Henkinen väkivalta riitelyn aikana

"Riitojen ulkopuolella asiat on ihan ok. Tämän takia asiaa ei ole edes pariterapiassa otettu mielestäni tarpeeksi vakavasti, kun  asia koskee vain riitelytilannetta." 

Olen ihmetellyt samaa. Ei tähän puututa pariterapiassa lainkaan, paitsi korkeintaan mieheltä kysytään millainen tunne hänellä on, kun sanoo noin. Vaimolta ei kysytä miltä tuntuu, jos mies sanoo huo raksi, haukkuu mielisairaaksi pskaksi, maailman vittumaisimmaksi äm mäksi ja että aivan kuka tahansa olisi parempi vaimo.

Vierailija kirjoitti:

"Riitojen ulkopuolella asiat on ihan ok. Tämän takia asiaa ei ole edes pariterapiassa otettu mielestäni tarpeeksi vakavasti, kun  asia koskee vain riitelytilannetta." 

 

 

Olen ihmetellyt samaa. Ei tähän puututa pariterapiassa lainkaan, paitsi korkeintaan mieheltä kysytään millainen tunne hänellä on, kun sanoo noin. Vaimolta ei kysytä miltä tuntuu, jos mies sanoo huo raksi, haukkuu mielisairaaksi pskaksi, maailman vittumaisimmaksi äm mäksi ja että aivan kuka tahansa olisi parempi vaimo.

Miksi pitäis jonkun ulkopuolisen puuttua??

Pariterapiassa toivoisi, että ULKOPUOLINEN sanoisi jotenkin, että haukkuminen on henkistä väkivaltaa ja se on väärin ja työstettäisi sitten mitä muuta voisi sen tilalla sanoa. Ei tunnu auttavan kun itse siitä sanon. 

Onko huutaminen henkistä väkivaltaa? Jos huutamalla sanoo että lopeta kiusaaminen ja toi sattuu? Meillä seuraa aina kosto jos huudan, kuulemma pitää kestää kaikenlainen puhe, siis aivan mitä vaan, koska se on puhumalla sanottu. 

Vierailija kirjoitti:

Onko huutaminen henkistä väkivaltaa? Jos huutamalla sanoo että lopeta kiusaaminen ja toi sattuu? Meillä seuraa aina kosto jos huudan, kuulemma pitää kestää kaikenlainen puhe, siis aivan mitä vaan, koska se on puhumalla sanottu. 

No, hyvin epätervettä tanssia tuossa tanssitte. Jos mieheesi kerran puhe auttaa, miksi huudat? Sano hänelle tuo sama asia huutamatta. Sitten ota takkisi ja lähde. Sano, että voitte keskustella sitten kun hän ei enää solvaa sinua.

Mä kyllä lähtisin jo muutenkin. Tai kipin kapin pariterapiaan. Solvaaminen, huutaminen, kosto. Huonot eväät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riitojen ulkopuolella asiat on ihan ok. Tämän takia asiaa ei ole edes pariterapiassa otettu mielestäni tarpeeksi vakavasti, kun  asia koskee vain riitelytilannetta." 

 

 

Olen ihmetellyt samaa. Ei tähän puututa pariterapiassa lainkaan, paitsi korkeintaan mieheltä kysytään millainen tunne hänellä on, kun sanoo noin. Vaimolta ei kysytä miltä tuntuu, jos mies sanoo huo raksi, haukkuu mielisairaaksi pskaksi, maailman vittumaisimmaksi äm mäksi ja että aivan kuka tahansa olisi parempi vaimo.

Miksi pitäis jonkun ulkopuolisen puuttua??

Jos sinä maksat sille pariterapeutille siitä, että löydetään ratkaisuja, niin ensimmäinen edellytys varmaankin olisi, että terapeutti tunnistaa ongelman ja ottaa siihen kantaa.

Esimerkiksi petetyksi tulemisen jälkeen teki todella hyvää, kun terapeutti hyvin painokkaasti toi esille sen, että pettäminen ei ole missään tilanteessa oikein. Vaikka sen itsekin tietää aivan hyvin, tuntuu erittäin hyvältä, että saa siihen vahvistuksen. Siitä on hyvä jatkaa.

Ihmisiä on erilaisia. Joitain ei hetkauta jos joku riitelyn aikana nimittelee läski, , ruma, tyhmä, mutta jos vaikka karjuu ilmeellä mikä on sekunnin päässä siitä, että saattaa viskata jonkun tavaran tai pahempaa: Miksi ei pyyhitty pöytää kunnolla!, voi se olla pahemp jonkun mielestä..

Onko kiusaaminen siis kaikkea mikä kiusaa toista vai onko väkivalta kuitenkin eri asia? 

Vierailija kirjoitti:

Onko kiusaaminen siis kaikkea mikä kiusaa toista vai onko väkivalta kuitenkin eri asia? 

Kiusaaminen kai on sitä, että tahallaan aiheuttaa toiselle kipua tai haittaa. Että jollain tavalla kokee sen oikeutetuksi tai nauttii siitä. Väkivalta on satuttamista yleisesti ottaen. Sitä voi tehdä harkitusti ja tahallaan, tai sitten hetkellisenä kuohahduksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vain taistelutekniikka tuossa tilanteessa ja hän huomaa, miten pystyy satuttamaan sinua, joten tulee aina käyttämään sitä uudelleen. Sinä voitat tuon tilanteen helposti, anna sanojen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitten vaan rauhallisesti vastaat, että oliko muuta. Ja jatkat ihan normaalisti omia askereitasi. Et voi antaa noin lapsellisesti käyttäytyvän miehen mitenkään satuttaa sinua. Sanot vaan, että mene ulos itkemään ja kun olet rauhoittunut voidaan jatkaa keskustelua. 

Juu, taistelun tuossa "voittaa", mutta mitä siinä voittaa pidemmän päälle parisuhteessa? Kunnioitus tuollaista raivoajaa kohtaan rapisee kerta kerralta. Kuten itsekin sanot, mies on lapsellinen. Ei aikuinen nainen voi olla seksisuhteessa lapsen kanssa. 

 

Siis kyllähän tuollainen lapsellinen käytös vie miehisyyden suhteessa ja halut tuollaista kohtaan. Mutta sitten tuo ap joutuu valitsemaan, että onko elämä muuten kuitenkin mallillaan. Hoitaako tuo lapsellinen mies kodin ja lapset hyvin, ja käy töissä/yrittää. En minä ainakaan vaihtaisi hyvää kompboa mihinkään sänkyelämään. Kaikkia ominaisuuksia yhteen mieheen ei vaan ole mahdollista saada, jossain joutuu tekeen kompromissin kuitenkin ja avioliitto on ihan papinkin mukaan välillä alamäkeä. 

Vierailija kirjoitti:

Ollaanko mä ja mun mies sit molemmat henkisesti väkivaltasia, kun hän haukkuu ja vittuuileee riidellessä ja sit mä pidän sen jälkeen vuorokauden mykkäkoulua. Kumpi on pahempi?

Tuo on ihan normaalia. Kun vanhenette siinä 50-60 kympin tietämillä alkaa tasoittumaan. Oppii tuntemaan toisen, että ei tarvi edes sanoa mitään, pelkkä pistävä katse riittää riitelyksi. 

Että miksi.

Minulla tämä huutavan ja todella hirveillä tavoilla haukkuvan miehen "katseleminen" on johtunut ihan siitä, että ymmärrän hänen taustansa ja miten se voi vaikuttaa. Ja tunsin hänen perheensä eli heidät, jotka sen hirveän tavan hänelle olivat opettaneet.

Ja koska hän ei perusluonteeltaan ole yhtään sellainen. Kun hän suuttui, sen hetken näki kun hän muuttui kuin eri ihmiseksi.

Olen koko ajan pyytänyt häntä hakemaan apua, mutta ei se tehonnut pitkään aikaan. Pariterapiassa käytiin useaan otteeseen. Vasta vanhempana hän suostui menemään yksin psykologille, kävi pari kertaa ja sanoi että no niin, tämä auttoi eikä enää tarvitse mennä.

Nyt kun keski-iässä hänelle on alkanut tulla muita oireita lapsuudesta johtuen, tai niistä asioista joita sieltä ei ole käsitellyt, on tosissaan hakenut apua.

Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia. Mutta siltikään en omille lapsilleni tällaista suosittelisi.

Vierailija kirjoitti:

Että miksi.

Minulla tämä huutavan ja todella hirveillä tavoilla haukkuvan miehen "katseleminen" on johtunut ihan siitä, että ymmärrän hänen taustansa ja miten se voi vaikuttaa. Ja tunsin hänen perheensä eli heidät, jotka sen hirveän tavan hänelle olivat opettaneet.

Ja koska hän ei perusluonteeltaan ole yhtään sellainen. Kun hän suuttui, sen hetken näki kun hän muuttui kuin eri ihmiseksi.

Olen koko ajan pyytänyt häntä hakemaan apua, mutta ei se tehonnut pitkään aikaan. Pariterapiassa käytiin useaan otteeseen. Vasta vanhempana hän suostui menemään yksin psykologille, kävi pari kertaa ja sanoi että no niin, tämä auttoi eikä enää tarvitse mennä.

Nyt kun keski-iässä hänelle on alkanut tulla muita oireita lapsuudesta johtuen, tai niistä asioista joita sieltä ei ole käsitellyt, on tosissaan hakenut apua.

 

Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia. Mutta siltikään en omille lapsilleni tällaista suosittelis

Eikö ne sinun omat lapset ole olleet siinä perheessä kaiken aikaa läsnä?

Eivät he ole koskaan isästään tätä puolta nähneet eivätkä kuulleet. Onneksi. He ajattelevat ja muistavat, että meillä on aina ollut todella hyvä ja onnellinen parisuhde.

Sairasta. Sairasta sekä henkinen väkivalta että henkiseen väkivaltaan jääminen.

Itse en ole eroaja-tyyppiä vaan yritän läpi alamäkien ja rautaovenkin, mutta kun alkaa kyllästyttämään se yritys kun tuntuu että toinen käyttöä tilannetta (sinnikkyyttäni) hyväksi. Ja kyllä. Toinen hoitaa perheen asiat hyvin (jos ei ole kyllästymis/kosto/mykkäkoulureissuilla), mutta edellämainittujen vuoksi en voi tietää milloin tällainen tilanne saattaa tulla ja silloin perhettä ei hoidakaan kukaan muu kuin minä. Siksi tilanne uuvuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole eroaja-tyyppiä vaan yritän läpi alamäkien ja rautaovenkin, mutta kun alkaa kyllästyttämään se yritys kun tuntuu että toinen käyttöä tilannetta (sinnikkyyttäni) hyväksi. Ja kyllä. Toinen hoitaa perheen asiat hyvin (jos ei ole kyllästymis/kosto/mykkäkoulureissuilla), mutta edellämainittujen vuoksi en voi tietää milloin tällainen tilanne saattaa tulla ja silloin perhettä ei hoidakaan kukaan muu kuin minä. Siksi tilanne uuvuttaa.

Varsinkin mykkäkoulu on emotionaalista kypsymättömyyttä. Aikuisen ihmisen pitäisi ainakin pystyä sanomaan, että "nyt ei kykene puhumaan, jatketaan toiste", eikä yrittää hallita tilannetta totaalisella vaikenemisella ja pakenemisella. Olen itse ollut tuo mykkäkoululainen ja kyseiseen toimintamalliin auttaa vain se, että mykkäilijä tiedostaa toimintansa haitallisuuden ja pyrkii aktiivisesti oppimaan mallista pois. Toivottavasti saat vielä tulevaisuudessa tuntea tasavertaisen kumppanin läsnäoloa. Ei kukaan voi jatkuvasti kannatella muiden tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole eroaja-tyyppiä vaan yritän läpi alamäkien ja rautaovenkin, mutta kun alkaa kyllästyttämään se yritys kun tuntuu että toinen käyttöä tilannetta (sinnikkyyttäni) hyväksi. Ja kyllä. Toinen hoitaa perheen asiat hyvin (jos ei ole kyllästymis/kosto/mykkäkoulureissuilla), mutta edellämainittujen vuoksi en voi tietää milloin tällainen tilanne saattaa tulla ja silloin perhettä ei hoidakaan kukaan muu kuin minä. Siksi tilanne uuvuttaa.

Oletko ap?

Toihan riippuu täysin siitä, mistä riidat johtuu. Jos olet krooninen valehtelija ja pettäjä, niin sinähän tässä se hankala osapuoli olet, jota toinen kuuliaisesti sietää, kunnes mitta täyttyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Riitojen ulkopuolella asiat on ihan ok. Tämän takia asiaa ei ole edes pariterapiassa otettu mielestäni tarpeeksi vakavasti, kun  asia koskee vain riitelytilannetta." 

 

 

Olen ihmetellyt samaa. Ei tähän puututa pariterapiassa lainkaan, paitsi korkeintaan mieheltä kysytään millainen tunne hänellä on, kun sanoo noin. Vaimolta ei kysytä miltä tuntuu, jos mies sanoo huo raksi, haukkuu mielisairaaksi pskaksi, maailman vittumaisimmaksi äm mäksi ja että aivan kuka tahansa olisi parempi vaimo.

Miksi pitäis jonkun ulkopuolisen puuttua??

Jos sinä maksat sille pariterapeutille siitä, että löydetään ratkaisuja, niin ensimmäinen edellytys varmaankin olisi, että terapeutti tunnistaa ongelman ja ottaa siihen kantaa.

Esimerkiksi petetyksi tulemisen jälkeen teki todella hy

Tämä.