Voiko nainen kiinnostua miehestä jolla ei ole ystäviä tai niitä on vähän?

Vierailija kirjoitti:

Olen asiakaspalvelu työssä ja on hyvä työporukka jotka kavereita suurin osa. Isoveli kanssa hyvä kaveri, mutta silti vapaa-aikana en oikeastaan jaksa nähdä ketään ja olen vaimon kanssa kahdelleen ja haluan ihan omaa aikaa välillä ilman ketään muuta. Ei sitä tarvitse olla mikään sosiaalisesti kyvytön jos ei vapaalla jaksa kavereita nähdä

Joo, tuo aspatyö on kyllä tehokas keino tuhota oma sosiaalinen elämä monellakin tapaa. Usein jo työvuorot on hankalia yhteisen vapaa-ajan suhteen ja lopusta huolehtiikin sitten ne ihmiset joita työssään tapaa. Monesti kävi niin, ettei työmatkalla voinut kuunnella radiota eikä voinut enää ajatellakaan katsovansa telkkaria eikä varsinkaan mitään keskusteluohjelmaa kun pelkkä ihmisten puhe ärsytti niin paljon. Jopa lenkille teki mieli lähteä räntäsateeseen kun tiesi ettei siellä ole muita kulkijoita.

En minä ainakaan tiennyt mieheni kavereista kun aloimme seurustella. Kun sitten tapasin muutaman kuukauden päästä miehen yhden kaverin ja tämän akan. Olin erittäin iloinen kun mies sanoi, ettei oikein tykkää enää kaveristaan joka oli pettänyt vaimoaan ja nyt kuherteli oksettavasti uuden naisen kanssa, joka ei mitenkään huomioinut sitä, että heille tuli vieraita. Mieheni ja tämä kaveri olivat olleet aikoinaan samassa työpaikassa, ja mieheni tunsi tämän kaverin exän ja oli heidän lapsensa kummisetä. Kuulemma se ex oli mukava ja fiksu nainen, ja tämä kaveri aika ääliö. Se kaveri ei ollut edes komea tai mitään, mutta oli pyörittänyt useampaa naista samaan aikaan, ja lopulta jäänyt kiinni. Mieheni ei ole juurikaan enää ollut sen kaverin kanssa tekemisissä, ja hyvä niin. 

Miehelläni on ollut pari hyvää ystävää, ja molemmat ovat ikävä kyllä kuolleet jo kymmenisen vuotta sitten ja olen ollut huolissani siitä, että miehelläni ei oikein enää ole kavereita. Mieheni ei halua olla työkavereiden kanssa vapaa-ajalla ja hän ei oikein muualla käy vapaa-ajalla kuin kävelylenkillä ja lääkärissä. Eipä sitä mistään enää sitten viisi-kuusikymppisenä löydä ystäviä. 

Mutta tietenkään kaikki tämä ei liity mitenkään siihen, että kiinnostuin ja rakastuin mieheeni, ja hän minuun. Ei hänkään varmasti miettinyt onko mulla ystäviä, kun alettiin seurustella.

Entä sellainen mies, joka on tietoisesti hylännyt viimeiset niinsanotut ystävät mutta joka ei kuitenkaan ole takertuvaa tyyppiä, toisin sanoen nainen voi siltä osin huokaista helpotuksesta. 

Mulla suhteet aina kaatuivat siihen, kun naiset halusivat tutustua ystäviini. Nyt olen sanonut, että ei ole ystäviä kuin netin kautta toisella puolella Suomea ja homma on toiminut paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ole ylisosiaalisia kyläluutia. Samoin kaikille ei ole laajaa kaveripiiriä. Syitä on niin monia, usein pelkkä sattuma riittää ja yhtäkkiä huomaa ettei niitä kavereita enää olekaan. Jos on koskaan ollutkaan. Introvertillä ei yleensä kavereita liiemmin ole, ainakaan jos puhutaan oikeasta introvertistä eikä trendipelleistä.

Mutta ehkä kaksi samanmoista sopisi paremmin yhteen kuin että toisella on laaja kaveripiiri. Yleenäs ne sosiaalisesti heikommat taidot omaavat kuvittelee muuttuvansa taikaiskusta sosiaalisten verkostojen monitaitureiksi kunhan vaan nainen tuo mukanaan valmiin kattauksen. Ei tule tapahtumaan, jokainen on mitä on. Kumma muuten että taas naisen pitäisi muuttaa kaikki ja mies vaan on...

 

Ihmeellinen yleistys ja outo lopputulema.

Olen erakkoluontoinen nainen enkä ikinä kuvittelisi muuttivani muuksi miehen sosiaalisten taipumusten mukaan. Miksi asia olisi toisin, jos kyseessä olisi erakkomies.

Kyllähän miehellä pitää olla paljon kavereita, jotta on normaali. Naiset tykkää miehistä, jotka aina viikonloppuna lähtevät hengailemaan kaveriporukan kanssa baanalle, jotta nainen saa omaa aikaa ja voi olla itsekseen.

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaahan täytyy olla sellaisessa ihmisessä, jonka kanssa kukaan ei halua olla.

Toisin sanoen mielestäsi yksin viihtyvässä ihmisessä "täytyy olla jotain vikaa."

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole yhtään kaveria. Tätä olen ihmetellyt, mutta tilanne on pysynyt tällaisena jo vuosikymmeniä, niin siihen on turtunur. Käyn päivätöissä, olen kouluakin käynyt (AMK + yliopisto), puhun paljon, yleensä tilanteissa olen se joka on eniten äänessä, enkä pelkää ihmisiä. Perhe minulla on (vaimo ja neljä lasta), parisuhteemme on kestänyt yli 20 vuotta. Olen paljon kontaktissa eri ihmisten kanssa päivittäin eri asiayhteyksissä. Jostain syystä kavereita vaan ei tartu. Minkäs teet. Jukka 82

Kuulostat seuramieheltä. Usein tällaisista välittyy tunne, että heidän sosiaalinen elämänsä on vilkasta ja kavereita, tuttuja ja ystäviä paljon. Sivusta seuraavalle tullee tunne, ettei seuramies on seuransa jo valinnut eikä itsellä ole mitään erityistä annettavaa.

Henk.koht. mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän miehellä pitää olla kavereita ja ystäviä, joista nainen voi hyötyä tai kehua omille kavereilleen miehen julkkistutuista. Mies ei kuitenkaan saisi viettää aikaa heidän kanssaan, ainakaan ns. poikien iltoja, jos naisella ei ole juuri silloin omia menoja.

 

Tämän tyyppisiä miehiä tarkoitin. Passiivis-agressiivisia naisten vihaajia.

ed. vastaaja

Aggressiivinen. 

Totta kai voi, meitä on niin moneen junaan.

Itse en voisi, sillä kaverittomuus kertoo paljon. Joko miehen seuraa ei kestä kukaan (miksi minä siis kestäisin?) tai mies ei kestä kenenkään seuraa. Ehkä molempia.