Lue keskustelun säännöt.
Työelämä tappaa minut
25.01.2026 |
Onko mitään ideoita tähän tilanteeseen? Työelämä on niin uuvuttavaa. Teen töitä ma-pe ja oon kaikki työpäivät aivan lopen uupunut enkä jaksa tehdä mitään muuta kun käydä pinnistelemässä sen vuoron. Viikonloppu menee sängyssä maatessa tai muuta todella rentoa tekemistä tehdessä koska olen niin uupunut työviikosta.
eniten harmittaa se, että koko elämä valuu sormien välistä hukkaan etenkin kun vuodessa on vain kusiset neljä viikkoa vapaata. Tähän täytyy keksiä jokin ratkaisu koska en koe elämän olevan edes lainkaan elämisen arvoista. Ehkä ton työarjen jaksas just ja just jos ois ees vaikka koko kesä vapaata tms koska oikeesti haluisin nauttia kesästä ja ihmisistä. Nyt tuntuu et oon pelkkä raato ja tuomittu elää tällästä elämää. Nautin esim ulkomaan matkailusta aivan kamalasti enkä pääse käymään siellä koskaan koska on töitä. En tee edes töistä saamillani rahoilla mitään koska mulla ei oo aikaa käyttää rahaa mihinkään. Toki asuminen jne mutta en mihinkään mukavaan joten koen olevani nurkkaan ahdettu.
En kaipaa vastauksena sellaista se on tms. Haluaisin vastauksia joilla päästä ulos tilanteesta onko edes sellaista tai jotain mikä helpottas tätä elämää.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja 27vuotta. Olen aikoinaan ollut sairaslomalla mutta ei se auta tosiaan. Pitäisi keksiä pidempiaikaisempi ratkaisu koska en pysty tähän enää
Kasva ensin aikuiseksi, vaikutat aika lapselliselta haaveittesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo asiaan kuuluu? Eiköhän jokaisella löydy kotoa laturi, mihin sen puhelimen laittaa. Kerran meillä töissä jollain kaatui kahvia pöytäliinalle messuilla. Yksi torvi teki asiasta valtavan ongelman ja käytti aikaa pohtiakseen miten liinan saa puhta
Älä nyt ala jankata jostain puhelimesta. Se tuskin oli tuossa asiassa se olennaisin pointti. Meillä ei ainakaan talon puhelimia saa ottaa kotiin ja ne on sellaista mallia muutenkin, että ei mulla ainakaan olisi sopivaa laturia. Monissa töissä työvuoron alussa otetaan päivystyspuhelin mukaan ja sillä mennään. En usko kuitenkaan että se yksin tekee kenenkään työstä mahdotonta. Kyse on kokonaisuudesta, kun työnteko on käytännössä tehty mahdottomaksi erilaisilla käytännöillä ja ohjeilla.
Ongelma on se, että maalaisjärjen puute pakottaa tekemään näitä ohjeita. Yksinkertaisiakaan asioita ei voida olettaa jonkun ymmärtävän. Myös se, että joku tekisi itse muistiinpanoja perehdytyksen aikana on liikaa oletettu. Sekin pitää ihan oikeasti ohjeistaa, että otatko ja teetkö itsellesi sopivat muistiinpanot asioista.
Työtä vieroksuva törppö. Painu Ruotsiin homoksi.
No nyt ensiksi alat tehdä lyhennettyä työaikaa! Ei vaikuta siltä, rahan takia pitäisi sinnitellä 5 pv/ vko. Samalla alat panostaa hyvinvointiisi. Verikokeisiin kattomaan ferritiinit, kilpparit, d-vit. ja mitä niitä muita on. Oletko jo vaihdevuosi-iässä? Mikä paino? Ruokavalio? Kunto? Nukkuminen? Elämä kuntoon liikunnalla, oikeanlaisella ravinnolla, kunnollisella unella.
Ja jos nää kaikki on jo kunnossa ja syy on vaan aivan paska työ, joka vie elämänhalun, niin työpaikka vaihtoon!
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja 27vuotta. Olen aikoinaan ollut sairaslomalla mutta ei se auta tosiaan. Pitäisi keksiä pidempiaikaisempi ratkaisu koska en pysty tähän enää
Voisitko kärsiä raudanpuutteesta eli matala ferritiini?
T. Sama ikä, samat oireet/ongelma ja tuo oli syynä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikan vaihto? Kyllä se nykyäänkin onnistuu ja työssä olevalle se on huomattavasti helpompaa kuin työttömälle.
Säästä rahaa reilusti, ei pitäisi olla kovin vaikeaa jos et ehdi tai jaksa edes palkkaasi käyttää mihinkään kivaan. Tämä sen vuoksi että jos toista työtä ei löydy ja voimat loppuu kokonaan, pystyt kuitenkin irtosanoutumaan tai hakemaan sairauslomaa.
Itse jäin konkurssin jälkeen työttömäksi.
Olin kuoleman väsynyt, nukuin varmaan puoli vuotta sen jälkeen ennen kuin jaksoin suunnitella mitään elämää eteenpäin. Sitten todettiinkin autoimmuunisairaus ja työkyky oli mennyttä.
Kannattaa sinunkin käydä lääkärissä ja pyytää perusverikokeet. Sieltä saattaa löytyä syy väsymykseen ja ehkä saat apua eikä työstä tarvitse jäädä pois. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen ja 27vuotta. Olen aikoinaan ollut sairaslomalla mutta ei se auta tosiaan. Pitäisi keksiä pidempiaikaisempi ratkaisu koska en pysty tähän enää
Kasva ensin aikuiseksi, vaikutat aika lapselliselta haaveittesi kanssa.
Ei. Hän vaikuttaa ihan normaalilta naiselta. Sinä sen sijaan vaikutat naiselta, joka on hylännyt oman naiseutensa. Tai sitten olet mies, joka vihaa naisia ja on kaapissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
YHYYY OLEN HEIKKO NAINEN JA NIIN UUUUPUNUT JA KUORMITTUNUT ETTÄ KUILEN YHYYYY!!! TYÖELÄMÄ ON RIKKI YHYYYYYY😩
Ap
Menisitkö takaisin ylilaudalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin koulumaailma kasvattaa näitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka reflektoivat jokaista tuntemustaan ja ovat niin kovin tunnetaitoisia että. Ikinä ei saisi tuntua ikävältä ja minua pitää kaikkien arvostaa ja sietää. Itku alkaa töissäkin heti, jos kaikki ei mene oman mielen mukaan ja avuksi hoetaan turvallista tilaa. Vika on aina muissa, ja itsellä ei ole mitään vastuuta hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. lääkärin tai opettajan ammatti antaa enemmän vapauksia. Tai rikas suku/mies/sijoitukset.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että maalaisjärjen puute pakottaa tekemään näitä ohjeita. Yksinkertaisiakaan asioita ei voida olettaa jonkun ymmärtävän. Myös se, että joku tekisi itse muistiinpanoja perehdytyksen aikana on liikaa oletettu. Sekin pitää ihan oikeasti ohjeistaa, että otatko ja teetkö itsellesi sopivat muistiinpanot asioista.
Maalaisjärjen puute aiheuttaa sen, että työpaikalla ei osata tehdä kaikille yleisiä kirjallisia ohjeita vaan jokaisen pitää ne erikseen jonkun erikseen opastamana opetella ja tehdä kaikesta omat muistiinpanot, vaikka työ olisi samaa ja yhteiset kirjalliset ohjeet olisi helppo laatia. Tätä kummallisuutta suomalaisilla työpaikoilla olen ihmetellyt jo 30 vuotta. Muutama poikkeus matkan varrella on ollut, että on ollut perehdytyskansio. Yleensä sellaista ei ole ellei ole iso talo. Yleensä missään ei myöskään ole mitään infoa työterveydestä, vaikka tieto siitä pitäisi antaa kaikille heti työsuhteen alussa. Hyvä tapa olisi laittaa olennaiset tiedot ilmoitustaululle. Varsinkaan kunnissa tätä ei osata tehdä, vaan työterveys on jotain salaista sisäpiiritietoa. Tällainen menettely on lainvastaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella työpaikalla on nykyään näitä uupujia, jotka eivät jaksa. Ihan sama, mitä taikatemppuja, muutoksia tai muita tehdään. Loppuporukka sitten voi ihan hyvin ja ihmettelee, että miten ihmeessä normaali elämä ja työ voi olla niin kovin rankkaa.
Mistä tiedät millainen elämäntilanne ja mitä heillä on käynnissä. Elämässä on muutakin kuin työ. Esim. yksihuoltajalla on aika erilainen tilanne kuin parisuhteessa olevalla perheellisellä. Sinkulla myös jne.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin koulumaailma kasvattaa näitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka reflektoivat jokaista tuntemustaan ja ovat niin kovin tunnetaitoisia että. Ikinä ei saisi tuntua ikävältä ja minua pitää kaikkien arvostaa ja sietää. Itku alkaa töissäkin heti, jos kaikki ei mene oman mielen mukaan ja avuksi hoetaan turvallista tilaa. Vika on aina muissa, ja itsellä ei ole mitään vastuuta hyvinvoinnista.
Aloituksessa nyt selkeästi ei ollut tuollaisesta kyse, mutta saitpahan sanoa sanottavasi.
Vierailija kirjoitti:
Esim. lääkärin tai opettajan ammatti antaa enemmän vapauksia. Tai rikas suku/mies/sijoitukset.
En suosittele opettajan ammattia energisellekään ihmiselle, saati valmiiksi väsyneelle.
t. Uupunut opettaja
Juttele pomon kanssa ja pyydä tehtävien uudelleen järjestelyä. Jos ei onnistu, niin sano että nostat kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella työpaikalla on nykyään näitä uupujia, jotka eivät jaksa. Ihan sama, mitä taikatemppuja, muutoksia tai muita tehdään. Loppuporukka sitten voi ihan hyvin ja ihmettelee, että miten ihmeessä normaali elämä ja työ voi olla niin kovin rankkaa.
Mistä tiedät millainen elämäntilanne ja mitä heillä on käynnissä. Elämässä on muutakin kuin työ. Esim. yksihuoltajalla on aika erilainen tilanne kuin parisuhteessa olevalla perheellisellä. Sinkulla myös jne.
Miksi sitten syyksi annetaan työelämä, jos todellinen syy on vaikka yksinhuoltajuus tai ero? Voisiko ihmiset ottaa ihan itse vastuuta, ja vaikka pyytää palkatonta tai osa-aikaista, jos kotona on rankkaa? Ai niin, ei tietenkään, koska silloin olisi pitänyt itse ymmärtää säästää ja sijoittaa. Paljon helpompaa syyttää työelämää ja jäädä saikulle.
Bossgirl ei ollutkaan sitä, mitä ap halusi.
YHYYY OLEN HEIKKO NAINEN JA NIIN UUUUPUNUT JA KUORMITTUNUT ETTÄ KUILEN YHYYYY!!! TYÖELÄMÄ ON RIKKI YHYYYYYY😩
Ap