Voiko nainen kiinnostua miehestä jolla ei ole ystäviä tai niitä on vähän?

Asettaa liiaksi paineita parisuhteelle, jos toisella ei ole yhtään ystäviä tai kavereita. Kumppanista tulee viihdyttäjä, terapeutti, äidin korvike, kaverin korvike. 

Kyllähän miehellä pitää olla kavereita ja ystäviä, joista nainen voi hyötyä tai kehua omille kavereilleen miehen julkkistutuista. Mies ei kuitenkaan saisi viettää aikaa heidän kanssaan, ainakaan ns. poikien iltoja, jos naisella ei ole juuri silloin omia menoja.

Kyllä voi

t. Kokemusasiantuntija

Eikö ole edes veljiä, ketään sukulaisia,  armeijakavereita?

Keiden kanssa mies katsoo jalkapalloa, keitä kutsuu häihin tai pyytää avuksi muuttoon? Järkyttävää!

Ei niiden kavereiden kanssa tarvitse jatkuvasti olla tekemisissä, mutta esim. kerran kuukaudessa tai muutaman kerran vuodessa. 

Kunnollinen mies on niin upea ihminen,  että kaikki haluaisivat viettää aikaa hänen kanssaan, mutta mies itse päättää viettää aikaa oman vaimonsa kanssa ja sanoo muille ei.

Ei ole ihan noin mustavalkoista. Mun miehellä oli kavereita kun tavattiin. Yhden kanssa meni välit poikki, kun alettiin seurustella. Yksi kuoli onnettomuudessa. Usean kanssa tiet vaan erosivat, kun elämä vei eri puolelle Suomea.

Nyt monen vuoden jälkeen hänellä ei ole muita kavereita kuin työkaverit. Tosin minun ystävistä ja heidän puolisoistaan on tullut myös hänen ystäviään, yhdessä tavataan.

Kyllä, olen itse samanlainen nainen. Ei ystävättömyys tarkoita muuta kuin että ei ole tavannut ketään, jonka kanssa synkkaa, eikä se useinkaan ole itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin. En halua ekstroverttia miestä. Vietän vapaata mieluiten yksikseni, mutta parisuhteessa toki myös sen toisen kanssa. Suuri kaverimäärä olisi vain ongelma.

 

sama, mulla on muutama läheinen kaveri, mutta heitäkään en kasvotusten huiman usein näe. Jos miehellä olisi paljon kavereita ja jatkuvasti joku ramppaisi kylässä tai itse pitäisi rampata, niin en kyllä jaksaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin. En halua ekstroverttia miestä. Vietän vapaata mieluiten yksikseni, mutta parisuhteessa toki myös sen toisen kanssa. Suuri kaverimäärä olisi vain ongelma.

Komppaan, minä olen myös introvertti, enkä tosiaan jaksaisi ekstroverttia miestä, jolla on iso kaveripiiri - sehän väistämättä tietäisi, että vapaa-aikaa vietettäisiin aina isolla porukalla. 

Olen asiakaspalvelu työssä ja on hyvä työporukka jotka kavereita suurin osa. Isoveli kanssa hyvä kaveri, mutta silti vapaa-aikana en oikeastaan jaksa nähdä ketään ja olen vaimon kanssa kahdelleen ja haluan ihan omaa aikaa välillä ilman ketään muuta. Ei sitä tarvitse olla mikään sosiaalisesti kyvytön jos ei vapaalla jaksa kavereita nähdä

Miksei, ei mullakaan ole montaa ystävää. Syitä siihen voi olla erilaisia, niistä ottaisin selvää. 

Pitäisin vähän omituisena naista joka etsii laumaeläintä. Kertoo jotain ihmisestä. Olen itsenäinen ja yksinäinen susi ja ylpeä siitä. En kaipaa minkään laumojen hyväksyntää. 70-luvun kasvatus kannusti itsenäisyyteen voimakkaasti monin tavoin, X-polvi, the latchkey generation. Vanhempi lähti viikoksi Kanarialle, ei kertonut etukäteen mitään. Koulusta palatessa oli pöydällä maksalaatikko ja rahaa. Olin ihan onnessani. Siinä sitä oli suutuntumaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se saattaa kertoa persoonan piirteistä ikävää. Ainakin olisin varuillani jos on vanhempi ihminen.

Varuillaan pitää olla joka tapauksessa miesten suhteen. Ei kaverittomuus itsessään tarkoita, että olisi kamala ihminen. Yleensä niillä kunnon vatipäillä juuri on paljon kavereita. Ihmisyys kun ei mene niin, että jos olet kiltti ja ihana, sinut palkitaan ihmisillä. 

Ihanat ihmiset tulee kyllä toimeen kaikkien kanssa, mutta kavereita ja parisuhteita ei välttämättä paljoa kerry.

Jos joku on todella poikkellisen hyvän näköinen ja lisäksi ihastuttava, karismaattinen, hauska ja mahtava luonne, kaverit usein hylkäävät ja tuttavat karttavat ja sulkevat ulkopuolelle. Uudet eivät halua tutustua. Sukupuolesta riippumatta. Koska kateus. Voi siinä olla tästäkin kyse. Myös menestys ja rikastuminen voi aikaansaada saman.

Tavallaan toi voi olla ihan plussaakin, koska ne kaveriporukat on miehillä usein sellasia joukossa tyhmyys tiivistyy -tyyppisiä jalkapalloseuroja ja muita vastaavia toksisen bro-kulttuurin pesimäpaikkoja

Olen nainen ja mulla on 3 ystävää. En ymmärrä miten ystävien määrä vaikuttaisi mitenkään parisuhteeseen. 

Miettisin millainen luonne on taustalla. Jos on jo keski-ikäinen eikä ole onnistunut säilyttämään yhtään ystävää miettisin onko jotain hankaluutta . Onko passiivis-agressiivinen. Sellaiset on luonnossa myöntyväisiä ja parisuhteessa alistuvia mutta heistä vaistoaa ulos päin pelottavia asioita. Kuten nyt vaikka nettitrollaaminen, "läskiviha", naisviha joka purkautuu anonyymina trollailuna jne. Rumat salaisuudet ja ajattelu tapa näkyy olemuskesta tarkka silmäisille. Oma kokemus on että ystävättömät kaipaa ystäviä ja sen tähden roikkuu paljon netissä jotta kuulee edes siellä toisten ajatuksia. Myös tekoäly korvaa joillekkin ihmiset nykyään. Mutaa näissä unohtuu että toisetkin on tuntevia yksilöitä ja empatia voi jäädä kehittymättä tai jää vajaaksi kun oikeat ystävä tunteineen puuttuu ja toisilta ihmisiltä saatu tuki jonka vuoksi itsestäkin tulee hyväätarkoittavampi muille.

Käännän toisin päin. Jos miehellä on hyviä ja pitkä aikaisia ystäviä ja hyvät välit sukulaisiin se kertoo mulle hyviä ominaisuuksia miehestä. Pinnalliset tuttavuudet ei ja rikkoutuneet ystävyys suhteet ja sukulaissuhteet ei.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän miehellä pitää olla kavereita ja ystäviä, joista nainen voi hyötyä tai kehua omille kavereilleen miehen julkkistutuista. Mies ei kuitenkaan saisi viettää aikaa heidän kanssaan, ainakaan ns. poikien iltoja, jos naisella ei ole juuri silloin omia menoja.

Tämän tyyppisiä miehiä tarkoitin. Passiivis-agressiivisia naisten vihaajia.

ed. vastaaja

Vierailija kirjoitti:

Voi. Ihmisellä jolla on paljon ystäviä ympärillä, on hovi. Se liittyy narsismiin. Narsisti tarvii paljon väkeä ympärilleen. Eräs salatuimpia syitä on se että narsku piiloutuu ystäviensä taakse, jotta ei paljastuisi.

 

Mies jolla on vähän ystäviä on yleensä luotettavampi, aidompi ja reilumpi. Hyvää aviomiesainesta. Voi olla hieman ujokin, mikä on suloista. 

 

Älä vaan ota itsellesi laumaeläintä, miestä jolla on kaverilauma. Sellainen mies on levoton, meluisa, epävakaa ja narsistinen. Suuri riski, joka paljastuu etovaksi narskuksi.

Tämän kirjoitti varmasti mies jolla ei ole ystäviä. Luultavasti ap itse. Sivullisen on kommentista helppo nähdä miksi tyypillä ei ole ja tukee teoriaa ystävättömyyden taustalla usein olevista seikoista.

Vierailija kirjoitti:

Minä voisin. En halua ekstroverttia miestä. Vietän vapaata mieluiten yksikseni, mutta parisuhteessa toki myös sen toisen kanssa. Suuri kaverimäärä olisi vain ongelma.

Sama. Ekstroverttiä yritin nuorempana sietää, mutta ei ole minulle sopiva sellainen kumppani ja mielellään olisin introverttimiehen kanssa, mutta tuntuu että heille se on ongelma että naisella ei ole kaveripiiriä ja nainen viihtyy parhaiten kotona sekä osaa (ja haluaakin) olla myös yksin. Tosi herkästi miehelle tuntuu tulevan jotain mustasukkaisuuskuvitelmia, että on jotain salasuhdetta vaikka nimenomaan haluan olla ihan vaan yksinään ilman kenenkään seuraa. 

En ole siis mikään erakkoluonteinen ja tykkään yhdessäolosta, mutta tarvitsen myös omaa aikaa eli sellainen symbioosisuhde on ihan no-no.