Jos näkisit pientä lastasi joka päivä vain puolitoista tuntia, eikö tuntuisi, että pitää jotenkin muuttaa elämää.

mutta niin se on ollut maailman sivu ja tulee olemaan.

Nyt tänne tietty tulee iso joukkko kertomaan miten ovat itsekn alottaneet työt aikasin jne, mutta siitä ei ole kyse. Musta myös ton tyypin jutuista jotenkin käy ilmi, että hänelle se lapsi ei todellakaan ole ykkönen ja mitä vähemmän lastaan näkee sen parempi. Tosi omituista. En oo ikinä sen juttuja viittiny kommentoida kun en edes tiedä mistä lähtis liikkeelle.

arkena? Eli kai nyt viikonloppuisin on yhdessä lapsen kanssa? Musta tuo pari kertaa kuussa yöhoidossa ei ole paha.

Mutta omasta puolestani voin sanoa, että tuo tuntuisi kamalalta!

Olen palannut töihin kotivuosien jälkeen. Kuopus on 2,5-vuotias. Teen lyhyttä päivää ja ehdin olla lasten kanssa n. 4-6 tuntia päivässä niin että lapset on hereillä. Minusta tuokin on kamalan vähän! :(

Aika hurjalta vaikuttaa, että 1,5 tuntia on riittävästi aikaa lapsen kanssa.

lapsi ei pysty muodostamaan kunnollista kiintymyssuhdetta, jos ei ole pysyvää hoitajaa.



ei ole mitään järkeä hankkia lasta, jos sitä itsee hoitaa vain pari tuntia päivässä.

Tulee niin pahamieli pienen puolesta. Ja suututtaa ko. äiti kyllä ihan helvetisti.

Aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, että pieni lapsi tarvitsee elämäänsä pysyvyyttä ja rakkautta.



Toivottavasti lapsi saisi paremman kodin, äitiä lapsen hyvinvointi ei selvästikään kiinnosta.



Mielestäni tälläiset tapaukset pitäisi saada lastensuojelun piiriin. Juuri nämä aiheuttavan lapsien jatkuvasti lisääntyvät mielenterveysongelmat.

Itse olen myös töissä ja lapset hoidossa, iltasin ehdin olla heidän kanssaan 5 - 6 tuntia ja välillä silti tulee hurja olo, että ovat yhtä kauan hoidossa. Tähän päälle en kyllä todellakaan vielä antais lapsia yöhoitoon (johon helposti menee ainakin vuorokausi) joka toinen viikonloppu. Ja jos kyseessä olis NOIN pieni lapsi.

Tekisin ihan mitä vain, että saisin tilanteen muutettua.

siis niitten vauvajuttujen jälkeen mutta valitettavasti ei oo käynyt niin.



Äiti vielä sanoo, että on naurettavaa väittää, etteikö hän kasvattaisi lastaan. Eiköhän se kuitenkin ole päiväkoti (ja mummo) joka tässä tapauksessa lapsen kasvattaa. Miten joku voi kirkkain silmin muuta väittää?

niin ehkä kiintymyssuhde muosotuu isoäitiin? Toisaalta, jos ei jaksa lastaan, niin ehkä on parempi antaa jonkun luotettavan, rakastavan isovanhemman hoitaa häntä?

On se nyt musta paljo jos tuon kivan arkiaikataulun lisäksi viettää joka toisen vkonlopun mummolla...

Pistää vaan ärstyttään kun äiti ei näe tilannetta, tai siis katsoo että kaikki pn tosi loistavasti ja heillä on maailman paras perhe.

Jos kyseesssä on todella 3-kymppinen äiti, niin on todella lapsellinen ikäisekseen.

Biletysbiletysbiletys tuntuu olevan päälimmäisenä mielessä ja kertoo kuinka lapsen puntissa roikkuminen alkoi vituttamaan, niin että oli pakko lähteä töihin ja nyt on ihanaa, kun saa olla pois kotoa ja viikonloput lapsi on mummilla hoidossa...

Jos mieskin on tuota mieltä, niin siinä on vakka kantensa valinnut, mutta miksi ihmeessä lapsia pitää tehdä, jos niitä ei jakseta sitten hoitaa.

jos jauhaa siitä palstalla koko ajan. Jokin häntä kaivelee.



t. ei-palstaa-seurannut

Samanlainen sontaläjä, kuin minun äitini. Vituttaa tuollaiset!

Milloin on aloittanut aiheen???

tiedän paljon isiä joille työ ja oma elämä (=harrastukset, kaverit ja juhlintakin) ovat niin tärkeitä että he näkevät lasta juuri tuon tunnin iltaisin jos sitäkään.



Harvemmin kuitenkaan täällä haukutaan isiä jotka palaavat töihin vauvan ollessa 1-2 viikkoa. Kuitenkin äiti joka palaa töihin lapsen ollessa 9kk on ties mikä urapyrkyri joka asettaa työn ja omat tarpeet lapsen edelle.

niin totta.



Kuinka moni isä oikeasti näkee lastaan vain 1,5 tuntia päivässä, jos sitäkään?

Vierailija:

tiedän paljon isiä joille työ ja oma elämä (=harrastukset, kaverit ja juhlintakin) ovat niin tärkeitä että he näkevät lasta juuri tuon tunnin iltaisin jos sitäkään.

Harvemmin kuitenkaan täällä haukutaan isiä jotka palaavat töihin vauvan ollessa 1-2 viikkoa. Kuitenkin äiti joka palaa töihin lapsen ollessa 9kk on ties mikä urapyrkyri joka asettaa työn ja omat tarpeet lapsen edelle.

Tietysti on tapauksia, missä isällä olisi enemmänkin aikaa käytössään perheelleen, mutta priorisoi sen toisin. On kuitenkin hurjan paljon pienten lasten isiä, jotka haluaisivat viettää arkisinkin enemmän aikaa lastensa kanssa, mutta se ei nyt vaan onnistu, kun perheen pitää jollain rahalla elääkin.



Ja tokihan lapsen ikäkin vaikuttaa aika paljon. Meillä esim. iltapuuhat aloitetaan jo klo 18 jälkeen, ettei tarvitse sitten kitisevää naitiaista väkisin syöttää ja laittaa nukkumaan. Mies tulee kotiin niinkin " aikaisin" kuin klo 17.30, joten vähiin jäävät yhteiset hetket. Toki iltapesut onkin sitten enemmän isukin vastuulla, että saavat ihan kahdenkeskistäkin aikaa. Viikonloppuisin mies sitten viettääkin aikaa melkeinpä enemmän lapsen kanssa kuin minä, toki yhdessä ollaan myös.



Olen itse siis hoitovapaalla ja miehen työ mahdollistaa tämän. Jos mieheni ei tekisi pidempää päivää, joutuisin minä puolestani töihin ja lapsi menisi hoitoon. Nyt on sentään edes toinen vanhemmista koko ajan läsnä.



Toivottavasti tämä ap:n tarkoittama äiti heräisi teiniunistaan ja huomaisi, että lapsi menee oikeasti käytännössäkin kaiken edelle. Ei kaikesta tarvitse äidinkään luopua, mutta valinnat tulisi tehdä niin, että lapsi ei kärsi. Hyvä, että lapsella on edes joku turvallinen hoitaja, mutta pidemmän päälle homma ei toimi, jos äiti ei tajua muuttaa tapojaan.

Alotin tän siis nyt ÄITIÄ ihmetellen, en oikeastaan ajatellut ottaa kantaa lapsen mahdollisiin traumoihin.



Tiedän että on esim yh-äitejä, joiden on pakko tehdä samalla tavalla, siis käydä töissä ja nähdä vähän lapsia. Joku voi sanoa, että eihän sillä lapsen kannalta ole eroa, mutta mä jopa väitän että sillä on. Lapsi kyllä aistii, että äiti omasta tahdostaan haluaa olla hänestä erossa.



Tiedän, että monetkin ehkä aloittavat työt lapsen ollessa sen 8,5 kk. Tiedän, että monilla ei suju imetys. Tiedän, että monille vauva-aikana voi tulla melko julmiakin tunteita. Tiedän, että monet antavat lapsensa yökylään silloin tällöin. Tiedän, että monilla voi työpäivät venyä pitkiksi. Juu. Mutta kun esim tällä kirjoittajalla toteutuvat KAIKKI em kohdat. Ja tiedän, että joskus on kiva ja tarpeellistakin päästä ihan puhtaasti viihteelle, mutta että yksivuotiaan äiti ja isä sitä harrastavat ja ovat harrastaneet koko mitättömän pienen vanhempanaoloaikansa noinkin usein. Sitten ihminen vielä kertoo kaiken tämän täynnä ylpeyttä siitä, että heillä menee niin hyvin ja hän ei haluaisi muuttaa mitään. Lapsi on todellakin vain se koriste, josta ei saa aiheutua mitään vaivaa.



Sitten mitä tulee isään ja äitiin. No, henk. kohtainen mielipiteeni on, että ihan biologisesti mitä pienempi lapsi, sen enemmän hän on kiinni äidissään. Tästä saa aivan vapaasti olla eri mieltä. Mutta minusta tämän nimimerkin tapaus olisikin TÄYSIN toinen, jos isä sitten olisi kotona lapsen kanssa enemmän. Enkä minäkään katselisi miestä, joka ei olisi lapsestaan yhtään kiinnostunut.



Kuitenkin, eniten miuna kiinnostaa ja ihmetyttää, mitä ihmettä tämä äiti oikeen tuntee lastaan kohtaan?? Isän tuntoja en edes viitsi tähän hätään miettiä.



Taaperoiden pitkässä keskustelussa on osa juttuja. Osan muistan tosiaan jo vuoden takaa, jäivät pysyvästi mieleen...