Onkohan kenelläkään keski-ikäisellä suomalaisella ollut turvallista äitiä?

Ikävää, että kaikilla ei ole ollut turvallista ja lämmintä perhettä. Omat vanhemmat nyt 76 v ja 80 v ja ovat ihan huippuvanhemmat ja isovanhemmat.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.

 

En usko tuohon. Tämä suuri oivallus ei näy nykylapsissa. Olen itse opettaja ja kuulun itsekin tähän aloituksen kohderyhmään. Koen, että meidän sukupolvi tekee omia virheitään nyt myös, mutta pienempiä. Esimerkiksi koska olemme itse jääneet vaille huomiota, haluamme luonnollisesti omille lapsille antaa sitä paljon. Iso osa ei kuitenkaan opeta samaan aikaan kunnioittamaan myös vanhempaa ja vanhemman omia tarpeita ikätason mukaan. Kun lapsi saa kohdella omaa vanhempaa kuin roskaa niin hän oppii kohtelemaan ympärillä olevia ihmisiä myös huonosti.

 

Itse myös koen, että koska minua ei hyväksytty omana itsenäni ja tarpeitani ei nähty niin mielell

Omat lapseni ovat nuoria aikuisia. Olen aina keskustellut heidän kanssaan kunnioittaen, tarvittaessa komentaen. (Kun olin muutaman kerran perustellut 'käskyni', perustelu saatettiin jättää pois.) Kriisin jälkeen taas keskustelua. Olen myös selittänyt heille omaa ja sukupolveni käytöstä kriisittömissä tilanteissa ja se on auttanut lapsiani ymmärtämään 'meitä'. (Huom: Minua on auttanut suunnattomasti kasvatustieteiden ja historian sivuaineopiskelu!)

Omaa aikaa olen vaatinut, vähän, mutta silti. Lasteni piti oppia tarvittaessa ohjautumaan itse, ei vaatia muilta jatkuvaa itsensä huvitusta.

Inhimillinen suhtautuminen itseensä ja muihin luo suhteisiin lämpöä, huumori auttaa.

Ihanat lapset kasvoivat ihaniksi nuoriksi aikuisiksi. Siihen piti panostaa ajallisesti paljon, se oli toinen työni. Virheitä olen varmasti tehnyt, niinhän me kaikki vanhemmat.

t. tarpeeksi hyvä äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naurettava ja ilkeä aloitus. Epäilen informaatiovaikuttamiseksi. Tuntemistani ihmisistä niin kymmenensosalla on ollut jollain tavalla huonot tai turvattomat vanhemmat. 

Informaatio vaikuttamiseen viittaa myös sana suomalaisella. 

Kannattaa opetella tunnistamaan nämä suomalaisia dissaavat kirjoitukset,  joiden perimmäinen tarkoitus on lietsoa eripuraa ja tunnetta siitä, että Suomessa ja suomalaisissa on tämäntyyppisiä valuvikoja. 

Kuka jaksaa jotain informaatiovaikuttamista? Ei suomalaiset nyt niin mielenkiintoisia ulkomailla ole.

Varmasti suurimmalla osalla, en tunne yhtäkään lastaan kaltoin kohtelevaa äitiä.

Minulla. Äiti s. 1941 ja maailman välittävin ja rakastettavin ihminen ja äiti/isoäiti.

Vierailija kirjoitti:

No aika moni keski-ikäinenkin on kyllä kasvattajana sellainen, ettei niille voi puhua. Olen jutellut useamman 99-04 syntyneen ihmisen kanssa tästä, kun heillä on sellainen olo että äiti on emotionaalisesti etäinen, tehnyt vaan töitä ja pakoillut perhettä, ei osaa kohdata lapsia OIKEASTI jne. Rahalla vain rakastavat ja keskittyvät itseensä ja lapsilta vaatimiseen.

Viimeksi 2006 syntynyt pillitti äitinsä kauheutta, se äiti oli ihan puhunutkin aivan kamalia asioita lapselleen.

Minulla on nollarilla syntyneet lapset ja olin ihan erilainen äiti kuin tunnekylmä boomeriäitini. Olin käynyt terapiassa ja tehnyt töitä oman äitisuhteeni kanssa ennen kuin sain lapset. Monet äitituttuni eivät olleet, ja teki pahaa katsoa miten kohtelivat pieniä lapsiaan. Jos ei myönnä totuutta omasta lapsuudestaan, on "tuomittu" toistamaan sitä. 

Nyt kun lapseni ovat aikuisia niin huomaan joskus kun esim tyttäreni lohdutti minua niin hän on tosi lempeä ja rohkaiseva - ja saan tavallaan sitä itse antamaani äidinrakkautta takaisin. 

Minusta rakkaus omiin lapsiin tuli myös isoissa määrin automaattisesti. Boomeriäitien on täytynyt tehdä joka päivä valinta mennä sitä vastaan ja valita kylmyys. Luulisi sen vieneen hirveästi energiaa?

Mutta onneksi kaikilla oli ne upeat isät! Olisitte tukeutuneet heihin, jos äidistä ei ollut mihinkään.

Jollain terapeutilla on asiakaspula?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä on. Mutta teillä itkuisilla, ahistuneilla naisilla jotka kipuilette ja oireilette ettekä saa unta kun kuuluu masentaa ja kuuluu olla tRaUmoJa, niin teillä ei todellakaan ole. 

Yleensä ne on miehet niitä jotka syyttää äitiään kaikesta, ja sillä myös perustelevat naisvihaansa. Toki on myös teitä mammanpoikia joilla on emotionaalisesti insestinen suhde äitiin. Napanuora ei koskaan katkennut.

Armotonta huutista feministilehmän psykooseille 🤣 Ajattelitko milloin menettää neitsyytesi ja päästä yli miesvihastasi? Ainiin ei kukaan noin vastenmielistä yksilöä halua 🤭

Incellsonni möyrähti.

Vierailija kirjoitti:

Mutta onneksi kaikilla oli ne upeat isät! Olisitte tukeutuneet heihin, jos äidistä ei ollut mihinkään.

Isäni oli mies, joka asui samassa taloudessa meidän kanssa. Pelottava ukko, jota ei omat lapset kiinnostaneet. Jäi ihan vieraaksi.

Äiti otti sivutoimisen talonmiehenpaikan vastaan, saatin asunto, sai hoitaa meitä kotona työn ohessa ja kun koulut alkoi, sai olla kotona, kun tultiin koulusta. Teki iltaisin myös siivoustyötä, isä hoiti silloin. Äiti ei käyttänyt alkoa eikä tupakoinut. Perus pienituloisten elämää vietettiin, mutta ei silti eletty puutteessa vaikka mitään luxusta ei ollutkaanikä mitään muotivermeitä tai ulkomaan matkoja. Nykyään mennyt vähän överiksi, että pitäisi olla kaikkea ja kokea kaikkea jo pienestä pitäen. Itse olen päässyt aikuisena matkustelee ihan yllin kyllin enkä ole kokenut, että olisin tarvinnut kaikenlaisia ihmeellisiä kokemuksia ja aktiviteettejä.

Vierailija kirjoitti:

Vakiokeskustelijat vakiolauseineen.   Nyt jos äitykkä tarvitsisi apua tai hoitokodissa katsomista vetäydytääb lapsenomaiseen syyttelyyn.   Kävin hoidossa, ei äiti itte viittinyt.  Koulusta tyhjään kotiin ja äiti illat kökki pesutuvassa tai siivosi tai ompeli ja kutoi.  Heitteillä sain minä  olla, ei kukaan sanoitellut, tehnyt läksyjöni 

Tuo oli aivan normaalia ennen vanhaan. Aikuiset tekivät töitä ja kotitöitä. Lapset vain olivat ja kasvoivat siinä sivussa. Tuolla tavalla eläen ei puhuttu tunteista, eikä kannustettu ja kannateltu rakastaen. Oli kuitenkin turvallinen koti, rutiinit, ruokaa ja perustarpeet tyydytetty, ja lapset oppivat normaalin elämän mallin. 

Eri asia on se, jos vanhempi käyttää henkistä (ja/ tai fyysistä) väkivaltaa, latistaa ja lannistaa lasta, sättii ja haukkuu, rankaisee epäjohdonmukaisesti, projisoi oman kaunan tai katkeruiden lapsiin. Lisäksi vielä persoonallisuushäiriöt, joita oli paljon, hoitamattomat mt/ päihdeongelmat, sukujen vaietut salaisuudet (esim. abortit au-lapset).

Traumatisoivaa on, kun lapsi elää koko ajan pelossa ja epävarmuudessa, kannustamisen sijaan painetaan alas, arkirutiineja/ perustarpeita ei tyydytetä, tai lasta rangaistaan syystä tai toisesta esim. ruokaa säännöstellään, vanhempi on ivallinen lasta kohtaan, ei anneta harrastaa itselleen mieluisaa (ilmaistakaan) asiaa, sisarusta lellitään ja toinen ei saa juuri mitään. Tai lapsi laiminlyödään kasvatuksellisesti täysin, hänellä ei ole rajoja, kotiintuloaikoja, ruokaa ostetaan ja laitetaan vain aikuisten tarpeen mukaisesti jne.

On kuitenkin eri asia elää normaalissa perheessä "siinä sivussa", kuin traumatisoivassa perheessä.

Täälläkin on ollut keskustelua vanhemmista, jotka eivät anna teineille edes terveyssiteitä. Aivan kauheita kohtaloita.

Olen erittäin traumatisoitunut lapsuuden perheolojen vuoksi. Samoin sisarukseni. Näen yhä painajaisia, joissa tapan äitini. Hän kohteli meitä todella huonosti. Olen kohta 60v.

Kyllä minä joskus mietin, millaista vanhempieni elämä olisi ollut, jos he ei koskaan olisi tavannut toisiaan. Ehkäpä he olisivat voineet olla onnellisia.

Vierailija kirjoitti: Juu ei ollut. Jos puhuin omista murheistani niin sen jälkeen oma äitini puhui siitä kaikille jotka vaan tuli vastaan. Henkisesti täysin turvaton koti. Vanhempani syöttivät minut lihavaksi ja sain sitten tietää, että nauroivat asialle selkäni takana. Tosi kivaa.

Syötettiinkö sinua todella väkisin? Kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Juu ei ollut. Jos puhuin omista murheistani niin sen jälkeen oma äitini puhui siitä kaikille jotka vaan tuli vastaan. Henkisesti täysin turvaton koti. Vanhempani syöttivät minut lihavaksi ja sain sitten tietää, että nauroivat asialle selkäni takana. Tosi kivaa.

Syötettiinkö sinua todella väkisin? Kamalaa. 

Idiootti. Etkö tosiaan ole kuullut, että lapselle on voitu sanoa, että pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen on syöty tyhjäksi? Siinä lapsi sitten istuu tunnin jos toisenkin että ruoka on syöty.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suurimmalla osalla on ollut hyvä ja turvallinen äiti. Tämä palsta on poikkeus, tänne on pesiytyneet kaikki omituisuudet.

Minulla on äärettömän hyvä ja mukava äiti, pidän häneen yhteyttä monta kertaa viikossa, käymme yhdessä lomilla jne.

Tällaista keskustelua on käyty pitkään myös lehdissä. 

Media ei tee uutisia normaalista, vaan poikkeavasta. Tai nykypäivänä media vääristää normaalinkin poikkeavaksi jos ei muuten sitä uutista saa väännettyä ja kärjistettyä jostain.

Ihan vastaavasti nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että mikä tahansa uusi leffa, tv-sarja tai peli saa niskaansa nää youtuben joka asiaa kritisoivat ja valittavat jotka koittaa maalata siitä suurimman katastrofin itse. Nuo tekee rahaa valittamisella, ei sillä että nuo oikeasti esim. pelaisi sen pelin läpi ja kehuisi. Usein nuo jopa toistaa sen ekan valittajan argumentteja sellaisenaan vaikka ne olisi täyttä puutaheinää. 

Ja samaan suuntaan menee suomimediakin, osittain maailmanmedia myös ainakin noiden huonolaatuisimpien osalta. Halvalla kaikenhaukkumisella saa typerysten huomion ja miksi sitä siis enempää yrittääkään kun palkka tulee tilille noinkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Juu ei ollut. Jos puhuin omista murheistani niin sen jälkeen oma äitini puhui siitä kaikille jotka vaan tuli vastaan. Henkisesti täysin turvaton koti. Vanhempani syöttivät minut lihavaksi ja sain sitten tietää, että nauroivat asialle selkäni takana. Tosi kivaa.

Syötettiinkö sinua todella väkisin? Kamalaa. 

 

Idiootti. Etkö tosiaan ole kuullut, että lapselle on voitu sanoa, että pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen on syöty tyhjäksi? Siinä lapsi sitten istuu tunnin jos toisenkin että ruoka on syöty.

eri

En ole kuullut enkä nähnyt. Idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Juu ei ollut. Jos puhuin omista murheistani niin sen jälkeen oma äitini puhui siitä kaikille jotka vaan tuli vastaan. Henkisesti täysin turvaton koti. Vanhempani syöttivät minut lihavaksi ja sain sitten tietää, että nauroivat asialle selkäni takana. Tosi kivaa.

Syötettiinkö sinua todella väkisin? Kamalaa. 

 

Idiootti. Etkö tosiaan ole kuullut, että lapselle on voitu sanoa, että pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen on syöty tyhjäksi? Siinä lapsi sitten istuu tunnin jos toisenkin että ruoka on syöty.

eri

Niin? Ei tuo sitä tarkoita että se lautanen olisi ollut kukkuroillaan 10 miljoonaa kaloria per annos. 

Muutenkin kasvatuksessa vanhempien tehtävä ei ole antaa periksi jokaiselle lapsensa oikulle. Tuolla periksiantamisella saadaan kasvatettua näitä nykyisiä koululaisia jotka ei kykene istumaan aloillaan sekuntia pidempään ja joita opettaja ei saa millään kuriin. Sitten syytetäänkin koulua ja yhteiskuntaa kun tenava ei jostain mystisestä syystä opi mitään koulussa.

Lastenkasvatuksessa tuppaa oppimaan sekä lapsi että vanhempi. Ja joskus ei opi kumpikaan kuten nyky-yhteiskunnan lumihiutaleista näkee. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan ei ollut lasuja ja siksi perheiden ei tarvinnut noudattaa turvallisen tilan periaatteita kasvatustyössään. Lapsia saatettiin komentaa ja rangaista hyvinkin kovasti.

Lastensuojelulaki on ollut Suomessa 1930-luvulta asti.

Oma äiti oli turvallinen ja rakastava, mutta en minä hänelle asioitani kerro.

N44