Meni perhe ja talo
Vaimo lähti elokuussa uuden miehen matkaan, otti lapset mukaansa. Talo meni kaupaksi joulun korvilla, saatiin 120 000 ostohintaa alempi tarjous. Nyt on ainoastaan velkaa ja vuokrakaksio. Lapsiakaan ei halua minun tapaavan.
Mitä tässä voi enää nelikymppisenä tehdä? Juoda itsensä hengiltä?
Tätä v*tutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi nainen jolla on asunto, ole kiltti ja kohtelias sekä pane ahkerasti ja hyvin niin, tadaa, sulla on katto päänpäällä loppuelämäksi.
Äläkä unohda kotitöitä.
Romanttisuus, keskustelutaito ja kauniit sanat myös tärkeitä. Vietät myös naisen kanssa mielellään aikaa. Ja tosiaan osallistut kotitöihin, kuten tuossa neuvottiin. Kiinnität myös huomiota ulkonäköön. Treenaat lihaskuntoa ja käyt lenkillä. Syöt kutakuinkin terveellisesti. Mieli paranee tehokkaasti, energia lisääntyh ja kohta sulla on tunne, et pystyt mihin vaan.
Pidät huolta sinäkin lapsista ei muija sitä voi estää! Korkki kiinni,,, ei ole hääviä juoppo olla,pidä ittes miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Laita Ap nyt ihan ensimmäiseksi se korkki kiinni. Mieluiten pysyvästi, mikäli haluat tosta suosta nousta.
Joo siis en mikään suurkuluttaja ole koskaan ollutkaan. Se hengiltä ryyppääminen on vaan suomalainen kansanperinne. On itsemurhakin käynyt mielessä tässä syksyn/talven aikana, mutta en kyllä viinalla toteuttaisi. Hidasta ja kallista puuhaa. Vähän sama kuin yrittäisi vetäisi liikaa röökiä ja vaahtokarkkeja kuoleman toivossa. Sitä huomaa helposti elävänsä vuosikymmenen jos toisenkin näillä metodeilla.
Muista , että vaikka nyt on näin, elämäsi voi olla ihan erilaista 10-15 vuoden kuluttua. Ei se samanlaisena ikinä jatku. Laitat vaikka tuottavan verkkokaupan pystyyn. Ryvet ensin hetken itsesäälissä. Se on sallittua. Et mahda tilanteelle mitään. Sitten äijä hyvään kuntoon. Ja siitä se lähtee. Saatpahan nyt ainakin rauhaa ja elää omannäköistä elämää. Lapsiarjessa ei tuota ole. Ja lapset kasvavat kuitenkin tosi äkkiä aikuisiksi. Sitten ei lupia enää tarvita tapaamisiin. Ja usein kaipaavat eniten sitä, joka oli poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista elämää tuo. Tapahtuu joka vuosi vaikka kuinka monelle miehelle ja naiselle. Elämä jatkuu. Ole hyvä isä lapsillesi, vaikka et heitä tapaisi. Älä hauku äitiä äläkä syyllistä lapsia tilanteesta tai vaadi heitä ottamaan sinun puolta. Pysy kokonaan erossa päihteistä.
Niin. Työelämä vaan aivan jäätävää p@skaa viime aikoina, olen sitä sietänyt perheen takia, josko tämä joskus muuttuisi paremmaksi. Sitten käy näin. Omat menot ja kaverit pikkuhiljaa jääneet vaimon ja lasten vaatimusten jalkoihin, ja nyt huomaan että olen melkolailla yksin.
Joo ymmärrän, että ota itseäsi vaan niskasta kiinni, jne, mutta millä ihmiset oikeasti vastaavassa tilanteessa motivoivat itseään elämässä eteenpäin? Kun ei ole oikein ketään/mitään. Joo, pelkkä avioero on ihan tarpeeksi ikävää, mutta kun yhdistää siihen nuo muut taloudelliset kuviot j
Kyllä sinä selviät, vaikka onhan se rankkaa. Hoet vaan ittelles että tää menee ohi ja pidät ittes kiireisenä. Liiku ja urheile.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi uusi nainen jolla on asunto, ole kiltti ja kohtelias sekä pane ahkerasti ja hyvin niin, tadaa, sulla on katto päänpäällä loppuelämäksi.
Äläkä unohda kotitöitä.
En tiedä, pystynkö koskaan enää luottamaan naiseen tuolla tavalla. Meni ns. matto alta. Ei varmaan edes seisoisi, jos joku tulisi tavaraansa tarjoamaan.
Anna ajan kulua. Tilanne on vielä niin tuore että se tuntuu nyt tuolta, mutta ei ole myytti että aika parantaa haavat. Jonakin päivänä vielä ajattelet että hyvä kun näin kävi. Jotain parempaa on vielä edessä, ja jokaisesta suhteesta ja erosta kyllä oppii jotain, ja kasvaa ihmisenä. Ei ainakaan niin helposti putoa samoihin sudenkuoppiin seuraavassa suhteessa. Lasten tapaamista ex ei kyllä voi kieltää, jos et ole ollut väkivaltainen etkä ole päihdeongelmaa. Yritä pysyä asiallisena hänen suuntaansa, niin eiköhän asiat järjesty kun pöly vähän laskeutuu. Ikävää kaikille jos täytyy oikeuteen mennä taistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tavallista elämää tuo. Tapahtuu joka vuosi vaikka kuinka monelle miehelle ja naiselle. Elämä jatkuu. Ole hyvä isä lapsillesi, vaikka et heitä tapaisi. Älä hauku äitiä äläkä syyllistä lapsia tilanteesta tai vaadi heitä ottamaan sinun puolta. Pysy kokonaan erossa päihteistä.
Vähän vaikeaa olla hyvä isä lapsille, jos ei ole heidän kanssaan tekemisissä. Exään ei ole puheyhteyttä, joten en edes joululahjoja voinut toimittaa.
Tässä kun on puoli vuotta jo kulunut, huomaa itsekin asennemuutoksen. Ensin oli kauhea ikävä ja suru, nyt lähinnä tekisi mieli aloittaa uusi elämä jossain Timbuktussa. Täällä kaikki muistuttaa menneestä, ja nykyisyys on kuin jokin Temu-halpakopio elämästä, joka oli.
En tiedä, olenko ns. kermaperse vai mitä, mutta tunnistan ilmiön. Harva haluaa jäädä samaan työpaikkaan puolella palkalla tekemään ikävämpiä tehtäviä, suurin osa vaihtaa kokonaan maisemaa tuollaisessa tilanteessa.
Lapset voisivat sitten isompina tulla käymään vaikka ulkomaille, jos huvittaa. Täällä ei oikein ole edes tilaa/leluja. Miksi heitä kiinnostaisi tulla viettämään tänne aikaa, kun kaverit ja pelit ja kaikki kiva on muualla? Kiva käydä joku vuosisadan oikeustaistelu lapsista todetakseen, että he eivät halua tulla sovittuihin tapaamisiin...
Kipeää tekee, mutta vaisto sanoo että cut your losses and move on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikset jääny yksin asumaan taloon?
Ositus
T. Ap
Pankista lainaa ja ostaa akan ulos. Näin minä tein.
Usein asuminen on mitoitettu niin, että kahden palkalla sen pystyy hoitamaan, kun säästäväisesti elää. Yhden ihmisen palkalla se käy mahdottomaksi, ja yksinasujalle entinen asunto on useimmiten liian iso.
Mutta tämänhän sinä jo tiesitkin, vai kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Muista , että vaikka nyt on näin, elämäsi voi olla ihan erilaista 10-15 vuoden kuluttua. Ei se samanlaisena ikinä jatku. Laitat vaikka tuottavan verkkokaupan pystyyn. Ryvet ensin hetken itsesäälissä. Se on sallittua. Et mahda tilanteelle mitään. Sitten äijä hyvään kuntoon. Ja siitä se lähtee. Saatpahan nyt ainakin rauhaa ja elää omannäköistä elämää. Lapsiarjessa ei tuota ole. Ja lapset kasvavat kuitenkin tosi äkkiä aikuisiksi. Sitten ei lupia enää tarvita tapaamisiin. Ja usein kaipaavat eniten sitä, joka oli poissa.
Niin. Tuottava verkkokauppa tässä taloustilanteessa lienee lähinnä huono vitsi, mutta muuten sitä voisi tehdä muutoksia vaikkapa asuinpaikan suhteen. Vapaus elää ns. omannäköistä elämää ja lasten elämässä läsnäolo vähän kuin sulkevat toisensa tässä tilanteessa pois.
Toki se antaa narratiivin exälle syöttää heille vaikka minkälaista pajunköyttä erosta ja itsestäni, mutta hänellä on siihen ollut jo hyvin aikaa. Tiedostan olevani heikoilla tässä asiassa. Itsekin lapsena pelaisin mieluummin minecraftia ja hyppisin trampoliinilla ison talon pihalla kuin menisin katsomaan jotain ihmisrauniota vuokraluukkuun. Ei tuon ikäisiä (8 ja 12) paljon aikuisten tunne-elämä kiinnosta. Kaverit, pelit, karkit piupau wahuu jee on se, minkä mukaan mennään.
Sitten kun ovat isompia, ihmettelevät vaan että mikä setä tuokin on. Yleensä vasta aikuisena alkavat miettiä omia juuriaan, jos silloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo ei päätä siitä tapaatko lapsia vai et. Pidä oikeuksistasi (ja lasten oikeuksista) kiinni!
Juomisen sijaan suosittelen lähtemään lenkille, käymään kuntosalilla, jne. Se jälkeen opettelet kunnolla kaikki kotityöt ja kuule kohta sut jo uusi nainen on napannut kotiinsa. Keski-ikäiset kuntoilevat ja kotitöitä osaavat miehet ovat kiven alla.
Paras kosto on onnistuminen omassa elämässä.
Just näin. Eronnut, mutta fiksu raitis mies on lottovoitto.
Tsemppiä Ap:lle äläkä anna noiden muutamien kurjien viestien masentaa.
Tässä tilanteessa on moni ollut, ja sieltä on selvitty. Muutaman vuoden kuluttua asiat voi sinullakin olla paremmin kuin koskaan.
Ikinä ei ole asiat niin huonosti, etteikö sitä voisi viinaa juomalla vähän pahentaa.
Tämä on miehen osa feminismissä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sä teit että sut jätettiin? Olitko paska mies?
100% eronneilla naisilla ex-mies on paska, narsisti, pettäjä, manipuloija tai jotain vastaavaa. Jos siis naiselta kysytään, niin syy eroon on aina miehessä ja siksi oikeutettu jos eropäätöksen teki nainen.
Ei tohon auta kun aika. Itse en alkoholismi taustan takia voinut ottaa viinaa edes siihen pahinpaan vitutukseen. Sulla on jo uusi asunto ja se vanha lainakin tulee joskus maksetuksi. Mä jäin samaan taloon lainoineni ja muistot tulee välillä vieläkin mieleen. Etenkin lasten huoneisiin oli aluksi tosivaikea mennä. Lapsien tapaamisista kannattaa kyllä taistella. Ne rakastaa sua kaikesta huolimatta, vaikka ton ikäset ei sitä enää ehkä sanokkaan. Alkuun mä hajosin aina uudestaan kun muksut lähti kotiin, mutta siihenkin lopulta tottu. Sun exä käyttäytyy kyllä tosi vittumaisesti. Sille et voi mitään. Mutta muistat sitten kun elareista sovitaan. Vuokra+laina on varmaan senverran iso kulu, et sun ei tarvii mitään maksaa. Ellet sitten tienaa ihan helvetin paljon, en toki tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä Ap:lle äläkä anna noiden muutamien kurjien viestien masentaa.
Tässä tilanteessa on moni ollut, ja sieltä on selvitty. Muutaman vuoden kuluttua asiat voi sinullakin olla paremmin kuin koskaan.
Kiitos. Olisi mukava kuulla jokin rohkaiseva esimerkki
Toivottavasti otat kokemuksesta opiksesi etkä enää koskaan erehdy rakastumaan naiseen. Minä otin.
Muutaman ketjun lukeneena, joissa mies on tehnyt naiselle yhtä sikamaiset temput, tyyliin häipynyt ja jättänyt koko perheen sanomatta mitään.... on kyllä hauska kontrasti.
Siellä joukolla haukutaan, että miehet ovat sikoja, tarvitset terapiaa ja keskusteluapua, kauheaa miten se kehtaa, jne. Täällä vaan todetaan että ihan normaalia elämää, mene vaikka salille :D Salille meneminen ei välttämättä ole huono neuvo, mutta voisiko samaan hengenvetoon myöntää, että se keskusteluapu ei ehkä ole miehille yhtä tehokas keino, ja että he eivät välttämättä ole tunnevammaisia sikoja, kun eivät ole jatkuvasti puhumassa ongelmistaan. Varsinkin kun usein se vastaus on, että ole mies ja ota itseäsi niskasta kiinni.
T. ohis
Luitko tän jostain teepussista?