Onkohan kenelläkään keski-ikäisellä suomalaisella ollut turvallista äitiä?
Sellaista jolle voi kertoa murheensa ja jolta saa tukea ja turvaa? Nyt keski-iässä surettaa kun ei saanut kokea sellaista äitiä mutta samaan aikaan tuntuu tyhmältä kun todennäköisesti kaikilla muillakin oli sama tilanne.
Kommentit (194)
Olen syntynyt -68, äiti - 27. Isä kuoli jo kun olin 20kymppinen, hyvä isä oli.
Äiti sairas narsisti, joka haukkui omat ja vieraat, aina. Töitä ei koskaan viitsinyt tehdä, niin jouduin olemaan koulun alkuun asti tuon narsistin kynsissä. Haukkui minut jo vauvasta alkaen, olin ollut ilkeä mukula, kun olen yöllä häntä häirinnyt ja itkenyt ja vaippa piti vaihtaa. Kiltit lapset näin ei tekisi. Isän, perheen elättäjän haukkui mulle aina, jouduin olemaan hänen parisuhdeterapeutti jo alle kouluiän.
Koulu toi pienen helpotuksen että pääsin muutamaksi tunniksi eroon hirviöstä, vaikka olin kuulema tyhmä koulussa ja laiska aina. Nukkua ei saanut, edes viikonloppuna, piti nousta ji kukonlaulun aikaan tekemään ei mitään. Asuttiin krstalo lähiössä. Kasvatus oli huoraksi haukkumisra jo ala-asteikäisenä, laiska ja saamaton. Kaikki muut paitsi hän.
Myrkytti kaikkien elämän . Vielä vanhanakin uhriutui, manipuloi, vetosi kaikilla mahdollisilla tavoulla kaikkea apua itselleen, kotipalvelu oli ihan paskaa ja sen lopetti. Sitä ei käsitä aikuisenakaan , miten taitavasti toinen manipuloi, kietoo sairaaseen verkkoonsa. Vasta yli 5kymppisenä sain pistettyä välit täysin poikki.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -68, äiti - 27. Isä kuoli jo kun olin 20kymppinen, hyvä isä oli.
Äiti sairas narsisti, joka haukkui omat ja vieraat, aina. Töitä ei koskaan viitsinyt tehdä, niin jouduin olemaan koulun alkuun asti tuon narsistin kynsissä. Haukkui minut jo vauvasta alkaen, olin ollut ilkeä mukula, kun olen yöllä häntä häirinnyt ja itkenyt ja vaippa piti vaihtaa. Kiltit lapset näin ei tekisi. Isän, perheen elättäjän haukkui mulle aina, jouduin olemaan hänen parisuhdeterapeutti jo alle kouluiän.
Koulu toi pienen helpotuksen että pääsin muutamaksi tunniksi eroon hirviöstä, vaikka olin kuulema tyhmä koulussa ja laiska aina. Nukkua ei saanut, edes viikonloppuna, piti nousta ji kukonlaulun aikaan tekemään ei mitään. Asuttiin krstalo lähiössä. Kasvatus oli huoraksi haukkumisra jo ala-asteikäisenä, laiska ja saamaton. Kaikki muut paitsi hän.
Myrkytti kaikkien elämän . Vielä vanhanakin uhriutui, manipuloi, vetosi kaikilla mah
Äitisi on ollut melko vanha ensisynnyttäjä.
Minun äitini oli. Ärsyttävän empaattinen suorastaan. Ei hänelle viitsinyt kertoa omia murheita, kun en halunnut kuulla voi voi, kun sinulla on niin vaikeaa. Olisin halunnut kuulla, että kyllä tuo menee ohi.
Oletteko miettineet että hankaluys jotenkin periytyy? Ei nämä äitiään psykologisesti määrittelevät hekään tunnu kaikkein ihmisystävällisimmältä. Ehkä oma perhe ja työkaverit saa samoja arvosteluja?
Ei minulla ainakaan. Hän hylkäsi isän ja minut, kun olin vauva, jotta sai bilettää. En siis elämässäni häntä edes nähnyt.
Somesukupolvi jonkinasteisessa massahysteriassa etsii syytä pahalle ololleen äidistään tai vanhemmistaan ylipäänsä. Laittakaa se some kiinni ja keskittykää todelliseen elämään. Nukkukaa ja syökää hyvin, ulkoilkaa ja urheilkaa päivittäin sekä pitäkää huolta läheisistä ihmissuhteistanne.
N48, jolla oli ihan hyvät vanhemmatä virheineenkin., ja joka tulee tekemään ja on jo tehnytkin monia virheitä lastensa kasvatuksessa, ja on silti ihan hyvä äiti.
Onko palstalla spämmivät palstahullut kaikki jotain narsisteja joille omatkin luonnehäiriöt on vanhempien vika?
Veikkaan että suurella osalla suomalaisista on ollut jossain rajoissa ihan normaalit ja turvalliset vanhemmat, ainakin toinen niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.
Miksi juuri nyt on ennätysmäärä lapsia sijoituksessa ja lasun asiakkaina?
koska kaveriäideille on kasvanut puhelin käteen kiinni.
Elämässä auttaa ratkaisukeskeinen asenne. Ongelma -> ratkaisu -> eteenpäin.
Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi yrittää vaikuttaa.
Harva täällä ilman haavoja selviää. Suurin osa vanhemmista kuitenkin tekee parhaansa,
Omien vanhempien, etenkin äidin, ongelma on ollut se, että he eivät ole ymmärtäneet antaa lapsille tilaa aikuistua. Meillä oli autoritäärinen kasvatus ja vanhemmat määräsi kaikesta, lasten mielipidettä ei kysytty eikä mistään neuvoteltu. Äiti ei pitänyt poikaystävästäni ja hän teki kaikkensa, että saisi meidät erotettua. Veljelläni oli muutamia seurustelusuhteen alkuja ja ne äiti onnistui torppaamaan. Veli jäikin perheettömäksi.
Muutenkin äiti yritti määrätä mitä minun lapset ottavat koulussa valinnaisaineiksi, ketä meillä saa käydä kylässä ja mitä me tehdään lomilla. Olisi ollut kiva, jos meidän suhde olisi muuttunut kahden aikuisen väliseksi suhteeksi. Minusta ei ole kohtuuton vaatimus.
Kaikilla minun lähipiirissäni olevilla on ollut hyvät äidit ja onnellinen lapsuus, ja ovat läheisiä vieläkin.
Pidän tätä normina.
Vierailija kirjoitti:
Somesukupolvi jonkinasteisessa massahysteriassa etsii syytä pahalle ololleen äidistään tai vanhemmistaan ylipäänsä. Laittakaa se some kiinni ja keskittykää todelliseen elämään. Nukkukaa ja syökää hyvin, ulkoilkaa ja urheilkaa päivittäin sekä pitäkää huolta läheisistä ihmissuhteistanne.
N48, jolla oli ihan hyvät vanhemmatä virheineenkin., ja joka tulee tekemään ja on jo tehnytkin monia virheitä lastensa kasvatuksessa, ja on silti ihan hyvä äiti.
Olen 53v, en välitä muusta somesta kuin tämä tyyppisestä palstoista.
Ei ollut turvallinen äiti kuin osittain. Oli köyhä ja psyykkisesti usein sairas. Myöhemmin hän nousi omin voimin, hankki työn ja diagnoosit, mutta kyllä siinä maksoi läheisetkin kovan hinnan. Myös reagoimaton ympäristö ja systeemi, joka ei myöntänyt mitään, lisäsivät taakkaa.
Naurettava ja ilkeä aloitus. Epäilen informaatiovaikuttamiseksi. Tuntemistani ihmisistä niin kymmenensosalla on ollut jollain tavalla huonot tai turvattomat vanhemmat.
Juu ei ollut. Jos puhuin omista murheistani niin sen jälkeen oma äitini puhui siitä kaikille jotka vaan tuli vastaan.
Henkisesti täysin turvaton koti. Vanhempani syöttivät minut lihavaksi ja sain sitten tietää, että nauroivat asialle selkäni takana. Tosi kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Naurettava ja ilkeä aloitus. Epäilen informaatiovaikuttamiseksi. Tuntemistani ihmisistä niin kymmenensosalla on ollut jollain tavalla huonot tai turvattomat vanhemmat.
Informaatio vaikuttamiseen viittaa myös sana suomalaisella.
Kannattaa opetella tunnistamaan nämä suomalaisia dissaavat kirjoitukset, joiden perimmäinen tarkoitus on lietsoa eripuraa ja tunnetta siitä, että Suomessa ja suomalaisissa on tämäntyyppisiä valuvikoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava ja ilkeä aloitus. Epäilen informaatiovaikuttamiseksi. Tuntemistani ihmisistä niin kymmenensosalla on ollut jollain tavalla huonot tai turvattomat vanhemmat.
Informaatio vaikuttamiseen viittaa myös sana suomalaisella.
Kannattaa opetella tunnistamaan nämä suomalaisia dissaavat kirjoitukset, joiden perimmäinen tarkoitus on lietsoa eripuraa ja tunnetta siitä, että Suomessa ja suomalaisissa on tämäntyyppisiä valuvikoja.
Tämä teksti tuntuu boomereiden informaatiovaikuttamiselta. Ei ole mitään ongelmaa, lakaistaan vaan kaikki ongelmat mattojen alle ja syytetään nuoria siitä, että heillä on mielenterveysongelmia. Meidän vika se ei ainakaan ollut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.
Silti niillä 2010-luvulla syntyneilläkin riittää virheitä tekeviä ja suorastaan huonojakin äitejä (ja isejä).
Ei pidä tuudittautua mihinkään valheelliseen uskoon siitä, että ennen oltiin jotenkin kamalia, kun taas nykyään automaattisesti parempia. Toisaalta turha myöskään liikaa pelätä olevansa huono äiti, ja varsinkin vääriin asioihin ei tarvitse liikaa keskittyä. Parhaansa tekee useimmat, ja on tehneet ennenkin.
Jep. Juurikin näin ja esim Liisa Keltinkangas Järvinen kirjoittaa Itsekkyyden aika kirjassaan tämän hetken suurista ongelmista, joita tämän päivän kasvattaminen lapsille aiheuttaa, kun liian pienet ihmiset saavat turvan ja rakkauden sijaan äärettömän itsemääräämisoikeuden ja epävarmaksi kasvattavan hallitsemattoman vapauden. Kuulema viime vuosituhannen loppupuolella oli parempi lapsen kasvaa, jos yhtään kiinnostaa perustaa kasvatusta siihen, mitä tiedetään aivojen kehityksestä, temperamentistä ja lapsen tarpeista.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan suurimmalla osalla on ollut hyvä ja turvallinen äiti. Tämä palsta on poikkeus, tänne on pesiytyneet kaikki omituisuudet.
Minulla on äärettömän hyvä ja mukava äiti, pidän häneen yhteyttä monta kertaa viikossa, käymme yhdessä lomilla jne.
Tällaista keskustelua on käyty pitkään myös lehdissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.
Silti niillä 2010-luvulla syntyneilläkin riittää virheitä tekeviä ja suorastaan huonojakin äitejä (ja isejä).
Ei pidä tuudittautua mihinkään valheelliseen uskoon siitä, että ennen oltiin jotenkin kamalia, kun taas nykyään automaattisesti parempia. Toisaalta turha myöskään liikaa pelätä olevansa huono äiti, ja varsinkin vääriin asioihin ei tarvitse liikaa keskittyä. Parhaansa tekee useimmat, ja on tehneet ennenkin.
Jep. Juurikin näin ja esim Liisa Keltinkangas Järvinen kirjoittaa Itsekkyyden aika kirjassaan tämän hetken suurista ongelmista, joita tämän päivän
Nämä Ennen kaikki oli paremmin -vanhusten jutut pitäisi suodattaa, vahvasti.
Sitä en kiellä etteikö ongelmaäitejä ja -vanhempia olisi olemasssa. Kuitenkin välillä tulee sellainen vaikutelma, että monella on mielessään jonkinlainen kuvitelma virheettömästä ihanneäidistä, millainen kukaan oikea ihminen ja äiti ei ole koskaan ollut, eikä kykene koskaan olemaan. Ja jonka jonka henkilö kokee ansainneensa ja tuntee katkeruutta siitä, ettei hänen oma äitinsä vastannutkaan tätä idealisoitua äitihahmoa