Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meni perhe ja talo
15.01.2026 |
Vaimo lähti elokuussa uuden miehen matkaan, otti lapset mukaansa. Talo meni kaupaksi joulun korvilla, saatiin 120 000 ostohintaa alempi tarjous. Nyt on ainoastaan velkaa ja vuokrakaksio. Lapsiakaan ei halua minun tapaavan.
Mitä tässä voi enää nelikymppisenä tehdä? Juoda itsensä hengiltä?
Tätä v*tutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla.
Kommentit (48)
Kannattaa alkaa juomaan, katkeroitua ja kyynistyä. Ei ole pelkoa uudesta suhteesta ja saat viettää loppu elämän ihan keskenäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei päätä siitä tapaatko lapsia vai et. Pidä oikeuksistasi (ja lasten oikeuksista) kiinni!
Juomisen sijaan suosittelen lähtemään lenkille, käymään kuntosalilla, jne. Se jälkeen opettelet kunnolla kaikki kotityöt ja kuule kohta sut jo uusi nainen on napannut kotiinsa. Keski-ikäiset kuntoilevat ja kotitöitä osaavat miehet ovat kiven alla.
Paras kosto on onnistuminen omassa elämässä.
Ei paljon naiset kiinnostele. Jotenkin sellainen tunne, että se elämä meni jo. Katkeraa tervaa niellä jokin viikonloppuvanhemmuus pienessä luukussa vs. oikea perhe samassa talossa.
Ja tuntuu jotenkin hölmöltä, että pitää viranomaisten kanssa säätää että saa ehkä joskus OMIA lapsiaan tavata edes.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kannattanut vähän kuunnella, kun vaimo viimeiset kolme vuotta kertoi, mikä hänen mielestään on avioliitossanne pielessä. Mutta sinä varmaan kuulut niiden lukuisten miesten joukkoon, joille ero tuli täytenä yllätyksenä.
Tuli joo yllätyksenä. Oli katsonut miehen valmiiksi ja epäilen, että on pettänyt jo suhteen aikana, vaikka ei sitä suoraan myönnä. Jos itse päättää lähteä, ja vielä mahdollisimman ikävällä tavalla, miksi pitää vielä hankaloittaa lasteni tapaamista? En tajua. Kuka tuossa edes hyötyy? Varmaan tosiaan ex toivoo, että romahda täysin ja laitan itseni kiikkuun, jotta voi leikkiä kotia sen uuden kanssa.
Ei ollut aina ruusuilla tanssimista, mutta tällaista en kyllä osannut häneltä odottaa. Luulin, että ero tapahtuu jotenkin asiallisemmin jos on tapahtuakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei päätä siitä tapaatko lapsia vai et. Pidä oikeuksistasi (ja lasten oikeuksista) kiinni!
Juomisen sijaan suosittelen lähtemään lenkille, käymään kuntosalilla, jne. Se jälkeen opettelet kunnolla kaikki kotityöt ja kuule kohta sut jo uusi nainen on napannut kotiinsa. Keski-ikäiset kuntoilevat ja kotitöitä osaavat miehet ovat kiven alla.
Paras kosto on onnistuminen omassa elämässä.
Ei paljon naiset kiinnostele. Jotenkin sellainen tunne, että se elämä meni jo. Katkeraa tervaa niellä jokin viikonloppuvanhemmuus pienessä luukussa vs. oikea perhe samassa talossa.
Ja tuntuu jotenkin hölmöltä, että pitää viranomaisten kanssa säätää että saa ehkä joskus OMIA lapsiaan tavata edes.
Epäreiluahan tuo on, mutta koska maailma olisi ollut reilu?
Ja ei naisten tarvitse kiinnostaa juuri nyt. Mutta ole kiinnostunut omasta itsestäsi. Vaikka pää ja mieli ovat nyt maassa hoida ainakin fysiikka kuntoon. Siinä usein sivutuotteena pää ja mielikin paranevat. Silloin jaksaa paremmin niiden viranomaistenkin kanssa säätämistä. Muista, että toimit oman itsesi ja lapsiesi vuoksi. Tämä on vain välivaihe elämässäsi, vaikkakin todella ikävä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallista elämää tuo. Tapahtuu joka vuosi vaikka kuinka monelle miehelle ja naiselle. Elämä jatkuu. Ole hyvä isä lapsillesi, vaikka et heitä tapaisi. Älä hauku äitiä äläkä syyllistä lapsia tilanteesta tai vaadi heitä ottamaan sinun puolta. Pysy kokonaan erossa päihteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei päätä siitä tapaatko lapsia vai et. Pidä oikeuksistasi (ja lasten oikeuksista) kiinni!
Juomisen sijaan suosittelen lähtemään lenkille, käymään kuntosalilla, jne. Se jälkeen opettelet kunnolla kaikki kotityöt ja kuule kohta sut jo uusi nainen on napannut kotiinsa. Keski-ikäiset kuntoilevat ja kotitöitä osaavat miehet ovat kiven alla.
Paras kosto on onnistuminen omassa elämässä.
Ei paljon naiset kiinnostele. Jotenkin sellainen tunne, että se elämä meni jo. Katkeraa tervaa niellä jokin viikonloppuvanhemmuus pienessä luukussa vs. oikea perhe samassa talossa.
Ja tuntuu jotenkin hölmöltä, että pitää viranomaisten kanssa säätää että saa ehkä joskus OMIA lapsiaan tavata edes.
Sille vuokraluukulle voit sentään tehdä jotain. Jos kyse on viikonloppuvanhemmuudesta, niin muuta jonnekin kauemmaksi, josta löytyisi vaikka edullinen talo vuokralle. Ei vuokra-asunnon tarvitse olla kerrostalokaksio. Se voi olla myös ok -talo hieman kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa juomaan, katkeroitua ja kyynistyä. Ei ole pelkoa uudesta suhteesta ja saat viettää loppu elämän ihan keskenäsi.
Kasvata myös epäsiisti parta, älä pese tukkaa äläkä käy parturissa, kasvata kaljamaha, pukeudu likaisiin collegehousuihin ja virttyneeseen t-paitaan, unohda hammaslääkärillä käynnit ja käyttäydy vihamielisesti aina ja kaikkia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista elämää tuo. Tapahtuu joka vuosi vaikka kuinka monelle miehelle ja naiselle. Elämä jatkuu. Ole hyvä isä lapsillesi, vaikka et heitä tapaisi. Älä hauku äitiä äläkä syyllistä lapsia tilanteesta tai vaadi heitä ottamaan sinun puolta. Pysy kokonaan erossa päihteistä.
Niin. Työelämä vaan aivan jäätävää p@skaa viime aikoina, olen sitä sietänyt perheen takia, josko tämä joskus muuttuisi paremmaksi. Sitten käy näin. Omat menot ja kaverit pikkuhiljaa jääneet vaimon ja lasten vaatimusten jalkoihin, ja nyt huomaan että olen melkolailla yksin.
Joo ymmärrän, että ota itseäsi vaan niskasta kiinni, jne, mutta millä ihmiset oikeasti vastaavassa tilanteessa motivoivat itseään elämässä eteenpäin? Kun ei ole oikein ketään/mitään. Joo, pelkkä avioero on ihan tarpeeksi ikävää, mutta kun yhdistää siihen nuo muut taloudelliset kuviot ja vaimon temput, on melko hankala cocktail.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juljus kirjoitti:
Mä tiedän, se vituttaa. Mulle jäi sentään talo...
Mitkä setit nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista elämää tuo. Tapahtuu joka vuosi vaikka kuinka monelle miehelle ja naiselle. Elämä jatkuu. Ole hyvä isä lapsillesi, vaikka et heitä tapaisi. Älä hauku äitiä äläkä syyllistä lapsia tilanteesta tai vaadi heitä ottamaan sinun puolta. Pysy kokonaan erossa päihteistä.
Niin. Työelämä vaan aivan jäätävää p@skaa viime aikoina, olen sitä sietänyt perheen takia, josko tämä joskus muuttuisi paremmaksi. Sitten käy näin. Omat menot ja kaverit pikkuhiljaa jääneet vaimon ja lasten vaatimusten jalkoihin, ja nyt huomaan että olen melkolailla yksin.
Joo ymmärrän, että ota itseäsi vaan niskasta kiinni, jne, mutta millä ihmiset oikeasti vastaavassa tilanteessa motivoivat itseään elämässä eteenpäin? Kun ei ole oikein ketään/mitään. Joo, pelkkä avioero on ihan tarpeeksi ikävää, mutta kun yhdistää siihen nuo muut taloudelliset kuviot j
Synkältä vaikuttaa. Olisiko nyt hyvä hetki katsella uutta työpaikkaa? Ja ottaa rohkeasti yhteyttä niihin vanhoihin kavereihin? Myös tuo aikaisempi ehdotus talon vuokraamisesta kauempaa on ihan miettimisen arvoinen juttu. Muutos tulee yleensä aina kriisien kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ymmärrän, että ota itseäsi vaan niskasta kiinni, jne, mutta millä ihmiset oikeasti vastaavassa tilanteessa motivoivat itseään elämässä eteenpäin? Kun ei ole oikein ketään/mitään
Ei siinä mitään suuria motivaatioita tarvita. Tee itsellesi pieniä tavoitteita. Osta vaikka salikortti, jos sitä sinulla ei vielä ole. Sitten laitat itsellesi salilla päämäärän kuinka paljon rautaa nousee.
Ja on sulla ne lapset edelleen, vaikka muija kuinka laittaa hanttiin.
Laita Ap nyt ihan ensimmäiseksi se korkki kiinni. Mieluiten pysyvästi, mikäli haluat tosta suosta nousta.
Turhan päivästä mussutusta ihmisillä xD ero on jo tullut mikään sitä ei muuta vaikka se ois mitä tahansa virheitä teheny. Ja hirveitä oletuksia vaihteeksi. Perus suomalaista idiotismia kukaan tiedä tilanteesta yhtään mitään ja olettaa asioita omasta päästään. :D
Vierailija kirjoitti:
Turhan päivästä mussutusta ihmisillä xD ero on jo tullut mikään sitä ei muuta vaikka se ois mitä tahansa virheitä teheny. Ja hirveitä oletuksia vaihteeksi. Perus suomalaista idiotismia kukaan tiedä tilanteesta yhtään mitään ja olettaa asioita omasta päästään. :D
Virheistä voi oppia, jos niin haluaa. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteemme me kaikki voimme vaikuttaa.
No about 50% avo/avioliitoista päättyy eroon nykyään. Et ole yksin. Ota vaan rohkeasti yhteyttä vanhoihin kavereihin koska aika monelle muullekin käy näin. Sekä naisille että miehille. Laki määrittelee kyllä miten lapsia voi tavata, paitsi jos onoikeasti mokannut esim väkivallalla tai päihteillä.
Toinen asia on tuo ,että nuorten ihmisten pitäisi tajuta että niitä ystäviä/kavereita ei pitäisi hukata niihin ruuhkavuosiin, koska kaikille eri elämäntilanteet sattuu eri aikoihin ja täytyy yrittää muistaa myös muuta kuin se oma perhe-kupla. Se kun ei kanna loputtomiin,ihmiset eroavat, kuolevat, sairastuvat ja sille ei mitään vaan voi. Tätä on aina tapahtunut ja tulee tapahtumaan jatkossakin.
Voimia sinulle ap, pidä nyt itsestäsi huolta mahdollisimman hyvn , älä missään nimessä etsi mitään "uutta naista", opettele tuntemaan itsesi ja se mitä haluat elämältä, ja toteuta niitä omia toiveistasi, niitäkin varmasti on. Loppujen lopuksi tärkeää on lämmin katto pään päällä, ei huoneiden lukumäärä, Suomessa pääsee lenkkimaastoon tai metsään ilman sitä omakotitaloakin, ja saunaa , avantoa, sun muuta löytyy ympäri Suomea, kannattaa vaan avata silmät. Itsesäälille , surulle, vihalle ja pettymyksellekinon oma aikansa, mutta siihen ei kannata sitoutua loppuelämäänsä.
Alue: Aihe vapaa
Ostaminen exältä voi olla vaikeaa, jos talon arvo on laskenut. Tuskin suostuu myymään niin halvalla, kun lopulta joutuu myymään jollekin ulkopuoliselle.