Lue keskustelun säännöt.
Mitä nimeä/nimitystä käytätte lapselllenne exästä, joka on lapsen toisen vanhempi ?
18.01.2026 |
Tuli puhetta uusperheellisten kaverien kanssa siitä millä nimellä lapsille puhutaan existä, jotka on lasten vanhempia.
Yksi kaveri mainitsi, että heillä käytetään exästä "sinun/teidän isi/äiti" ilmaisua. Toinen sanoi että käyttää exän nimeä, koska exän kanssa yhteiset lapset ovat jo teinejä.
Kolmas sanoi äiti/isä.
Lapsettomuudesta kärsivä sanoi, että tulee välilä tunne kuin olisi polyamorisessa suhteessa, kun mies puhuu lapsen kanssa äidistä päivittäin. "Äiti sitä, äiti tätä." Ei sano sinun äiti, vaan lyhyesti äiti, josta sanavalinnasta tulee hänelle vähän tunne, että lapseton puoliso on jonkinlainen sivustaseuraaja. Ja oma lapsettomuuden suru pilkahtaa hetkittäin mieleen ja tieto siitä ettei kukaan koskaan tule kutsumaan häntä äidiksi.
Kommentit (53)
No vähän tilanne vaikuttaisi että onko taloufessa joku muu lapsi jolla eri äiti ja äidistä puhuminen loisi epäselvyyttä.
Mutta sitä en aloituksesta tajua että miten jonkun lapsettomuus tällaista ohjaisi. Eikös oleellisinta olisi se mikä lapsille on selkeää. Aikuiset käsittelevät sitten omat tunteensa. Siis jos Mikko ja Janna seurustelevat ja Mikolla on lapsia Kaisan kanssa ja Kaisan ja Mikon lapset ovat tottuneet siihen että Kaisa on se äiti niin eihän se Janna siihen liity mitenkään eikä ole Jannalta pois kun Mikko kertoo lapsille että äiti hakee uimahallilta. Kaksi aika eri asiaa eikä tuon takia pitäisi alkaa nimitystä muuttamaan. Janna on iskän tyttöystävä tai iskän puoliso ja ehkä myöhemmin jonkun äiti mutta niillä Kaisan lapsilla on joka tapauksessa jo äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun isästä. Ei se exän isyys ole minnekään erossa kadonnut. Puolisoni on lapselle Matti, ei isä. Jotenkin sairasta, jos Matti lapsettomana hermostuisi siitä, että lapsellani on isä, jota kutsutaan isäksi.
Mutta jos sinulla ja Matillakin on lapsi niin eikö siinä mene isät sekaisin kun hänestä varmaan puhutaan isänä sille teidän yhteiselle lapsella?
Lapsen ollessa pienempi niin isi ja siitä se muuttui vähitelleen iskäksi. Lapsi on jo yli 20v ja edelleen puhun hänelle iskästä, kun tarkoitan hänen isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Puhun isästä. Ei se exän isyys ole minnekään erossa kadonnut. Puolisoni on lapselle Matti, ei isä. Jotenkin sairasta, jos Matti lapsettomana hermostuisi siitä, että lapsellani on isä, jota kutsutaan isäksi.
Lapsettomien herkkähipiäisyys menee usein överksi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen ollessa pienempi niin isi ja siitä se muuttui vähitelleen iskäksi. Lapsi on jo yli 20v ja edelleen puhun hänelle iskästä, kun tarkoitan hänen isäänsä.
Sama meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ei poista vanhemmuutta. Tottakai lapselle puhutaan hänen äidistään äitinä ja isästään isänä.
Eikö tämä ole hankalaa jos on yhteisiä lapsia uuden puolison kanssa? Arkikeskusteluissa on liian monta isää tai äitiä.
No vertaisin tätä tilanteeseen, jossa molempien puolien isovanhemmista käytetään samoja nimityksiä. Jopa useammassa sukupolvessa. Paikalla saattaa olla yhtä aikaa useita mummuja, mummoja, pappoja tai vaareja ilman minkäänlaista ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero ei poista vanhemmuutta. Tottakai lapselle puhutaan hänen äidistään äitinä ja isästään isänä.
Eikö tämä ole hankalaa jos on yhteisiä lapsia uuden puolison kanssa? Arkikeskusteluissa on liian monta isää tai äitiä.
No jos kuvioissa pyörii monta äitiä ja isää, niin sitten Jasmin-äiti ja Jessica-äiti, Nico-iskä ja Miro-iskä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhun isästä. Ei se exän isyys ole minnekään erossa kadonnut. Puolisoni on lapselle Matti, ei isä. Jotenkin sairasta, jos Matti lapsettomana hermostuisi siitä, että lapsellani on isä, jota kutsutaan isäksi.
Onko sinulla puolisosi kanssa lapsia?
Aiotko aikuisenakin puhua lapselle isä sanalla vai käytätkö exäsi nimeä
Haluaako puolisosi lapsia?
On jotenkin surullinen ajatus, jos vielä aikuisille lapsille puhuttaisiin exästä isä/äiti nimellä tämän nimen sijaan, jos nykyisellä puolisolla on lapsettomuuden trauma.
Pienille lapsille puhutaan varmasti isä/äiti, mutta kyllä omaa puolisoa tulee kunnioittaa sen verran, että aikuisena siirtyy exän nimeen tai käyttää harvakseltaan äiti/isä.
Ymmärrän lapsettomien surun ja ymmärrän myös alaikäisten lasten kanssa puheet äidistä ja isästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun isästä. Ei se exän isyys ole minnekään erossa kadonnut. Puolisoni on lapselle Matti, ei isä. Jotenkin sairasta, jos Matti lapsettomana hermostuisi siitä, että lapsellani on isä, jota kutsutaan isäksi.
Mutta jos sinulla ja Matillakin on lapsi niin eikö siinä mene isät sekaisin kun hänestä varmaan puhutaan isänä sille teidän yhteiselle lapsella?
Tarvittaessa sitten tarkennetaan kenen isästä puhutaan. Yhteiselle lapselle voi sanoa että Lassen isä tulee hakemaan Lassea tms. ja Lasselle sanotaan että isä tulee hakemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Jos puhe on lapselle suoraan, niin äiti.
- Jos puhutaan jollekin muulle, niin lasten/lapsen äiti tai tyyliin Matti on äidillään.
- Eksän tunteville etunimellä tyyliin lapset oli joulun Maijalla.
Jos mies puhuisi minulle äitinä eksästää, olisi ukko hangessa hyvin nopeasti. Mutta ap:lla kai oli puhe miehen puheesta lapsille?
Jos on lapseton pariskunta, joista toisella on aikuisia lapsia ja toinen on vasten tahtoaan lapseton. Onko kiva kuunnella koko elämä kuinka puoliso kysyy lapsilta miten isällä tai äidillä menee? Missä vaiheessa on kohteliasta vaihtaa tilalle Matti tai Maija ja irrottautua exästä?
Pienten lasten kohdalla ymmärrän äiti/isä sanan käytön, mutta tilanteessa, jossa puolisolla on iso läpi elämän mittainen suru lapsettomuudesta, tulisi reiluuden nimissä ottaa huomioon että kaikki on jo aikuisia,
Onko kaikki lapsettomuudesta kärsivät tuollaisia lumihiutaleita? Ettei kestä kuulla sanaa äiti? Saako puoliso kutsua omaa äitiään äidiksi? Ei saa, kun tulee pahanmieli siitä, että miksi tuo ikävä anoppi saa olla äiti.
Pappa ( isä on ruotsinkielinen), isä, isäsi ja jossain tilanteessa etunimellä. Tällöin yleensä viittaan kojonkin muistoon, jossa oli parisuhde vielä. Jossain tilanteissa, joissa on muita, viittaan häneen myös nimellä.
Koen, että kun käytän sanaa, joka kuvaa lapsen erityissuhdetta vanhempaan, tuen samalla lapsen suhdetta vanhempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun isästä. Ei se exän isyys ole minnekään erossa kadonnut. Puolisoni on lapselle Matti, ei isä. Jotenkin sairasta, jos Matti lapsettomana hermostuisi siitä, että lapsellani on isä, jota kutsutaan isäksi.
Onko sinulla puolisosi kanssa lapsia?
Aiotko aikuisenakin puhua lapselle isä sanalla vai käytätkö exäsi nimeä
Haluaako puolisosi lapsia?
On jotenkin surullinen ajatus, jos vielä aikuisille lapsille puhuttaisiin exästä isä/äiti nimellä tämän nimen sijaan, jos nykyisellä puolisolla on lapsettomuuden trauma.
Pienille lapsille puhutaan varmasti isä/äiti, mutta kyllä omaa puolisoa tulee kunnioittaa sen verran, että aikuisena siirtyy exän nimeen tai käyttää harvakseltaan äiti/isä.
Ymmärrän lapsettomien surun ja ymmärrän myös alaikäisten lasten kanssa puheet äidistä ja isästä.
Miksi lapsettoman oikeudet menee muiden edelle? Miksi ei saisi omalle lapselle puhua kuten on aina puhunut?
Otsikko ääneen luettuna kuulostaa aika kryptiselta. Jäi lukeminen siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapsen vartuttua aikuiseksi lapsettomuudesta läpi elämänsä kärsinyt joutuu kuuntelemaan kuin puolisolleen joku muu on aina isä tai äiti? Puoliso nostaa näillä sanoilla joka kerta surun mieleen ettei hän saanut koskaan kokea miltä tuntuu, kun oma lapsi kutsuu isäksi tai äidiksi. Ja lapsettoman rooli on aina kuunnella lasten ollessa täysi-ikäisiäkin kuinka puoliso kutsuu lapsen toista vanhempaa edelleen isä tai äiti nimellä.
Jos kyseessä on vela, asia tuskin haittaa yhtään. Mutta jos on kärsinyt lapsettomuudesta on jossakin kohtaa hyvä tehdä kompromissi. Mielestäni viimeistään lasten ollessa aikuisia tai jos lapset alkavat itse käyttää nimiä jossakin vaiheessa.
Olenko väärässä?
Minusta on vinksahtanutta myös se, jos parisuhteessa edelleen keskenään olevat lasten vanhemmat viittaa toiseen pelkällä sanalla isä/äiti. Kyllä siihen kuuluu se loppupääten - nne.
Vierailija kirjoitti:
Eli lapsen vartuttua aikuiseksi lapsettomuudesta läpi elämänsä kärsinyt joutuu kuuntelemaan kuin puolisolleen joku muu on aina isä tai äiti? Puoliso nostaa näillä sanoilla joka kerta surun mieleen ettei hän saanut koskaan kokea miltä tuntuu, kun oma lapsi kutsuu isäksi tai äidiksi. Ja lapsettoman rooli on aina kuunnella lasten ollessa täysi-ikäisiäkin kuinka puoliso kutsuu lapsen toista vanhempaa edelleen isä tai äiti nimellä.
Jos kyseessä on vela, asia tuskin haittaa yhtään. Mutta jos on kärsinyt lapsettomuudesta on jossakin kohtaa hyvä tehdä kompromissi. Mielestäni viimeistään lasten ollessa aikuisia tai jos lapset alkavat itse käyttää nimiä jossakin vaiheessa.
Olenko väärässä?
Olet väärässä. Kasva aikuiseksi, sinä et ole maailman napa.
Vierailija kirjoitti:
Eli lapsen vartuttua aikuiseksi lapsettomuudesta läpi elämänsä kärsinyt joutuu kuuntelemaan kuin puolisolleen joku muu on aina isä tai äiti? Puoliso nostaa näillä sanoilla joka kerta surun mieleen ettei hän saanut koskaan kokea miltä tuntuu, kun oma lapsi kutsuu isäksi tai äidiksi. Ja lapsettoman rooli on aina kuunnella lasten ollessa täysi-ikäisiäkin kuinka puoliso kutsuu lapsen toista vanhempaa edelleen isä tai äiti nimellä.
Jos kyseessä on vela, asia tuskin haittaa yhtään. Mutta jos on kärsinyt lapsettomuudesta on jossakin kohtaa hyvä tehdä kompromissi. Mielestäni viimeistään lasten ollessa aikuisia tai jos lapset alkavat itse käyttää nimiä jossakin vaiheessa.
Olenko väärässä?
Sen lapsettoman kannattaisi kasvaa aikuiseksi ja käsitellä surunsa eikä alkaa määräilemään muita oman surunsa vuoksi. Siis oikeasti ei kuulosta terveeltä tuollainen käytös.
Olen mäkin itkenyt monet itkut sen vuoksi, että en saanut enempää lapsia. Yhden lapsen sain nuorena ja enempää ei suotu. Se, että mulla on yksi rakas ja tärkeä lapsi, ei poista sitä surua ja kipua mitä tulee, kun lapsia ei tule enempää. En ole silti alkanut määräilemään muiden tekemisistä ja sanomisista. Olen opetellut käsittelemään surunu ja jatkanut elämässä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhun isästä. Ei se exän isyys ole minnekään erossa kadonnut. Puolisoni on lapselle Matti, ei isä. Jotenkin sairasta, jos Matti lapsettomana hermostuisi siitä, että lapsellani on isä, jota kutsutaan isäksi.
Mutta jos sinulla ja Matillakin on lapsi niin eikö siinä mene isät sekaisin kun hänestä varmaan puhutaan isänä sille teidän yhteiselle lapsella?
Tarvittaessa sitten tarkennetaan kenen isästä puhutaan. Yhteiselle lapselle voi sanoa että Lassen isä tulee hakemaan Lassea tms. ja Lasselle sanotaan että isä tulee hakemaan.
Miksi ei "isäsi". Niin mulle sanottiin lapsena. Eikö nykyään osata enää kielioppia?
Jos on lapseton pariskunta, joista toisella on aikuisia lapsia ja toinen on vasten tahtoaan lapseton. Onko kiva kuunnella koko elämä kuinka puoliso kysyy lapsilta miten isällä tai äidillä menee? Missä vaiheessa on kohteliasta vaihtaa tilalle Matti tai Maija ja irrottautua exästä?
Pienten lasten kohdalla ymmärrän äiti/isä sanan käytön, mutta tilanteessa, jossa puolisolla on iso läpi elämän mittainen suru lapsettomuudesta, tulisi reiluuden nimissä ottaa huomioon että kaikki on jo aikuisia, ja antaa exällekin takaisin se oma nimi.