Olen tullut elämässä monta kertaa hylätyksi - saako tätä kierrettä ikinä katsaistua?

Minulla on paljon hylkäämiskokemuksia taustallani.

-Alakouluikäisenä kaverit hylkäsivät minut, kun muutin 4 km päähän ja toisen koulupiirin alueelle eli koulu vaihtui. Syyksi sanoivat suoraan, että muutan pois ja siksi kanssani ei haluta olla.

-Lapsuuden paras ystäväni sai kaveriporukan, johon minutkin otettiin mukaan (olin hieman muita vanhempi). Minut jätettiin kaveriporukan ulkopuolelle, kun toiset pelkäsivät luokan poikien kiinnostuvan minusta.

-Lukiossa yksi kaveriporukasta käänsi muut minua vastaan. Jäin yksin.

-Ainoa lapsuudesta säilynyt pitkäaikainen ystävä lakkasi pitämästä aikuisena yhteyttä minuun ja muihin läheisiinsä, kun tapasi sairaalloisen mustasukkaisen miehen.

-Ensimmäinen aviomieheni petti ja jätti, asia tuli minulle yllätyksenä.

-Pari kaveria hylkäsi minut, kun menin naimisiin ja tulin raskaaksi (vannoutuneita veloja, jotka eivät halua olla missään tekemisissä lasten kanssa).

Sanomattakin selvää, että pelkään aina tulevani kaverisuhteissa hylätyksi. Tavallista on, että alkuun joku kiinnostuu minusta kovasti, sellainen "kaveri-ihastus" ja haluaa viettää kanssani paljon aikaa. Sitten minuun kyllästytään ja yhteydenpito/näkeminen vähenee. Muutun lähinnä olkapääksi, jolle vuodatetaan whatsapp-viestillä omat murheet ja minun kuulumisiini ei kunnolla vastata. 

Mitä teen väärin, kun en onnistu saamaan itselleni pysyviä ystäviä? Ja kun joku kysyy, niin olen ihan "tavallinen" työssäkäyvä perheenäiti.