, että tuo olis jo nykyään kiellettyä? Todella julmaa toimintaa kuitenkin.
En toki tarkoita, että isäsi olisi siksi niitä ruokkinut, että sitten pääsee ampumaan, kun aika koittaa.
Ei ruokittu siksi vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että niillä riittää ruokaa talvikaudella. Noilla paikoilla ampuminen oli ehdottomasti kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Taas on tuo sama juttu: sinä olet päättänyt, että et halua ymmärtää, joten et ymmärrä. Kannattaa olla rehellinen. Sano: en haluakaan ymmärtää. Älä naamioi mielipidettäsi kysymykseksi. Mielipide saa olla, mutta jos et ole utelias kuulemaan, älä kysy.
No en haluakaan ymmärtää murhaamista. Aivan totta.
Kyse on ainakin itsellä luonnossa liikkumisesta ja puhtaasta sekä eettisestä ruoasta. Jokainen saaliiksi lintu on elänyt paremman ja onnellisemman elämän kuin yksikään tehotuotettu broileri ja saalislintu tulee varmasti myös eläintä kunnioittaen hyödynnettyä tarkemmin kuin se broileri. Toki ulkoilua metsässä voisi harrastaa myös ilman metsästystä, mutta lihansyöjänä tällöin tukisi enemmän teollista lihantuontantoa.
Aina ei metsästysreissuilla saalista saa, mutta sekäään ei haittaa, jos vain pääsee näkemään lintuja. Myös noutava lintukoira pääsee metsällä lajityypilliseen tehtäväänsä ja sen onnellisuuden kyllä huomaa päästessään noutamaan.
Mielestäni se varsinainen eläimen kuoleminen ja saaliin käsittely laukauksen jälkeen on se ikävin vaihe metsästyksessä. Mielestäni kuitenkin jokaisen lihaa syövän tulisi olla valmis myös näkemään ja kokemaan tämän vaiheen, jolloin oikeasti ymmärtää kyseen olleen elävästä eläimestä ja eläintä sekä siitä valmistettua ruokaa kunnioittaa täysin eri tavalla verrattuna kaupasta haettuun pakettiin.
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että et syö lihaa.
Ruuaksi pyydystäminen on eri asia. Mutta huvikseen tappaminen ei mene ymmärrykseen.
Et ymmärrä, koska et halua ymmärtää. Jos haluaisit ymmärtää, kuuntelisit niitä ihmisiä, jotka metsästävät, ja yrittäisit heidän kertomansa pohjalta ymmärtää asian.