Pitävätkö ihmiset sinusta yleensä?

Ei

En tiedä. En ole kysynyt.

Ei. Mutta se tunne on aina molemminpuolinen.

Kyllä. Olen ihan yllättynyt siitä :D 

Toivottavasti ei, kun minäkään en pidä ihmisistä.

Kyllä ovat iloisia kun nähdään ja jutellaan kovasti, mutta ei sen enempää pidä. Työkaverit olivat osa myös vaihtaneet puhelinnumeroitaan ja kehuivat kuinka minun kanssa on kiva tehdä töitä, mutta ei ole sen jälkeen pidetty yhteyttä 

Kysymykseen näyttäisi sisältyvän ainakin kaksi ulottuvuutta, sosiaalinen suosio ja ihmissuhteiden toimivuus, joita on jo muissa viesteissä hieman eriteltykin. Myös esimerkiksi jonkinlaisen moraalisen tai kykenevyyden arvostamisen voisi ehkä laskea mukaan.

Sosiaalinen suosio siis viittaisi siihen, kuinka kiinnostuneita ihmiset ylipäätänsä ovat jostakin henkilöstä, ja kuinka myönteisesti heihin lähtökohtaisesti suhtaudutaan. Tähän vaikuttaa oletettavasti henkilön olemus, keskustelutaidot, ulkonäkö ja asema. Tätä voinee arvioida esimerkiksi sen perusteella, kuinka kiinnostuneita henkilöstä ollaan keskustelutilanteissa ja kuinka osallistavasti tai välttelevästi häneen suhtaudutaan etenkin vähemmän vakiintuneissa työ-, harraste- tai kouluporukoissa. 

Ihmissuhteiden toimivuudella taas viittaisin siihen, kuinka hyvällä tolalla henkilön pitkäaikaisemmat ja lähemmät ihmissuhteet ovat. Tähän voinee vaikuttaa esimerkiksi henkilön vastavuoroisuus, empatiataidot ja yleinen elämänhallinta. Tätä voisi arvioida esimerkiksi sen perusteella, onko henkilöllä toimivia pitkäaikaisia suhteita ja kuinka usein hän riitautuu. 

Tietty ihmisen voinee olla hankala arvioida objektiivisesti sitä, kuinka paljon hänestä pidetään. Ihmisillä ei esimerkiksi ehkä ole niin paljoa läheisiä ihmissuhteita, että niistä olisi helppo sanoa, onko henkilöllä hyvät ihmissuhdetaidot vai ei. Suosion arvioiminen taas voinee olla helpompaa.

Eivät. Olenhan köyhä ja usein fyysistäkin apua vailla.

Pitävät. Olen nätti ja iloinen. 

Mutta itsellä on niin huono itsetunto, että en silti usko että välttämättä haluaisivat syvemmin tutustua, esim. olla ystäviä. Jopa vanhoista ystävistäni mun pitää välillä muistuttaa itseäni, että kyllä he varmaan minusta ihan tykkäävät, miksi eivät tykkäisi.

Kyllä, taustalla minulla on traumaattinen lapsuus,  ja myös koulukiusattuna välillä olin.

Kyllä suurin osa suhtautuu ihan ystävällisesti tai ainakin kohteliaasti. Jotkut varmaan pitävät enemmänkin. Oikeastaan avoimen halveksivia ja vihamielisiä ovat olleet ainoastaan ääripään ihmiset: sekä hyvin ehdottomat ja päällepäsmäröivät ns. sääntöuskovaiset että rajattomat ja vailla sosiaalisia käytöstapoja olevat "ikuiset kapinalliset".

Paha sanoa. Vihaan sitä teennäisyyttä, mitä kaikki sosiaalinen elämä nykyään on täynnä. Enkä varsinaisesti piilottele sitä. Useimmat eivät varmaankaan pidä minusta juuri tuosta syystä. En mielistele ja se yleensä riittää karkottamaan ihmiset ympäriltä. Olen myös - osittain tarkoituksella - ärsyttävä. Piikikäs. Karkottaa juuri ne tyhjäpäät, joihin ei kannata aikaa haaskata. Toimii hyvin. Kukaan ei viitsi edes yrittää tutustua paremmin. Suuttuvat siitä, että en ole helppo. Osoittavat oman laiskuutensa.

En varmasti ole mikään kaikkien suosikki, mutta esim kouluissa, työyhteisöissä ja harrastuksissa on aina sitten ollut muutama, jotka ovat selkeästi hakeutuneet mun seuraan ja monesta paikasta on tullut muutama hyvä ystävä matkaan. Itse kotona analysoin sitten, mitä kaikkea olen sanonut väärin ja pelkään, että uusilla tuttavuuksilla meni fiilikset, mutta kyllä sitten aina on jotain kuulunut myöhemmin.

Monelle varmaan oon ihan ok tyyppi ja koen sitten, että on sitten näitä muutamia, jotka haluaa ystävystyä. Lukiossa muistan, kun ahdisti, kun kaikki aina pyysi jonnekkin ja itse olin aika masentunut niihin aikoihin.

Läheisissä ystävyyssuhteissa olen huomannut noudattavani huomaamatta sääntöjä:

-jos joku pyytää jonnekkin tai järjestää jotain niin ehdotan tapaamista lähiaikoina riippuen suhteen "normaalista" tapaamissyklistä

-jos joku kieltäytyy näkemisestä kaksi kertaa niin pidän taukoa ja odotan, että toinen laittaa viestiä

-vastaan viesteihin kohtuullisessa ajassa. Jos joku kysyy, että nähdäänkö tänään iltapäivällä niin vastaan heti kun näen viestin. Jos taas ei niin akuuttia niin vastaan kuitenkin saman päivän aikana.

-jos kieltäydyn ehdotetusta tapaamisesta niin ehdotan seuraavaa sopivaa aikaa. Jos itsellä paljon kiireitä tai kuormitusta niin sanon senkin, että nyt oon ollut väsynyt ja tarviin lepoa, olisi kiva nähdä myöhemmin.

-EN KOSKAAN PERU SOVITTUA JUTTUA. Jos on sairaana tai joku oikea syy, mut raahaudun paikalle, vaikka ei aina huvita tai vaikka olisi nukkunut huonosti ja väsynyt. Mielummin en sovi tapaamisia kuin peruisin.

Nää aika perusjuttuja, mut oon huomannut, että monille ei oo ollenkaan itsestäänselviä.

Luultavasti eivät eivät, koska en itsekkään anna helposti lähestyttävää vaikutelmaa.  Minut tuntevat ihmiset kyllä pitävät minusta ja minulla on pitkäaikaisia ystäviä.