Oliko teillä lapsena hharrastuksia? Minä vuonna oot syntynyt? Mulla ei ollut mitään eri harrastuksia
Kommentit (51)
Harrastelin paljonkin, vaikka en kovin innokkaasti enkä ainakaan lahjakkaasti, pianonsoittoa, kuvataidekerhoa, tennistä, tanssia ja muuta. Olen syntynyt 70-luvun loppupuolella ja helsinkiläisen tuttavapiirini normi oli 80- ja 90-luvulla, että harrastettiin ainakin jotain, todennäköisesti useampaankin asiaa.
Asun edeleen samassa kaupunginosassa ja minun nähdäkseni erona aiempaan on se ettei harrastuksissa ole enää niin selkeää sukupuolijakaumaa, futis on myös tyttöjen suosituin laji. Paine siihen, että lapsen kuuluu harrastaa ja vanhemman kuuluu osallistua ja innostua myös harrastuksesta on varmasti suurempi.
Moni sanoo lukemisen harrastukseksi, musta se on perustoimintaa kuten syöminen, nukkuminen ja juokseminen tai vaikkapa kirjeiden kirjoittaminen aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut yhtään mitään. Asuin maalla. Kirjastoauton kirjoja luin vapaa-ajat.
Vm. 1974
Myös lukeminen on harrastus.
Onko lukeminen tai mikään muukaan oikea harrastus, jos sitä tehdään vain kun on pakko, kun ei ole muutakaan?
Harrastukseen pitäisi tuntea paloa, kun sanotaan, että harrastuksesta ammattia.
eri
Ap selkeästi tarkoitti rytmitettyä harrastusta, vaikka kerran viikossa tiettyyn aikaan.
Tämä oli tarkoitettu keskustelun avaamiseksi. Mitä alanuolittamista tässä oli?
Miksi harrastuksen pitäisi olla rytmitettyä tai ohjattua? En ymmärrä. Jonkinlaisen aktiivisuuden ja jatkuvuuden ymmärrän, ettei kaikki satunnaiset kokeilut ole harrastuksia. Kylä intensiivinen lukuharrastus oli tuolloin yleistä, esimerkiksi kirjastossa käytiin tiheään.
1971 syntynyt. Naisvoimistelu, tanssikerho, pianonsoitto.
Olen syntynyt -85 ja harrastin pienempänä lasten jumppaa ja isompana mm.aerobicia ja tanssia. Kaverit harrasteli samoja tai jotain klassisia soittomia tai yleisurheilua. Soittelin myös kitaraa.
1980 syntynyt, oli useita harrastuksia - osa ohjattuja osa ei. mm.. laskettelu, judo, kitaransoitto, kalastus, uinti... Ihan hyvin löytyi harrastusmahdollisuuksia pienestäkin pitäjästä. Sitä tehtiin paljon mitä vanhemmatkin, muutama oma harrastus lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Moni sanoo lukemisen harrastukseksi, musta se on perustoimintaa kuten syöminen, nukkuminen ja juokseminen tai vaikkapa kirjeiden kirjoittaminen aikoinaan.
Ei se ole kaikilla perustoimintaa. Jotkut eivät lue lainkaan esim. kaunokirjallisuutta. Osa lukee sitä, koska pitää siitä. Eivätkä kaikki aikoinaan kirjoitelleet kirjeitäkään kovin mielellään. Osalla oli kirjekavereita, heillä katsoisin sen harrastukseksi.
Kasarilla ja ysärin puolella tuli harrastettua pianonsoittoa, yleisurheilua ja muistelen laulaneeni kuorossakin jonkun aikaa. Tästä viimeisestä ei kyllä ole oikein mitään tarkkoja muistikuvia ja voi olla, että olen keksinyt sen.
Olen vm-62. Ei ollut mitään ohjattuja harrastuksia. Äidin mielestä riitti kun hoiti kouluasiat hyvin ja ulkoili ja liikkui itsekseen. Myös lukemiseen kannustettiin kotona.
Koulumatka kesti yli tunnin suuntaansa, joten ylemmillä luokilla en olisi koulun ja läksyjen ohessa edes jaksanut mitään säännöllistä ohjattua toimintaa.
Itsekseni harrastin myös piirtämistä.
Minusta tämä nykyinen lasten "harrastuspakko" on omituista.
Asuin maalla usean kilometrin päässä lähimmästä naapuristakin eikä meillä ollut autoa, jotta vanhemmat ois kuskanneet minnekään. Ei ollut ohjattuja harrastuksia. Siispä harrastin lukemista, kesällä uin ja talvella hiihdin. Piirtelin ja askartelin. Tämä 60-luvulla ja 70-luvun alussa.
Tämä oli tarkoitettu keskustelun avaamiseksi. Mitä alanuolittamista tässä oli?