Deittailusta: Kuinka suurta yhteensopivuutta ja yhdistäviä tekijöitä pitää olla, että koette kemiaa, kiinnostusta ja ihastusta?

Vierailija kirjoitti:

Harrastan tanssia ja joskus vain vetovoimaa on, tanssi soljuu ja voisi suoraan lähteä tanssilattialta jatkoille tietämättä edes toisen nimeä. Vaikeus tuleekin sitten siinä, että kykeneekö juuri sen parin kanssa esimerkiksi kommunikoimaan tai jakamaan mitään muuta kuin sen tanssihetken.

Tanssi on eroottinen rituaali. Sekopää osallistuu sellaiseen tuntemattomien kanssa.

ihan helkkaristi

Kyllähän ulkonäöllä on väliä. Tuskin kukaan alkaa suhteeseen ihmisen kanssa jonka ulkonäkö ei miellytä tai on jopa epämiellyttävä omaan silmään. Kaunotar tai komistus ei tarvitse silti olla. 

Itsellä on ei, jos on joku silmiinpistävä piirre, mikä häiritsee heti alussa. Voi olla toki pienikin, mutta sellainen johon kiinnittää huomiota ja tietää itse, että alkaisi ärsyttää.  

Voi olla ihan tavallisen näköinen mies mutta joku piirre on oltava jonka kokee viehättävänä. Samoin toisinpäin.  

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ongelmana, että koen kemiaa aivan vääriä tyyppejä kohtaan (trauma bond). Ja päin vastoin, järjellä yhteensopiviin, yhdistäviä tekijöitä (arvomaailma, elämäntavat, kiinnostuksen kohteet) ja toiveita omaaviin ei kohdistu palavaa intohimoa vaan homma on väkisin yrittämistä. Tiedostan asian, mutta en oikein tiedä, mitä sen kanssa tehdä. Tällä hetkellä menossa jälkimmäisen kaltainen suhde, jossa ollaan kivoja "kämppäkavereita". Sitä ennen roihuava kemiasuhde, jossa ei sovittu muutoin yhteen kuin fyysisesti. Välimuotoja ei tunnu olevan, mikä on hirveää.

Tunnistan ilmiön, mutta en nyt sentään ihan traumasidoksen tasolla. Jonkun kanssa vain on sitä kemiaa, vaikka hänellä olisi aivan erilaiset poliittiset näkemykset, olisi aivan juntti jne. Tavallaan se on vapauttavaa, että on se yksi asia joka molempia vetää, eikä edes tarvitse ajatella niitä muita. Sanomattakin selvää, että ei näistä tule mitään pitkiä ja vakavia suhteita.

Kerran yhdestä meinasi tulla, mutta livistin, kun toinen alkoi synkistellä. En osannut lukea häntä ja tunteiden kuohu tuntui liialliselta. Oli vaikeaa elää arkea siinä sivussa.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan on nainen ja elossa, niin riittää. Tarvittaessa voin tinkiä vaatimuksista.

Siis kuollut kelpaa? Tai mieskin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatia, myötätunto ja keskustelutaito aiheesta kuin aiheesta.  Kiinnostuin heti. Ulkonäöllä ja muulla pinnallisella ei tällöin minulle ole mitään väliä. Tuollaisia miehiä vaan on vaikea löytää  

Olen empaattinen persu.

 

 

Ei sellaisia olekaan. Minkäs puolueen ministerin tunnuslause olikaan "empatia ei kuulu politiikkaan"?

Suomessa ei ole yksikään ministeri sanonut noin. En tiedä minkä maan ministereihin sinä viittaat.

Vierailija kirjoitti:

 

Komea ja seksikäs, samanlainen arvomaailma, lempeä luonne. Näiden kaikkien pitää toimia, muuten en halua. 

 

esim. jos mies on hyvännäköinen, mutta äänestää persuja tai puhuu ilkeästi, ei kelpaa. Tai jos mies on mukava ja rakastaa eläimiä, mutta on epäsiisti, kalju ja hampaaton, niin ei kelpaa. 

 

Jos en löydä enää sellaista miestä, jonka haluan, niin olen sitten yksin. 

 

N47

Äänestän persuja jotta suomalaiset duunarit pystyisivät elämään ilman sosiaalitukia. Mikä ajattelumaailmassani noin kuvottaa?

Kyllä se on sun tapauksessa tyhmyys. Se karkoittas.

Olen mitatusti keskimääräistä älykkäämpi, enkä edes duunari mutta koen epatiaa duuranerita kohtaan. Mielestäni on hassua kun kestämätön rahan käyttö on "empaattista". Kuinka moni nainen oikeasti haluaa että mies lahjoittaa vuokra tai ruokarahat esim. päiväntasaajan alueen lehdistön tasa-arvoponnisteluihin?

Tai toisaalta minua esim. kiinnostaa enemmän oman alueen putsari, kuin aasian alueen oikeudet?