Mitä nimeä/nimitystä käytätte lapselllenne exästä, joka on lapsen toisen vanhempi ?
Tuli puhetta uusperheellisten kaverien kanssa siitä millä nimellä lapsille puhutaan existä, jotka on lasten vanhempia.
Yksi kaveri mainitsi, että heillä käytetään exästä "sinun/teidän isi/äiti" ilmaisua. Toinen sanoi että käyttää exän nimeä, koska exän kanssa yhteiset lapset ovat jo teinejä.
Kolmas sanoi äiti/isä.
Lapsettomuudesta kärsivä sanoi, että tulee välilä tunne kuin olisi polyamorisessa suhteessa, kun mies puhuu lapsen kanssa äidistä päivittäin. "Äiti sitä, äiti tätä." Ei sano sinun äiti, vaan lyhyesti äiti, josta sanavalinnasta tulee hänelle vähän tunne, että lapseton puoliso on jonkinlainen sivustaseuraaja. Ja oma lapsettomuuden suru pilkahtaa hetkittäin mieleen ja tieto siitä ettei kukaan koskaan tule kutsumaan häntä äidiksi.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vinksahtanutta myös se, jos parisuhteessa edelleen keskenään olevat lasten vanhemmat viittaa toiseen pelkällä sanalla isä/äiti. Kyllä siihen kuuluu se loppupääten - nne.
Miksi se on vinksahtanutta jos lapselle puhuessa käyttää niitä sanoja? Lapsille "äiti" ja "isä" ovat ikäänkuin vanhemman kutsumanimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapsen vartuttua aikuiseksi lapsettomuudesta läpi elämänsä kärsinyt joutuu kuuntelemaan kuin puolisolleen joku muu on aina isä tai äiti? Puoliso nostaa näillä sanoilla joka kerta surun mieleen ettei hän saanut koskaan kokea miltä tuntuu, kun oma lapsi kutsuu isäksi tai äidiksi. Ja lapsettoman rooli on aina kuunnella lasten ollessa täysi-ikäisiäkin kuinka puoliso kutsuu lapsen toista vanhempaa edelleen isä tai äiti nimellä.
Jos kyseessä on vela, asia tuskin haittaa yhtään. Mutta jos on kärsinyt lapsettomuudesta on jossakin kohtaa hyvä tehdä kompromissi. Mielestäni viimeistään lasten ollessa aikuisia tai jos lapset alkavat itse käyttää nimiä jossakin vaiheessa.
Olenko väärässä?
Sen lapsettoman kannattaisi kasvaa aikuiseksi ja käsitellä surunsa eikä alkaa määräilemään muita oman surunsa vuoksi. Siis oikeasti ei kuulosta
Ei tuota voi mitenkään verrata siihen, että jää täysin lapsettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on vinksahtanutta myös se, jos parisuhteessa edelleen keskenään olevat lasten vanhemmat viittaa toiseen pelkällä sanalla isä/äiti. Kyllä siihen kuuluu se loppupääten - nne.
Miksi se on vinksahtanutta jos lapselle puhuessa käyttää niitä sanoja? Lapsille "äiti" ja "isä" ovat ikäänkuin vanhemman kutsumanimiä.
Ei ne ole kutsumanimiä, joita puolison kuuluu käyttää, vaan kutsumanimiä joita lapsi käyttää vanhemmistaan.
puolisolla on iso läpi elämän mittainen suru lapsettomuudesta, tulisi reiluuden nimissä ottaa huomioon että kaikki on jo aikuisia,
Onko kaikki lapsettomuudesta kärsivät tuollaisia lumihiutaleita? Ettei kestä kuulla sanaa äiti? Saako puoliso kutsua omaa äitiään äidiksi? Ei saa, kun tulee pahanmieli siitä, että miksi tuo ikävä anoppi saa olla äiti.
Miten niin uniikki lumihiutale?
Minusta on outoa, jos joku menee naimisiin ihmisen kanssa, joka on läpi elämänsä halunnut lapsia, mutta ei niitä voi saada, ettei tämä puoliso voisi edes aikuisena kunnioittaa puolisoaan sen verran, että käyttää aikuiselle lapselle exästä exän nimeä. Aikuinen lapsi kutsuu tietysti isää ja äitiään miksi haluaa. "Sano Matille/Maijalle terveisiä." kuulostaa siltä, että lapset on nyt aikuisia ja exä saanut nimensä takaisin, eikä kuulu enää perheeseen. "Sano isälle/äidille terveisiä." kuulostaa tässä tilanteessa ajattelemattomalta.
Kukin tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapsen vartuttua aikuiseksi lapsettomuudesta läpi elämänsä kärsinyt joutuu kuuntelemaan kuin puolisolleen joku muu on aina isä tai äiti? Puoliso nostaa näillä sanoilla joka kerta surun mieleen ettei hän saanut koskaan kokea miltä tuntuu, kun oma lapsi kutsuu isäksi tai äidiksi. Ja lapsettoman rooli on aina kuunnella lasten ollessa täysi-ikäisiäkin kuinka puoliso kutsuu lapsen toista vanhempaa edelleen isä tai äiti nimellä.
Jos kyseessä on vela, asia tuskin haittaa yhtään. Mutta jos on kärsinyt lapsettomuudesta on jossakin kohtaa hyvä tehdä kompromissi. Mielestäni viimeistään lasten ollessa aikuisia tai jos lapset alkavat itse käyttää nimiä jossakin vaiheessa.
Olenko väärässä?
Olet väärässä. Kasva aikuiseksi, sinä et ole maailman napa.
Huonosti argumentoitu, joten kasva itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapsen vartuttua aikuiseksi lapsettomuudesta läpi elämänsä kärsinyt joutuu kuuntelemaan kuin puolisolleen joku muu on aina isä tai äiti? Puoliso nostaa näillä sanoilla joka kerta surun mieleen ettei hän saanut koskaan kokea miltä tuntuu, kun oma lapsi kutsuu isäksi tai äidiksi. Ja lapsettoman rooli on aina kuunnella lasten ollessa täysi-ikäisiäkin kuinka puoliso kutsuu lapsen toista vanhempaa edelleen isä tai äiti nimellä.
Jos kyseessä on vela, asia tuskin haittaa yhtään. Mutta jos on kärsinyt lapsettomuudesta on jossakin kohtaa hyvä tehdä kompromissi. Mielestäni viimeistään lasten ollessa aikuisia tai jos lapset alkavat itse käyttää nimiä jossakin vaiheessa.
Olenko väärässä?
Sen lapsettoman kannattaisi kasvaa aikuiseksi ja käsitellä surunsa eikä alkaa määräilemään muita oman surunsa vuoksi. Siis oikeasti ei kuulosta
Sinun mielestä vain lapsellisen puolison tunteet tulee ottaa huomioon, joka saa kutsua vielä 70 vuotiaana exää äidiksi tai isäksi, eikä maijaksi tai matiksi. Se on valinta. Siinä vaiheessa ei ole kyse lapsista enää. He on aikuisia ja he käyttää mitä nimitystä tahansa.
Lapseton puoliso voi tehdä myös kompromissin. Hänen ei tarvitse altistaa itseään enää lasten ollessa aikuisia puolisonsa exälleen osoitetuille äiti/isä jutuille, jos se tekee kipeää. Mutta puolisolla ei myöskään ole syytä syyllistää lapsetonta.
Kaikilla on oikeus toimia kuten haluaa.
Meillä puhuttiin lasten asuessa kotona äidistä ja isistä. Käytettiin nimiäkin. Lopulta lasten aikuistuttua ja muutettua kotoa aloin käyttää exän etunimeä ja lempinimeä.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi, isäsi
Näinpä..Aikuinen, joka ei osaa taivutusmuotoja, kuulostaa vajaaälyiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi, isäsi
Näinpä..Aikuinen, joka ei osaa taivutusmuotoja, kuulostaa vajaaälyiseltä.
Kirjoitatko täydellisesti muita kieliä kuin äidinkieltäsi?
Ei tuota voi mitenkään verrata siihen, että jää täysin lapsettomaksi.
Pointtina mulla oli se, että kannattaa kasvaa aikuiseksi ja opetella käsittelemään surunsa eikä koittaa määrätä muiden elämästä, tekemisistä ja sanomisista sen vuoksi, että mitä itse tuntee. Ei ole tervettä velloa tuolla tavalla surussa vuosikymmeniä.
Sinun mielestä vain lapsellisen puolison tunteet tulee ottaa huomioon, joka saa kutsua vielä 70 vuotiaana exää äidiksi tai isäksi, eikä maijaksi tai matiksi. Se on valinta. Siinä vaiheessa ei ole kyse lapsista enää. He on aikuisia ja he käyttää mitä nimitystä tahansa.
Lapseton puoliso voi tehdä myös kompromissin. Hänen ei tarvitse altistaa itseään enää lasten ollessa aikuisia puolisonsa exälleen osoitetuille äiti/isä jutuille, jos se tekee kipeää. Mutta puolisolla ei myöskään ole syytä syyllistää lapsetonta.
Kaikilla on oikeus toimia kuten haluaa.
Noin itsekeskeisen ja herkkänahkaisen lapsettoman kannattaa valita itselleen lapseton puoliso. Mielellään sellainen joka on ainoa lapsi, että ei vain ole sisaruksia joilla on lapsia.
Eikö se lapsen olemassaolo revi haavaa auki vielä pahemmin? Kun omalla puolisolla on lapsi ja puoliso saa elää myös vanhemmuutta. Äkkiseltään tuntuisi, että lapsettomuudesta kärsivälle ei olisi paras vaihtoehto kumppaniksi sellainen, jolla on lapsia.