Pitävätkö ihmiset sinusta yleensä?

En tiedä, eikä minua kiinnostakaan tietää. Jotkut saattavat pitää ja toiset taas ei?

Välillä. Ja välillä ei. Yleensä ihmisistä jotka ovat muiden kanssa samaa mieltä pidetään. 

90 % pitää. 10 % vihaa, koska en suostu luonnehäiriöisten pompoteltavaksi ja kannustan kohtuullisen näkyvästi myös muita välttämään tuollaisia ihmisiä. Siksi pari kolme ihmistä minua suorastaan vihaa.

Kyllä pitävät, koska käyttäydyn muita kohtaan ystävällisesti ja huomioivasti.

Minulle käy usein niin, että

ventovieras tuntematon 

aikuinen, kantasuomalainen

ihminen, mies tai nainen

hymyilee minulle

suupielet korvissa 

silmät lämpöä huokuen.

Tuntematon kohtaaminen

lämmittää mieltä 

sanaakaan vaihtamatta.

E

Osa tykkää, osa ei. Samoin itse tykkään osasta, osasta en. 

Olen minusta johtumattomien muuttojen takia joutunut aina uudestaan hankkimaan uusia ystäviä ja työpaikkoja. Osaan sen kyllä hyvin. 

Olen näin kuusikymppisenä vieläkin avoin ja hyväsydäminen. Tämä on selvästikin kasvattanut 'auraani'. Sen seurauksena jotkut kilpailuhenkisemmät kollegat uudessa työpaikassa yrittävät mielenkiintoisin menetelmin testata ammattitaitoani. (Olen tietoinen heikkouksistani, enkä todellakaan ole kiinnostunut kilpailemaan, koska pidän aidosti ihmisten erilaisuutta ja erilaisia kykyjä yritykselle arvokkaana.) Kerron siis uutena työntekijänä sekä ammatillisesta osaamisestani että 'tuen' tarpeesta (esimerkiksi uuden dokumentointisysteemin oppiminen).

Niin. Iän tuoma rauhallisuus ja realismi ärsyttää joitakin. Selitykseksi riittää seniorious tai vaan ihan paha päivä. Yleensä, kun on tutustuttu paremmin, ja minua ei enää nähdä uhkana, minusta tuleekin mukava kollega.

Olen nainen. Yleisesti ottaen miehet pitää, mutta naiset jakaantuu tässä asiassa. Miehet pitää todennäköisesti siksi, että ulkonäköni miellyttää ja juttelen heille mielelläni niitä näitä.  Kerran Mäkkärissä työskennellyt Down-nuorimies käveli ravintolassaan minua kohti ja pysähtyi kuin seinään ja tuijotti minua silmiin. Olin ihan että mitä tässä tapahtuu ja sitten tämä nuorimies henkäisi syvään: "Olet niin kaunis!!!". Täytyy sanoa, että se tuli niin sydämmestä, että jäänyt hyvin lämpöisesti mieleen. 

Lapset pitää kovasti. Naisista ne, joilla on mahdollisuus ystävystyä kanssani, pitää. Ne, jotka ovat kauempana elämästäni, saattavat olla avoimesti töksöjä. Mulla on ystävystymisvaikeuksia ns. normaalien työssäkäyvien naisten kanssa, sillä minulla on bisneksiä oman palkkatyön lisäksi, ne asiat välistä painavat minua. Joten välistä on vaikeaa olla puhumatta niistä asioista, ja tämä saattaa tuntua brassailulta sekä myös aiheuttaa kateutta, mikä ei kyllä edistä ystävyyttä. Koitan siis välttää bisneksistä puhumista, mutta koska se on niin olennainen osa elämääni, se on välillä vaikeaa. Käytännössä pitää peitellä elämänsä yhtä isoa osa-aluetta ettei  muut tykkäisi huonoa ja se on raskasta. 

LIsäksi perheessämme varakkuutta, joka mieheni takia näkyy muutamallakin aika selvällä tavalla. Tämä aiheuttaa lähinnä lieveilmiöitä muissa ihmisissä ja ne ei ikinä vie eteenpäin lämpöisiä välejä ihmisten kanssa. Dilemma on, että monesti ihmiset pyrkivät ns. parempiin piireihin, mutta sitten eivät kestä sitä, että jollain toisella on tietyt asiat paljon paremmin kuin itsellä. Vaikka se on oikeastaa väärä luulo: jokin asia saattaa olla hyvin, mutta jokin toinen asia paljon paljon huonommin. 

Paska kysymys. Next

"Lapset ja eläimet tykkää," Pienet lapset ja eläimet näkevät myös ihmisen sisimpään. Sellainen ihminen, josta lapset ja eläimet tykkäävät, on hyvä ihminen.

En ole ollut koskaan erityisen pidetty ja sekin vähä on aikaansaanut lähinnä vain ongelmia ja ikäviä kokemuksia eli parempi on ettei kukaan tykkää.

Ei. Osa jopa ihan pelkää. Hauskaa että mua pelätään kun mulla on sos tilanteiden pelko ja olen hirveän ujo :D