Lue keskustelun säännöt.
Millaista elämä on ainoan aikuisen lapsen kanssa?
22.01.2026 |
Lapsemme saattaa jäädä ainoaksi lapseksi, vaikka olisimme toivoneet hänelle sisaruksia. Lapseni on hyvin sosiaalinen ja hän tulee melko varmasti suremaan sisaruksettomuutta. Koen äitinä pettäneeni hänet ja vieneeni häneltä mahdollisuuden myös mahdolliseen seuraavaan sukupolveen. Hän ei saa koskaan olla täti, hänen mahdollisella lapsellaan (mikäli hän lapsia toivoo ja saa) ei tule koskaan olemaan enoja eikä tätejä, ei äidin puolen serkkuja, ei ketään kenen kanssa jakaa muistoja juuri meidän perheessä elämisestä.
Tämä on meille ja erityisesti minulle todella surullinen asia. Uskon, että lapsuus ilman sisarusta voi vielä olla hyvä, mutta miltä näyttää aikuisuus? Sääliikö lapseni tulevaisuudessa meitä, haluaako tulla pyhiksi meille möllöttämään vain kolmistaan? Olisin kaivannut enemmän ääntä ja elämää, mutta olen niin kiitollinen jo tästä yhdestä ihmeestä.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa.
Ainut lapsi tietysti perii jakamattomana kaiken, eli rahahuolia varmasti on tulevaisuudessa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksäni on ainoa lapsi. Olemme pysyneet ystävinä, sillä hän on yksi reiluimmista ja hyväntahtoisimmista ihmisistä, jonka tunnen. Hänellä on tietenkin muitakin ystäviä. Koskaan hän ei ole ilmaissut surua siitä, ettei sisaruksia ole. Olemme tunteneet pian 20 vuotta ja puhuneet melko lailla kaikesta maan ja taivaan välillä.
Elämästä ei koskaan tiedä. Ei tollasia kannata murehtia etukäteen.
Asia korjaantuu sillä, että hän perustaa perheen jonka kanssa tulee sitten teitä isovanhempia tapaamaan, on paljon ihmisiä ja mukavaa hälinää <3
Vierailija kirjoitti:
Asia korjaantuu sillä, että hän perustaa perheen jonka kanssa tulee sitten teitä isovanhempia tapaamaan, on paljon ihmisiä ja mukavaa hälinää <3
Itselleni tuo myös lohtua ajatella, että ehkä hän (niin itse toivoessaan) löytää puolison kenellä on paljon sisaruksia, heihin hyvät välit ja sitä kautta löytyisi mahdollisia serkkuja, tätejä ja setiä. Surettaa, että omalta osaltani tämä ei mennyt, kuten toivoin, mutta toivottavasti lapseni voi itse muodostaa oman toivelukunsa mukaisen perheen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut elämässään?
Vierailija kirjoitti:
Miten voi kaivata sellaista mitä ei ole koskaan ollut elämässään?
Kyllä moni voi kaivata sisaruksia, kuten minäkin äitinä kaipaan toista lasta ketä ei ole olemassa ja tuskin tulee koskaan olemaankaan. Kohdallani ei ole kyse siitä ettenkö pystyisi tulemaan raskaaksi, vaan siitä, että kehoni meni jo ensimmäisestä raskaudesta niin rikki, että se ei kestäisi enää toista raskautta. Toisesta synnytyksestä voisi myös mennä henki eikä palautuminen välttämättä enää olisi riittävää nykyisessä työssä jatkamiseen. Todella vakavista seurauksista siis kyse. En myöskään usko, että selviäisin seuraavasta raskaudesta ilman hirvittävää kuolemanpelkoa enkä halua aiheuttaa tyttärelleni lapsuuden traumaa siitä miten äiti sai kotona paniikkikohtauksia ja pelkäsi kuolevansa. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainoa lapsi. Vanhempani olisivat halunneet enemmän lapsia, mutta eivät saaneet. Minutkin monien hoitojen kautta.
En ole surrut mainitsemiasi asioita. Minulla on ollut ja on hyviä ystäviä ja olen kummitäti jo kolmelle ihanalle lapselle. Sanovat minua tädikseen.
Sain myös omia lapsia. Tällä hetkellä kolmas tulossa. Käymme usein mummolassa ja esim. Joulu oli yhtä hulinaa mummolassa. Uskon että vanhempani huokaisivat helpotuksesta kun lähdimme😄
Käymme mummolassa usein. Ihana käydä, kun jaksavat ottaa vastaan, kun ei ole muita yövieraita ( sisaruksiani) tunkemassa meidän lisäksi.
Älä murehdi
Miksei voisi? Kyllä mä ainakin olen kaivannut sisaruksia niin lapsena kuin aikuisenakin. Juuri tuota kuulumista isompaan laumaan, jota aloittajakin kuvaa. Myöskään oma lapsilukuni ei toteutunut sellaisena kuin olisin toivonut. Se on ollut isompi suru kuin sisaruksettomuus. Ja siinäkin kaivataan perhettä, jota ei ole koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ainoa lapsi. Vanhempani olisivat halunneet enemmän lapsia, mutta eivät saaneet. Minutkin monien hoitojen kautta.
En ole surrut mainitsemiasi asioita. Minulla on ollut ja on hyviä ystäviä ja olen kummitäti jo kolmelle ihanalle lapselle. Sanovat minua tädikseen.
Sain myös omia lapsia. Tällä hetkellä kolmas tulossa. Käymme usein mummolassa ja esim. Joulu oli yhtä hulinaa mummolassa. Uskon että vanhempani huokaisivat helpotuksesta kun lähdimme😄
Käymme mummolassa usein. Ihana käydä, kun jaksavat ottaa vastaan, kun ei ole muita yövieraita ( sisaruksiani) tunkemassa meidän lisäksi.
Älä murehdi
Itku tuli viestistäsi, kiitos. <3 ap
Juuri noin kannattaa elää. Tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ainoa lapsi. Vanhempani olisivat halunneet enemmän lapsia, mutta eivät saaneet. Minutkin monien hoitojen kautta.
En ole surrut mainitsemiasi asioita. Minulla on ollut ja on hyviä ystäviä ja olen kummitäti jo kolmelle ihanalle lapselle. Sanovat minua tädikseen.
Sain myös omia lapsia. Tällä hetkellä kolmas tulossa. Käymme usein mummolassa ja esim. Joulu oli yhtä hulinaa mummolassa. Uskon että vanhempani huokaisivat helpotuksesta kun lähdimme😄
Käymme mummolassa usein. Ihana käydä, kun jaksavat ottaa vastaan, kun ei ole muita yövieraita ( sisaruksiani) tunkemassa meidän lisäksi.
Älä murehdi
Jatkan vielä. Lapsillani on kuitenkin jo monta serkkua, sillä miehelläni on paljon sisaruksia ja heillä lapsia. Serkuilla läheiset välit.
Minulla oli kaksi lasta. Nuorempi heistä kuoli nuorena. Ainoan elävän lapseni aikuisuuteen kuuluu sisaruksen menetys joka ei koskaan mene ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa.
Ainut lapsi tietysti perii jakamattomana kaiken, eli rahahuolia varmasti on tulevaisuudessa vähemmän.
Ihmeellinen oletus, että kaikilta vanhemmilta jää paljon perittävää.
Ei mun poikani ole koskaan asiaa surrut. Hänellä on paljon kavereita ollut aina. Ei hän ole ollut yksinäinen.
Ap.n kanssa samat mietteet, mutta olen päättänyt etten vaivaa enää päätäni asialla mille en mitään voi. Aika näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa.
Ainut lapsi tietysti perii jakamattomana kaiken, eli rahahuolia varmasti on tulevaisuudessa vähemmän.
Ihmeellinen oletus, että kaikilta vanhemmilta jää paljon perittävää.
Olet oikeassa eikä välttämättä jää. Meidän tapauksessa hänelle jäisi kolmio Helsingistä kehä I sisältä. Se olisi iso turva aikuisuuteen, velaton asunto.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli kaksi lasta. Nuorempi heistä kuoli nuorena. Ainoan elävän lapseni aikuisuuteen kuuluu sisaruksen menetys joka ei koskaan mene ohi.
Otan osaa suureen suruun. Kyynel vierähti kuolleen lapsesi muistolle. ap
Meillä on mun miehen kanssa kummallakin sisarukset, ei olla juurikaan tekemisissä kummankaan kanssa. Meidän lähipiiri muodostuu ystävistä ja heidän lapsistaan. Nämä lapset viettävät aikaa ja ovat tekemisissä nykyään ihan keskenään, ilman meitä vanhempia. Kaikki nämä lapset ovat täysi-ikäisiä jo. Ei se sisarus sitä onnellista aikuisuutta tee.
Helppoa. Vähemmän stressiä ja rahanmenoa.