Meni perhe ja talo

Sellasia ne naiset on, lähtee ihan yhtäkkiä hyvistä parisuhteista /s

Todennäköisesti antoi sulle 1247 mahdollisuutta tehdä paremmin, mutta hei, mitäs nalkutti, ei tartte kuunnella. 

Ei tuokaan hyvältä diililtä kuulosta, että tappelet 15 vuotta huoltajuudesta, ja kun lapsi on täysi-ikäinen, hän on käytännössä täysin vieras ihminen, joka asuu muutaman kuukauden nurkissa, ennen inttiin menoa ja omilleen muuttoa. Ei kiitos.

Ymmärrän, että olet katkera, mutta lapset ovat kyllä paljon, paljon enemmän mitä nyt ajattelet. Pikkulapsiaika on vain murto-osa vanhemman ja lapsen suhteesta. Kymmenen vuoden kuluttua kummatkin lapsesi ovat jo kuitenkin aikuisia.

Oma isäni oli minulle hyvin etäinen koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Lähennyimme vasta, kun olin jo kolmekymppinen. Lähentymistämme auttoi huomattavasti se, että kaikesta huolimatta olin kaikki vuodet tiennyt hänen olevan taustalla. Ja tiennyt, että todella vakavan paikan edessä hänen apuun saattoi aina luottaa. Ja niin todella myös tapahtui.

Isäni on nyt kuollut ja vaikka olimme läheisiä vain viimeiset kymmenen vuotta, ajattelen että olen todella onnekas, kun minulla oli niin läheinen suhde isääni. Lapsuuden isäsuhdetta en pahemmin enää edes ajattele.

Teknisesti vaino ei olisi saanut kaapata lapsia omasta kodistaan jos ootte aviossa ja ostaneet talon yhdessä. Pystyisit käytännössä noudattamaan lapset takaisin mutta nyt kun talo on myyty ja alamäki alkanut niin....?

Vierailija kirjoitti:

Sellasia ne naiset on, lähtee ihan yhtäkkiä hyvistä parisuhteista /s

 

Todennäköisesti antoi sulle 1247 mahdollisuutta tehdä paremmin, mutta hei, mitäs nalkutti, ei tartte kuunnella. 

Miehet myös, jotka löytävät salaa uuden ja hylkäävät tuosta vaan perheensä?

Hei ei mitään juominkeja. Pää pystyyn ja laittaudu elegantiksi ja näytä silli muijalle, että sinä pärjäät. Muija ei ole sen arvoinen, että pitäisi masentua. Kun itse muutoa on ohitettu, niin elämä jatkuu paremmin kuin tuollaisen muijan kanssa . Jos muija ilveilee sinulle, niin ne ovat hänen jälkeenjääneet aivonsa - homeessa.

Nouse ylös.

Vierailija kirjoitti:

tee itsellesi kostobody/kostoelämä. Eli pullon korkki pysyvästi kiinni, alat taistella lapsistasi ja oikeudestasi tavata heitä, elät kurinaaisesti, alat pistämään ylimääräiset rahat sijoitukseen, varastt pikkuhiljaa. Siinä samalla alat vain sinnikkäästi deittailla naisia ja kohtelet hetä hyvin ajatellen, että ovat kuitenkin parempi versio itsestäsi, silloin kunnioitus toista kohtaan tulee kuin itsestään. Pian olet parisuhteessa ja vähän sen jälkeen taloudellinenkin tilanne alkaa parantua sijoitusten myötä. Elämäsi muuttuu paremmaksi. 

Ei ole kauheasti ylimääräistä, jota laittaa sijoitukseen. Velat, vuokra ja elarit maksettavana, siitä talosta tuli ikävästi takkiin. Enkä todellakaan ala jotain deittailua tässä kohtaa harrastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellasia ne naiset on, lähtee ihan yhtäkkiä hyvistä parisuhteista /s

 

Todennäköisesti antoi sulle 1247 mahdollisuutta tehdä paremmin, mutta hei, mitäs nalkutti, ei tartte kuunnella. 

 

Miehet myös, jotka löytävät salaa uuden ja hylkäävät tuosta vaan perheensä?ai se oli tässä tapauksessakin niin käynyt.  Jostain se eukko miehen löysi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tuokaan hyvältä diililtä kuulosta, että tappelet 15 vuotta huoltajuudesta, ja kun lapsi on täysi-ikäinen, hän on käytännössä täysin vieras ihminen, joka asuu muutaman kuukauden nurkissa, ennen inttiin menoa ja omilleen muuttoa. Ei kiitos.

Ymmärrän, että olet katkera, mutta lapset ovat kyllä paljon, paljon enemmän mitä nyt ajattelet. Pikkulapsiaika on vain murto-osa vanhemman ja lapsen suhteesta. Kymmenen vuoden kuluttua kummatkin lapsesi ovat jo kuitenkin aikuisia.

Oma isäni oli minulle hyvin etäinen koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Lähennyimme vasta, kun olin jo kolmekymppinen. Lähentymistämme auttoi huomattavasti se, että kaikesta huolimatta olin kaikki vuodet tiennyt hänen olevan taustalla. Ja tiennyt, että todella vakavan paikan edessä hänen apuun saattoi aina luottaa. Ja niin todella myös tapahtui.

Isäni on nyt kuollut ja vaikka olimme läheisiä vain viimeiset kymmenen vuotta, ajattelen että olen todella onnekas, kun m

Niin. Tuossa olisi voinut käydä myös niin, että et olisi ollenkaan ollut isääsi yhteydessä. On se mukava varmaan tuhlata loputkin pennoset jossain oikeudessa, jotta lapset voivat olla ottamatta yhteyttä. Ehkä pitää vaan ajatella, että perhe kuoli. Niinhän se tavallaan kuolikin eron myötä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tee itsellesi kostobody/kostoelämä. Eli pullon korkki pysyvästi kiinni, alat taistella lapsistasi ja oikeudestasi tavata heitä, elät kurinaaisesti, alat pistämään ylimääräiset rahat sijoitukseen, varastt pikkuhiljaa. Siinä samalla alat vain sinnikkäästi deittailla naisia ja kohtelet hetä hyvin ajatellen, että ovat kuitenkin parempi versio itsestäsi, silloin kunnioitus toista kohtaan tulee kuin itsestään. Pian olet parisuhteessa ja vähän sen jälkeen taloudellinenkin tilanne alkaa parantua sijoitusten myötä. Elämäsi muuttuu paremmaksi. 

 

Ei ole kauheasti ylimääräistä, jota laittaa sijoitukseen. Velat, vuokra ja elarit maksettavana, siitä talosta tuli ikävästi takkiin. Enkä todellakaan ala jotain deittailua tässä kohtaa harrastamaan.

 

Oikeaa puhetta, anna naisten nyt ensin olla ja nouse jaloillesi. Minä sain myös talosta liian vähän. Ja pankkitilit se mies tyhjensi, kun oli ee tai rr , ei siis ja siinä pankkikirjalla. Siinä meni rahat, mutta pari vuotta kesti ja olin omilla jaloillani. Nuukasti elin ja talon ostin ja työpaikka oli ja sitä vielä vaihdoin. Ensin tuntuu umpikujalta, mutta sitten se alkaa sujumaan. Kyllä sinä siitä nouset. 

Keskity vain itseesi ja vihakin laskaa ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

NIIN MITÄ SINÄ TEIT, että ero tuli?

Eroko oikeuttaa lasten vieraannuttamisen isästä? Lapsen oikeudet on kirjattu ihan lakiinkin, joten uskomatonta, ettei siitä voi saada edes syytettä.

Ei kannata lähteä oike ustoi miin, siinä menee vaan rahat ja her mot. Mikä siinä on, että se eu kk o ei anna lasten tavata isäänsä? Se on vää rin  siltä nai selta.

Vierailija kirjoitti:

No mitä sä teit että sut jätettiin? Olitko paska mies? 

 

Hemmetti mikä kysymys. Ei Ap saa syyttää, kun ero on käyty läpi. Nyt lähdetään kannustamaan Ap uuteen parempaan elämään. Ilman käräjöintiä, sillä sinne menee vaan rahat. Miehensä jättänyt iskostaa lapsiin ilkeyksiä ja punoo omaa huonoa elämäänsä lasten kautta Aphen. Näin se menee. Ei nyt ENÄÄ syytetä Aptä. Eteenpäin menoon on annettava ohjeita ja kannustusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NIIN MITÄ SINÄ TEIT, että ero tuli?

Eroko oikeuttaa lasten vieraannuttamisen isästä? Lapsen oikeudet on kirjattu ihan lakiinkin, joten uskomatonta, ettei siitä voi saada edes syytettä.

 

Jollain maan ja taivaan väliltä onlöydettävä ajan mittaan kompromissi. Tuo vihan pitäminen lasten kautta eli kieltäminen näitä tapaamasta isäänsä on sairaan  mielen teko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset jääny yksin asumaan taloon?

 

Ositus

 

T. Ap

Saa sen akan ostettua ulos siitä talosta. Olisit jäänyt vaan siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset jääny yksin asumaan taloon?

 

Ositus

 

T. Ap

Saa sen akan ostettua ulos siitä talosta. Olisit jäänyt vaan siihen. 

Jos on varaa. Asuntolaina oli yhteinen, ja ei yksinkertaisesti olisi varaa/järkeä asua yksin noin isossa kämpässä. En tiedä, olisiko pankki edes myöntänyt tuloillani sen kokoista lainaa.

Tuttavan kolmekymppiselle pojalle kävi noin. Vaimo heitti pihalle kun löysi uuden miehen. Vaimo halusi kuitenkin lapset kokonaan itselleen yksinhuoltajana mutta oikeus määräsi yhteishuoltajuuden ja viikkotapaamiset isän kanssa lapsille mutta myös hirmuisen tuntuiset elarit. Kyse ei ole mistään isopalkkaisesta henkilöstä vaan tavan duunarista, alan keskipalkka näyttäs olevan jotain 3300 e/kk.

En tiedä mitä pahaa tuttavan poika oli vaimolle tehnyt joten en ota siihen kantaa. Tuttavan mukaan vaimo vain rakastui toiseen mut en tiedä onko puheeseen luottamista. Nyt toi poika on muuttanut vuokralle asumaan ja joutunut vuokraamaan äidin ja tuttavan mukaan myös lastenvalvojan vaatimuksesta isoon kolmioon jotta saa lapset luokseen kerran viikossa. Painaa arkena töitä yötä päivää kahdessa eri duunipaikassa,  jotta saa maksettua vuokran ja elarit 2 pienestä lapsesta plus oman elämisensä. Tuttavan mukaan poika on lohduton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tee itsellesi kostobody/kostoelämä. Eli pullon korkki pysyvästi kiinni, alat taistella lapsistasi ja oikeudestasi tavata heitä, elät kurinaaisesti, alat pistämään ylimääräiset rahat sijoitukseen, varastt pikkuhiljaa. Siinä samalla alat vain sinnikkäästi deittailla naisia ja kohtelet hetä hyvin ajatellen, että ovat kuitenkin parempi versio itsestäsi, silloin kunnioitus toista kohtaan tulee kuin itsestään. Pian olet parisuhteessa ja vähän sen jälkeen taloudellinenkin tilanne alkaa parantua sijoitusten myötä. Elämäsi muuttuu paremmaksi. 

 

Ei ole kauheasti ylimääräistä, jota laittaa sijoitukseen. Velat, vuokra ja elarit maksettavana, siitä talosta tuli ikävästi takkiin. Enkä todellakaan ala jotain deittailua tässä kohtaa harrastamaan.

Velan ottaminen on oma vapaaehtoinen valinta. Se on huono peruste uhriutumiselle.

Ostat kitaran ja rupeat blues-muusikoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavan kolmekymppiselle pojalle kävi noin. Vaimo heitti pihalle kun löysi uuden miehen. Vaimo halusi kuitenkin lapset kokonaan itselleen yksinhuoltajana mutta oikeus määräsi yhteishuoltajuuden ja viikkotapaamiset isän kanssa lapsille mutta myös hirmuisen tuntuiset elarit. Kyse ei ole mistään isopalkkaisesta henkilöstä vaan tavan duunarista, alan keskipalkka näyttäs olevan jotain 3300 e/kk.

En tiedä mitä pahaa tuttavan poika oli vaimolle tehnyt joten en ota siihen kantaa. Tuttavan mukaan vaimo vain rakastui toiseen mut en tiedä onko puheeseen luottamista. Nyt toi poika on muuttanut vuokralle asumaan ja joutunut vuokraamaan äidin ja tuttavan mukaan myös lastenvalvojan vaatimuksesta isoon kolmioon jotta saa lapset luokseen kerran viikossa. Painaa arkena töitä yötä päivää kahdessa eri duunipaikassa,  jotta saa maksettua vuokran ja elarit 2 pienestä lapsesta plus oman elämisensä. Tuttavan mukaan poika on lohduton. 

Kuulostaa että olis kyssin paikka, t. Ap. Oma tilanteeni on hanurista, mutta ei sentään noin hanurista. Ehkä tosiaan parempi unohtaa ne lapset kuin kärsiä loppuelämä köyhyydessä, jotta niitä saa nähdä jokainen viikonloppu. Kerralla repäisty laastari sattuu vähemmän kuin sellainen, jota pikkuhiljaa irrotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Ostat kitaran ja rupeat blues-muusikoksi.

Hah, kuulostaa hyvältä. Väärä ihonväri vaan, enkä asu 30-40-luvun USA:ssa.