Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onkohan kenelläkään keski-ikäisellä suomalaisella ollut turvallista äitiä?
18.01.2026 |
Sellaista jolle voi kertoa murheensa ja jolta saa tukea ja turvaa? Nyt keski-iässä surettaa kun ei saanut kokea sellaista äitiä mutta samaan aikaan tuntuu tyhmältä kun todennäköisesti kaikilla muillakin oli sama tilanne.
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaaditaan äitejä katsomaan peiliin, katumaan, nöyrtymään, jotta 50 v kävis vaikka sen kerran vuos hoitokodissa.
Lukiessa tuli tunne voisko jo myös aikuiset naiset joilla jo omat nuoret aikuiset katsoa peiliin? Vai kumpuaako nämä jostain tyhjän kotipesän tyhjyydestä, nuoret lähtivät maailmalle, äiti jäi märehtimään omaa lapsuuttaan.
Millä tavalla nämä poissulkee toisensa? Jokainen nöyrtyköön omien vikojensa ja virheittensä kohdalla. Minä olen ainakin kirjoittanut tuosta nöyrtymisestä ja seison sen takana, myös omien piirteideni ja mokieni kohdalla. En tiedä käytetäänkö sanaa eri tavalla eri paikoissa, mutta nöyrtyminen ei ole minulle nöyristelyä tai jotain alistumista muille vaan että kykenee taipumaan johonkin ilman että oma ego tulee esteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on läheinen suhde kyllä, mutta auktoriteetin pelko ja kunnioitus siihen aikaan kylvettiin. Riitelemme paljon, jos joudutaan viettämään paljon aikaa yhdessä, mutta pystytään puhumaan melkein ksikesta. Hän on aina ollut luotettava.
Äitini kasvatettiin ns. kiltiksi tytöksi eli miellyttämään muita ja samaa mallia yritti toistaa. Ei täysin onnistunut.
Mulla ainakin ollut aina turvallinen äiti, joka yhä tukena lähes 80-vuotiaaana.
Jaa? Itsellä oli rakastavat MOLEMMAT vanhemmat sekä turvallinen tukeva koti. Ja näin oli myös monella kaverillani. Ehkä paikkakunnalla oli väliä?
N46
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ihme, että suurin osa keski-ikäisistä naisista on v.ittumaisia luonteeltaan. Ja vielä ihmettelette miksi miehet katselee nuorempia🙄🙄
Ei ne nuorempia katselevat miehet ole yhtään sen mukavampia.
Eikä ne nuoremmat naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin oli hyvä ja turvallinen äiti. Outo ajatus ap:lla.
Itselleni eräs ehkä tärkeimmistä asioista äitisuhteessani oli se kun vihdoinkin aloin hyväksymään sen, että minä ja äitini olemme sen verran erilaisia, että tietyissä asioissa emme todennäköisesti tule koskaan ymmärtämään toisiamme. Ja sen, että niistä keskustelun yrittäminen on pelkkää turhauttavaa ajanhukkaa molemmille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ihme, että suurin osa keski-ikäisistä naisista on v.ittumaisia luonteeltaan. Ja vielä ihmettelette miksi miehet katselee nuorempia🙄🙄
Ei ne nuorempia katselevat miehet ole yhtään sen mukavampia.
Eikä ne nuoremmat naiset.
Eli suomalaiset on sitten periv.ittumaisia?🤔🤔
Oma lukunsa ovat läheisriippuvaiset naiset/äidit. Ei heille ole voinut tyttäret luottaa salaisuuksiaan tai mitään henkilökohtaisia asioita. Kaikki puhutaan eteenpäin omalle ukolle tai jopa perheen ulkopuolelle. Uskoudupa siinä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kuulee riippuu vanhemmista itsestään millaisia he ovat. Jotkut ovat kivoja vanhempia ja jotkut taas eivät. Mikään vuosikymmen ei siihen vaikuta millaiset ovat vanhemmat. Se on se ihmisen luonne mikä on ja sen mukaan se kasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Täällä vaaditaan äitejä katsomaan peiliin, katumaan, nöyrtymään, jotta 50 v kävis vaikka sen kerran vuos hoitokodissa.
Lukiessa tuli tunne voisko jo myös aikuiset naiset joilla jo omat nuoret aikuiset katsoa peiliin? Vai kumpuaako nämä jostain tyhjän kotipesän tyhjyydestä, nuoret lähtivät maailmalle, äiti jäi märehtimään omaa lapsuuttaan.
Kumpuaa kuule ihan siitä että se sama halveksiva kohtelu jatkuu edelleen. Ei mitään muutosta äidin käytöksessä kymmeniin vuosiin, olen lähes 60v. Eikö se riitä yhdelle ihmiselle, tämä kaltoinkohtelu? Minä olen aikuisempi kuin oma äitini, en syyttele enkä ahdistele, mutta laitan rajat. Mutta eihän näistä tunteista eroon pääse niin kauan kuin äiti ei ymmärrä lopettaa. Eikä hän ole mitenkään vanhuudenhöperö, ymmärtää kyllä normaalielämää täysin. Soittaa vain ilkeilläkseen, panettelee ja juoruaa selkäni takana. Minä en vaadi katumusta enkä nöyrtymistä, vain sitä että lopettaa ja pyytää kerran anteeksi. Mennyt on mennyttä mutta hän muistuttaa siitä jatkuvasti. Ei ole kohtuuton vaatimus kenellekään yleensä, paitsi äidilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti on. Isä olikin sitten ihan eri juttu. Poikana olisi ollut ihan kiva kuulla isältä muutakin kuin hintiksi haukkumista. (Harrastin nyrkkeilyä ja muitakin "miehisiä" lajeja)
Isäs oli ihan oikeessa susta. Sustahan tuli vikisevä pikku h*ntti kun itket vauvapalstalla.
Mitä itse teet täällä, nostat itsetuntoa haukkumalla anonyymisti?
Vierailija kirjoitti:
Oma lukunsa ovat läheisriippuvaiset naiset/äidit. Ei heille ole voinut tyttäret luottaa salaisuuksiaan tai mitään henkilökohtaisia asioita. Kaikki puhutaan eteenpäin omalle ukolle tai jopa perheen ulkopuolelle. Uskoudupa siinä sitten.
Nämä! Täysin rajattomia, kuten oma äitini. Kaikki hänen työpaikalla tiesi mun asiat. Jotenkin se puettiin sellaiseen asuun, että kyse olisi ylpeydestä minua kohtaan. Jälkikäteen olen tajunnut, että mulla ei ollut minkäänlaista yksityisyyttä.
Aikuisiällä olen lopettanut vain kertomasta omia asioitani. Muutaman ison asian kun kerroin ja ne kerrottiin heti eteenpäin, niin opin vihdoin läksyni.
Toki tähän on lisänä marttyyrius ja huomionhakuisuus, joten vaikeaa on. Olen lopettanut yhteydenpidon omalta osaltani. Lapset ovat jo isoja, joten heitä en rajoita. Mutta ei mummo ole läheinen lasteni kanssa, ei osaa lainkaan kuunnella heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan suurimmalla osalla on ollut hyvä ja turvallinen äiti. Tämä palsta on poikkeus, tänne on pesiytyneet kaikki omituisuudet.
Minulla on äärettömän hyvä ja mukava äiti, pidän häneen yhteyttä monta kertaa viikossa, käymme yhdessä lomilla jne.
Vierailija kirjoitti:
Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.
Ja pahaa jälkeä on tullut. Varha on ihan liemessä, samoin koulut. Lapsilla ja nuorilla mielenterveys brakaa. Lääkkeitä ja terapioita pukkaa. Koulupudokkuus suurta. Jotain ymmärrettiin pahasti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Melkein koko ihmiskunnan historian ajan, eli kivikaudelta aina 2000-luvun alkuun asti, on lapset kasvatettu väärin. Vasta 2010-luvulla suuri yleisö alkoi ymmärtää positiivisuuden ja tunnetaitojen merkityksen.
En usko tuohon. Tämä suuri oivallus ei näy nykylapsissa. Olen itse opettaja ja kuulun itsekin tähän aloituksen kohderyhmään. Koen, että meidän sukupolvi tekee omia virheitään nyt myös, mutta pienempiä. Esimerkiksi koska olemme itse jääneet vaille huomiota, haluamme luonnollisesti omille lapsille antaa sitä paljon. Iso osa ei kuitenkaan opeta samaan aikaan kunnioittamaan myös vanhempaa ja vanhemman omia tarpeita ikätason mukaan. Kun lapsi saa kohdella omaa vanhempaa kuin roskaa niin hän oppii kohtelemaan ympärillä olevia ihmisiä myös huonosti.
Itse myös koen, että koska minua ei hyväksytty omana itsenäni ja tarpeitani ei nähty niin mielelläni myös pakenisin omien lasten tunteita ja vaatimuksia esimerkiksi selaamaan puhelinta ja antamalla lapsille ruutuaikaa. Kun ei ole saanut lapsena paljoa niin väistämättä myös omien lasten kasvatuksen kokee raskaana ja vaativana. Sellainen jolla on hyvä lapsuus kokee todennäköisesti omien lasten kanssa olon helpompana. Vaikean lapsuuden eläneet joko jättää lapset tekemättä tai sitten hoitaa sen vanhemmuuden myös virheitä tehden väistämättä. Toivoa vain saa, että virheet ovat vähäisempiä.
Toki omia lapsiani kasvatan hyvin tietoisesti, mutta en usko olevani mikään supervanhempi vaan enemmänkin niin, että aikuisena on aika vaikea oppia niitä tunnetaitoja joita lapsen kasvatus vaatii. Parempaan pystyn kuin vanhempani, mutta kyllä omilta lapsilta on vielä kritiikkiä tiedossa kun aikuistuvat. En usko olevani yksin ajatuksieni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa? Itsellä oli rakastavat MOLEMMAT vanhemmat sekä turvallinen tukeva koti. Ja näin oli myös monella kaverillani. Ehkä paikkakunnalla oli väliä?
N46
Hassu kommentti - Eihän paikkakunnalla ole näissä asioissa mitään väliä!
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin ymmärrän, mikä voimavara on se, että on ollut turvalliset ja välittävät vanhemmat. Minua on tuettu sekä henkisesti että materialistisesti. Kiitos äiti ja isä sinne pilven reunalle!
Minun molemmat vanhenpani turvallisia ja tasapuolisia ja tunnetaitoisia. En peri paljoa varallisuutta, mutta olen ymmärtänyt kuinka hyvän lapsuuden olen saanut ja kuinka se on paljon arvokkaampi asia kuin mammona. Liian moni asiakkaani kärsii ahdistuksesta turvattoman lapsuutensa ja nuoruutensa vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
"Onko lainaukset taas väärin? Kirjoitin hänelle joka kirjoitti että on vaatinut äidiltään anteeksipyyntöjä."
Tällä palstalla ei onnistu enää lainaukset tai mitkään kuin ihan vaan arpaonnella, siksi kopioin tekstin tällä tavalla tyhmästi. Jos et tarkoittanut vastata minulle niin sitten siinä on tullut joku tekninen kummallisuus, koska vastauksesi yllä oli minun viestini. Että inhoan tätä palstan teknistä toteutusta välillä, menee tosi hankalaksi keskustelu.