Lue keskustelun säännöt.
Hei te menneiden vuosikymmenien liikunnanopettajat: miten meni niinku omasta mielestä?
15.01.2026 |
Jatkuvasti jääkiekkoa, jalkapalloa, sählyä, pesäpalloa, koripalloa liikuntatunneilla ysärillä ja nollarilla. Ette voineet paksuun kallonne painaa sitä, etteivät joukkueurheilulajit sovi kaikille. Paljon oli meitä, jotka meinattiin tulla rajumpien pelaajien jyräämiksi, pitkä jyräsi lyhyemmät, jos lyhyt ei ollut liikunnallisesti lahjakas. Aina liikuntatunneilla oletitte, että kaikki osaavat jo valmiiksi kaikki asiat ja pelisäännöt. Eihän siitä muuta seurannut kuin, että me vähemmän liikunnalliset jäimme sivummalle seisoskelemaan paikoillemme (esimerkiksi jääkiekkoa pelatessa maalin lähelle "puolustajiksi" ja sitten, kun kiekko mukanaan kovemmat pelaajat tuli lähemmäs, niin siirryttiin syrjään, ettei tulla jyrätyiksi). Nyt sitten niitetään sitä satoa mitä olette kylväneet: olette opettaneet meidät vihaamaan liikuntaa paitsi joukkuelajien muodossa, myös pitkälti yksilölajeissa:
YLE: Suomalaisten fyysinen toimintakyky on heikentynyt
https://yle.fi/a/74-20203142#comments
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne jääkiekkoilijat osaavat väistää, eikä noissa otteluissa pelattu edes tosissaan, joten vähän on ehkä ongelma muualla kuin liikunnanopettajassa. Itsellä meni aika varoessa teidän paikoillaan seisojien huitomista.
Eivät muuten osanneet väistää. Ihan pokkana vain taklattiin ja hakattiin mailalla päin näköä.
Ja viskottiin kori- tai lentopallolla suoraan naamaan, kun opettaja ei ollut näkemässä.
Meillä se oli opettaja joka paiskoi pallolla naamaan. Näin Matinkylässä 90-luvulla
Vielä lisäyksenä että kyllä se paransi oppilaiden yhteishenkeä kun me yhdessä vihattiin liikunnan maikkaa siellä Matinkylässä. Kivasti hitsasi porukan yhteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua nyppi 2000-luvun alussa monikin asia liikuntatunneilla:
-Vaatimustaso oli posketon. Usein oletettiin, että kaikki ovat hyviä ja pärjäävät joka lajissa. Herkästi myös opettaja irvaili, jos joku laji oli osalle porukasta vaikea. Kuinkas moni aikuinen onkaan hyvä ihan kaikessa?
-Ei ollut käsitystä siitä, mitä oppilaat jaksavat. Uinticooperissa käskettiin oppilaiden ensin lämmitellä uimalla 200 m (eli 8 kertaa allas päästä päähän). Heti tuon jälkeen pistettiin uimaan se cooper. Arvata saattaa, että monella energiasta suurin osa meni jo tuohon pitkään lämmittelyyn. Ihan hyvin lämmittely olisi voinut olla vaikka kävely uimahallille, venyttelyä ja 50 m uintia.
-Meitä verrattiin aina siihen, joka oli ryhmän paras ko. lajissa. Jos 10 v jalkapalloa harrastanut Emmi sai jalkapallosta kympin, niin muiden taso suhteutettiin tuohon - meistä moni saikin jalkapallosta vitosen tai kutosen (meillä annettiin joka lajista arvosana ja niiden keskiarvo muodosti liikunnannumeron).
Liikunnanopettajaksi hakeutuu juuri ne liikunnallisesti lahjakkaat, jotka itse olivat aikanaan opettajan suosikkeja ja tykkäsivät liikunnasta. Pitäisi osata ottaa sen vähemmän lahjakkaatkin huomioon
Ette edes tiedä minkälaista liikuntatunneilla oli talvella, ellei sijaistajana ole ollut koko kouluvuoden ajan eläkeikäinen, alkoholisoitunut entinen Tapparan pelaaja, joka ei edes tiennyt muita lajeja kuin jääkiekon olevan olemassa.
T: koko talvikausi pelkkää jääkiekkoa
En ikinä ymmärtänyt, miksei liikunnassa keskitytty etsimään liikunnan iloa ja jokaiselle sopivia tapoja liikkua. Olisin myös itse hyötynyt tasoryhmistä. Olisi ollut paljon mukavampaa pelata "surkeiden joukkueessa" jalkapalloa/jääkiekkoa/sählyä tms kuin stressata kentällä ihan eri levelillä pelanneiden kanssa. Olisi saanut kaltaistensa kanssa opetella noita lajeja ilman, että joku luokkakaveri vieressä huutaa ja nauraa, kun en ollut jossakin lajissa hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua otti aina päähän, kun luokan urheilijat pelasivat vain keskenään. Meille huonoille ei edes syötetty palloa. Sama mikä joukkuepeli, niin minä paskakasa olin pelkkä näkymätön luuseri. Jos sain pallon käsiini, alkoi se itkustaminen, että TAAS ME HÄVITÄÄN SUN TAKIA.
TÄMÄ. Meidän luokalla oli paljon samassa joukkueessa harrastuksena pelaavia joten hehän sitten yleensä pelasivat vain keskenään. Oli minullakin joskus paikka josta olisi voinut edes yrittää pelata, mutta kun tiimikaverit eivät syötä sitä palloa niin minkäs teet. Jossain vaiheessa kyllästyin niin että en edes viitsinyt esittää pelaavani. Enkä syytä oppilaita, he halusivat pelata omalla tasollaan ja voittaa. Opettajan olisi pitänyt viheltää peli poikki ja huolehtia siitä, että oppilaille olisi oman tasoisia peliryhmiä.
Meillä jaettiin diplomaattisesti "huonot" tasan kaikkiin joukkueisiin. Näin aikuisena väitän että parempaan lopputulokseen olisi päästy kuin "hyvät" olisivat saaneet pelata keskenään ja sama "huonoille". Jokaiselle olisi varmasti sopinut oman tasoisessa joukkueessa pelaaminen, jolloin olisi oikeasti ollut mahdollista oppia ja kehittyä.
Vierailija kirjoitti:
Koululiikunta pilasi minulta liikunnan ilon 20 vuodeksi. Vasta 35+ vuotiaana tajusin, että identiteettini liikunnallisesti lahjattomana on virheellinen. Saatan olla keskinkertainen, mutta kehoni on varsin pätevä liikkumaan ja kun harjoittelee, se kyllä kehittyy ja pärjää. Nykyään nautin liikunnasta. Sen sijaan nöyryyttämällä ja kylmiltään ilman opetusta joukkuepeleihin tunkemalla opin inhoamaan sekä liikuntaa että kehoani.
Sama täällä. 3-kymppisenä vasta huomasin, että mulla on lahjoja monenlaiseen liikkumiseen.
Koulussa sain kerta toisensa jälkeen huomata olevani se, joka viimeisenä valitaan joukkueeseen, kun olin pienikokoinen. Aivan järkyttävä tapa, jonka opettajat vielä sallivat. Hyvä tapa karsia kiinnostus liikuntaan viemällä itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä nyt urpot itkee mutta väitän että enemmistö oppilaista koki liikkatunnit ihan mukavina. Tai ainakin siedettävinä. Muutama oppilas joka ryhmässä on sitten se negatiivinen jolle ei mikään kelpaa. Ja sama valitus jatkuu vielä aikuisena. Kaikki niiden elämässä on muiden vika.
Varmaan riippuu ryhmästä. Kyse ei toki ole siitä että mikään ei kelpaa, vaan siitä, että etenkin tässä asiassa juuri ne huonoimmat olisivat ne jotka tarvitsisivat sen tuen eniten. Itse olin sairaalloinen lapsi, joten huono suoritus ei johtunut niinkään siitä että mikään ei kelvannut, olin vaan silloin siinä kunnossa että tunnin aktitiviteetit olivat todella raskaita ja oli noloa epäonnistua niissä kaikkien luokkakavereiden edessä. Olisi ehkä tarvittu spessumpaa otetta opettajalta.
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ymmärtänyt, miksei liikunnassa keskitytty etsimään liikunnan iloa ja jokaiselle sopivia tapoja liikkua. Olisin myös itse hyötynyt tasoryhmistä. Olisi ollut paljon mukavampaa pelata "surkeiden joukkueessa" jalkapalloa/jääkiekkoa/sählyä tms kuin stressata kentällä ihan eri levelillä pelanneiden kanssa. Olisi saanut kaltaistensa kanssa opetella noita lajeja ilman, että joku luokkakaveri vieressä huutaa ja nauraa, kun en ollut jossakin lajissa hyvä.
Meillä oli se 'surkeiden' pesäpallojoukkue joka pelasi jossain koulun takana kun varsinainen koulujoukkue pelasi kentällä. Opettaja ei kerran kertaa käynyt katsomassa meidän pelaamista, vaikka jotkut kehityi ihan hyviksi lyöjiksi ja juoksijoiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tytöt ja pojat joutuivat pelaamaan keskenään liikunnanmaikat valitsivat joukkueeseen parhaat tytöt ja huonoimmat pojat jotta joukkueet ovat tasaväkiset. Mietin siinä jo, että en oikein tiedä kenen pitäisi loukkaantua eniten,a) niiden jotka valittiin huonoimmiksi pojiksi b)parhaiden tyttöjen joiden oletaan olevan huonoimpien poikien tasolla c) huonoimpien tyttöjen.
Lajit joita opin vihaamaan, kiitos koululiikuntatuntien:
-hiihto
-luistelu kaikissa muodoissaan eli taitoluistelu, jääkiekko, ringette
-lentopallo, koripallo, jalkapallo ja sähly
En myöskään edelleenkään osaa yhdenkään noiden joukkuelajien sääntöjä kun ei niitä koskaan opetettu.
Uinnista ja juoksemisesta opin nauttimaan aikuisena.
En myöskään koskaan tajunnut niitä ihan puskista järjestettyjä kuntotestejä. Tosta vaan olisi pitänyt vetäistä Cooperin testi, vatsalihasliikkeitä, punnerruksia, kiivetä köyttä pitkin kattoon jne. vaikka mitään näistä ei koskaan harjoiteltu liikuntatunneilla.
Luonnollisesti olin myös lihava ja koulukiusattu lapsi, seitsemännen luokan jälkeen enää vain koulukiusattu koska laihdutin. Joten voitte arvata kuka valittiin aina tyyliin kahden viimeisen joukossa joukkueisiin, jotka tietenkin tähtioppilaat jakoivat.
Ja se suihkuun pakottaminen. Tuleepa tosi hiki kun vedetään jotain jumppapiiriä tai vaihtoehtoisesti seison pesäpallokentällä tekemättä mitään tmv.
Kyllä, minäkin vihasin koululiikuntaa.
Vm. -81
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa nyt jos vaikka matematiikkaa opetettaisiin samoilla opeilla kuin liikuntaa. Voisi olla monella myös suru puserossa.
Joka tunnilla olisi kahden ryhmän välinen kilpailu, jossa kaksi parasta oppilasta valitsee vuorotellen muista itselleen tiimit. Sitten jokainen pääsee luokan edessä taululle laskemaan opettajan antamia tehtäviä. Ryhmä saa pisteitä sen verran mitä saadaan oikein. Heikoimmille buuataan kun he eivät saa laskuja oikein. Paremmat oppilaat yrittää taktikoida ettei huonoimmat pääsisi osallistumaan ollenkaan.
Tai mitä mieltä olisitte tämmöisestä kertatauluharjoituksesta kolmasluokkalaisille. Oppilaat laitetaan jonoon ja opettaja kutsuu oppilaan kerrallaan vuorolla taululle laskemaan tehtävän, muu jono katsoo suoritusta. Oppilaalle annetaan kertolasku ja jos hän ei saa sitä oikein, niin hän joutuu katsomoon istumaan opettajan haukkujen saattelemana. Lopulta muu luokka istuu nolattuna katsomassa kun lahjakkaimmat laskevat taululla opettajan kehujen saattelemana.
Siksikö sinusta tuli tuollainen herkkänahkainen narsisti joka valittaa sitten aikuisena päivät vauvalla milloin mistäkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joukkueisiin valitseminen oli kyllä... Aina samat tyypit sai valita ja aina samat tyypit jäi viimeisiksi. Luulisi että opettajilta vaadittaisiin vähän psykologistakin silmää.
Meillä oli kamalia "kuntotestejä". Osa lajeista oli älyttömiä:
Tarkkuusheitto, jossa pallolla piti osua tietyssä järjestyksessä koloihin. Jos heitit pallon numero 3 reikään 5, et saanut pistettä, kun kolo oli väärä.
Tasapainotesti. Piti seistä yhdellä jalalla ohuen puupalikan päällä minuutti. Pisteet laskivat sen mukaan, montako kertaa putosit minuutin aikana.
Liikunnan opettajat ovat saaneet paljon pahaa aikaan. Suomalaiseen tapaan kukaan ei ole siitä vastuussa.
Itse inhosin sitä, kun liikunnanopettaja tunnilla oikein korosti, jos jotkut eivät pärjänneet.
"Noniin! Vaihdetaanpas pari pelaajaa päittäin, jotta olisi tasaisemmat joukkueet. Laura on niin ylivoimainen, niin vaihdetaanpas joukkueeseen Anna ja Jenna (ne huonot) Viivin ja Liisan tilalle, niin saadaan vähän tasattua Lauran joukkuetta."
Kaikista surullisinta minusta oli se, että liikunnanopettajat katsoivat sormien läpi rumaa käytöstä. Heistä oli ihan ok, että suositut eivät syöttäneet epäsuosituille. Yritäpä siinä sitten pelata, kun et saa palloa koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua otti aina päähän, kun luokan urheilijat pelasivat vain keskenään. Meille huonoille ei edes syötetty palloa. Sama mikä joukkuepeli, niin minä paskakasa olin pelkkä näkymätön luuseri. Jos sain pallon käsiini, alkoi se itkustaminen, että TAAS ME HÄVITÄÄN SUN TAKIA.
TÄMÄ. Meidän luokalla oli paljon samassa joukkueessa harrastuksena pelaavia joten hehän sitten yleensä pelasivat vain keskenään. Oli minullakin joskus paikka josta olisi voinut edes yrittää pelata, mutta kun tiimikaverit eivät syötä sitä palloa niin minkäs teet. Jossain vaiheessa kyllästyin niin että en edes viitsinyt esittää pelaavani. Enkä syytä oppilaita, he halusivat pelata omalla tasollaan ja voittaa. Opettajan olisi pitänyt viheltää peli poikki ja huolehtia siitä, että oppilaille olisi oman tasoisia peliryhmiä.
Meillä jaettiin diplomaattises
Kerran meillä lentopallossa tosiaan tehtiin niin että ne suorittaja hampaat irvessä urheilijat pelasi keskenään ja me muut keskenämme. Oli kerrankin tosi kiva liikan tunti. Minäkin oikein innostuin ja pelasin tosissani. Meillä oli sen kerran sitä liikunnan iloa kun ne liikunnan totiset kiukkuiset suorittajat olivat toisella kentällä.
Täällä nyt urpot itkee mutta väitän että enemmistö oppilaista koki liikkatunnit ihan mukavina. Tai ainakin siedettävinä. Muutama oppilas joka ryhmässä on sitten se negatiivinen jolle ei mikään kelpaa. Ja sama valitus jatkuu vielä aikuisena. Kaikki niiden elämässä on muiden vika.