Mikä ihme saa naiset vieraannuttamaan hyvän isän lapsistaan,,?

Vierailija kirjoitti:

Arvaisin, että isässä on silloin jotakin vikaa.

Joo, koska ei ole suinkaan yleistä että äiti ihan omaa itsekkyttään ja pahuuttaan toimii niin.

Oisko kuitenkin vika äidissä.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriö ja mielenvika.

Typerää vastailla omaan postaukseen.

Sulla on sen verran ollut tätä samaaaloitusrta, että etköhän ole jo vastauksen saanut. Voit tietysti kysyä myös asianosaisilta 

Niin, naisissakin on lukuisia kusipäitä, mulkkuja, mt-ongelmaisia, persoonallisuushäiriöisiä ja katkeria kostajia.

Varmasti siihen on naisella syynsä, koska äidit haluavat lapsilleen parasta. 

Ehkä lapset ovat saaneet jo trauman isän käytöksestä eivätkä halua tavata isää.

Järki.

Hyvä isä ei muuta 200 km päähän ja ilmoita, että lapsi on joka toinen viikko hänellä, äidin tehtävänä on sopia asiat koululaitoksen kanssa ja maksaa matkat.

Pettynyt, loukkaantunut äiti on voimiensa tunnossa eron hetkellä.  Ei kuitenkaan kannattaisi vieraannuttaa lapsia isästä, koska monet eivät sitten isojen aggrassiivisten murkkujen kanssa pärjää.  Olisi hyvä lasten kannalta saada ainakin jonkinlainen sopu aikaan ja yhsessä viedä lapsia eteenpäin, vaikka vuorotellen, jollei yhteistyö sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaisin, että isässä on silloin jotakin vikaa.

Kyllä vika on vieraannuttajassa eikä uhrissa

Isät tykkää leikkiä uhria näissä tilanteissa. Kun on järjestetty lasten tapaaminen, niin äijä vie lapset äidilleen ( joka inhoaa näitä lapsia). Uhriutuminen on näytelmä, jolla saa lypsettyä myötätuntoa ja samalla kiusattua exää. Lapset on näille miehille pelinappuloita, he ovat itse vieraannuttaneet itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaisin, että isässä on silloin jotakin vikaa.

 

Joo, koska ei ole suinkaan yleistä että äiti ihan omaa itsekkyttään ja pahuuttaan toimii niin.

 

Oisko kuitenkin vika äidissä.

Äidit pyrkivät toimimaan lapsensa parhaaksi. Äiti hyötyy jos lapsen isän kanssa hommat sujuu eron jälkeenkin, voidaan jakaa vastuuta ja lapsella on rakastavat vanhemmat ympärillään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaisin, että isässä on silloin jotakin vikaa.

Kyllä vika on vieraannuttajassa eikä uhrissa

Kerronpa esimerkin elävästä elämästä. Nuori isä, jolla kaksi alakouluikäistä poikaa. Isä erittäin viehättävä, kohtelias kodin ulkopuolella. Kertoo miten lasten äiti ei anna hänen tavata lapsiaan ollenkaan, muutti toiselle paikkakunnalle, kauas. Saa sääliä ja empatiaa, uuden naisen, toisen ja kolmannen, ties kuinka monennen. Muutin samaan taloyhtiöön missä hänkin asui, yksin. Alkoi totuus paljastua. Metelöi öisin, huusi kuin eläin, itki ja huusi uudelle naisystävälleen pihalla ja heti kun joku toinen avasi ovensa, huuto lakkasi kuin veitsellä leikaten. Kun ulkopuolinen poistui paikalta, huuto ja itku jatkui. Joutui mielisairaalaan pitkäksi aikaa, palasi toiseen asuntoon samaan taloyhtiöön vain joutuakseen uudelleen laitokseen. Äidille tiedoksi: teit täysin oikean ratkaisun kun estit isää tapaamasta lapsiaan. Lapset olisivat olleet hengenvaarassa. Kyllä äiti tietää mikä lapselle on parasta. Sille ON syynsä miksi isät erotetaan lapsistaan. Aina se totuus ei tule isän suusta.

Vierailija kirjoitti:

Pettynyt, loukkaantunut äiti on voimiensa tunnossa eron hetkellä.  Ei kuitenkaan kannattaisi vieraannuttaa lapsia isästä, koska monet eivät sitten isojen aggrassiivisten murkkujen kanssa pärjää.  Olisi hyvä lasten kannalta saada ainakin jonkinlainen sopu aikaan ja yhsessä viedä lapsia eteenpäin, vaikka vuorotellen, jollei yhteistyö sovi.

Miksi ei pärjäisi? Ei lapsia kasvateta fyysisellä voimalla. Ehkä isä on juuri väkivaltaisten kasvatustapojen takia laitettu ulos perheestä.  Voimankäyttö ja fyysinen ylivalta on väärä tapa kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Arvaisin, että isässä on silloin jotakin vikaa.

Vika on kyllä aina vieraannuttajassa. 

Nyt en kysy vieraannuttamisesta, vaan naisten käytöksestä muusta eroon liittyvästä asiasta. 

Tiedän muutamankin naisen, jotka ovat ITSE  halunneet erota ja lähteä lasten kanssa kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Miehet olisivat halunneet liittoa aikanaan jatkaa, mutta eivät mitään asialle voineet. isät tavallisia hyviä ihmisiä.Lapset asuneet äitiensä kanssa ( yh-tukien takia ) mutta lapset olleet isillään säännöllisesti viikonloppusin ja lomilla.

Mutta sitten kun miesparat ovat toenneet erosurusta ja koittaneet jatkaa elämäänsä, löytäneet uuden seurustelukumppanin niin helvetti repeää. Ex-vaimo menee ihan tolaltaan ja repii pelihousunsa kertakikkiaan.

Alkaa kaikin tavoin hankallaksi. Raivoavat ja vainoavat ! 

Muuan sukuslaisnainen menee kahdeksan vuotta eron jälkeenkin niin tolaltaan miehen uudesta ihmissuhteesta, että tarvitsee sairauslomaa ja lisää psyykenlääkettä. Lapsetkin jo isoja teinejä, eivät mitenkään "pahan äitpuolen armoilla ". Ja toistan: nainen itse lähtenyt lasten kanssa aikaan ! 

Miksi voi olla noin kamala ihminen ? Miksi ei ota vastuuta omista päätöksistään ? Miksi haluaa määrätä ex-puolison elämää ? Eikö nuo naiset osaa hävetä ?

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuoltajuus jos on vahvistettu niin ei silloin voi vieraannuttaa. Ellei lastenvalvojat tee sitä lapsen turvallisuuden takia. Eli siinä isässä on jotain TODELLA pahasti vialla.

 

 Milloin tapaamiset voidaan evätä?

Tapaamiset voidaan keskeyttää tai niitä voidaan rajoittaa vain, jos ne vaarantavat lapsen edun, terveyden tai turvallisuuden. Perusteita voivat olla:

Väkivalta tai sen uhka.

Päihteiden käyttö tapaamisten aikana.

Lapsen pelko tai vakava oireilu, jota ei voida muuten ratkaista.

Lapsen kaappausuhka.

 

Ja narsistinen mies vie lastenvalvojia 6-0, kaikki selitykset menee läpi ja äiti on aina paha kun "sympaattinen ihana mies" selittää mustan valkoiseksi. Lapsiaan ei kyllä tapaa, eikä maksa yhteisesti sovittuja lasten kuluja. Itkee kaikille jotka haluavat kuunnella miten hirveä äiti ei halua lasta hänelle antaa edes viikonlopuksi. Totuus onkin sitten ihan päinvastoin.

Aikamiespoikani erosi jokunen vuosi ja sopivat yhteishuoltajuudesta siten että tytär asuu äitinsä kanssa, nyt toisella puolen Suomea kun äiti löysi uuden kumppanin. Kun muuttivat niin me isovanhemmat kävimme heidän luonaan kerran, ja kutsuimme heitä myös meille kylään ajatuksella että "olemme lapsen isovanhemmat mutta emme ota kantaa lapsen vanhempien asioihin".

Lähetämme lapsenlapselle joulu- ja synttärilahjat yhdessä isänsä lahjojen kanssa.

Tänä jouluna kun vahvistin joulupaketille Postin seurantatunnuksen lapsen äidille niin hän kertoi että lapsi kun alkaa olla 10v on kiinnostumassa asioista eli omasta isästään joka nyt avioliitossa ja perheessä pieni poikalapsi.

Me isovanhemmat kehitimme ajatuksen että jos tytön kotiväki jossain vaiheessa (kesäloma) saa laitettua hänet kaukojunaan niin olisimme vastassa pääteasemalla, hän saisi asua meillä, ja käyttäisimme häntä isänsä ja isän uuden perheen luona naapurikunnassa. Tytön oma isä on jo hyväksynyt ajatuksen.

Kun me isovanhemmat eläkkeellä niin ei enää käytössä aikoinaan ollutta pitkän matkan ajoon soveltuvaa työsuhdeautoa eli meillä ei menoa tyttöä hakemaan.

Saa nähdä miten asia lähtee etenemään?

Vierailija kirjoitti:

Mikä vika miehessä, ettei lastenvalvoja kelpuuta yhteishuoltajuuteen?

Yhteishuoltajuuden pitäisi aina olla oletus. Yksinhuoltajuuden pitäisi tulla kyseeseen vain poikkeustapauksissa. Tarkoitan tällä todellakin poikkeustapauksia. Vaikkapa sellaisia, joita on yksi tuhannesta.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuushäiriö ja mielenvika.

Siis isällä.

Mikä saa isän hylkäämään lapsensa? Omien lasten isä vaan lopetti heidän tapaamisen, ei auttanut, että lapset tuotiin koti-ovelle 😵💫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettynyt, loukkaantunut äiti on voimiensa tunnossa eron hetkellä.  Ei kuitenkaan kannattaisi vieraannuttaa lapsia isästä, koska monet eivät sitten isojen aggrassiivisten murkkujen kanssa pärjää.  Olisi hyvä lasten kannalta saada ainakin jonkinlainen sopu aikaan ja yhsessä viedä lapsia eteenpäin, vaikka vuorotellen, jollei yhteistyö sovi.

Miksi ei pärjäisi? Ei lapsia kasvateta fyysisellä voimalla. Ehkä isä on juuri väkivaltaisten kasvatustapojen takia laitettu ulos perheestä.  Voimankäyttö ja fyysinen ylivalta on väärä tapa kasvattaa.

En ollenkaan tarkoittanut fyysistä väkivaltaa, vaan tapauksia, joita tältäkin palstalta saa jatkuvasti lukea:  huostaanotettuja, alkoholisoituneita, huumeiden käyttäjiä, raivokohtauksia saavia, isäpuolen kanssa ongelmaisia, syrjäytyneitä, koulupudokkaita ym.  Lapset tarvitsevat molempia vanhempia, vaikka monet muuta luulevat.

Moni tutuille ja esim. työkavereille mukava ihminen on kotona hirviö.