Narsisti ja anteeksipyyntö
Miksi se on niin vaikeaa?
Helpoin tapa tunnistaa narsisti on siitä, ettei tämä pyydä anteeksi, koskaan.
Toisentyyppinen narsisti pyytää joskus anteeksi, mutta kääntää sitten keskustelun itseensä ja kuinka epäonnistunut, huono ja kamala hän on ja kuinka pahalta hänestä tuntuu. Sen sijaan, että ottaisi vastuun tekemästään ja sanomastaan. Anteeksipyynnön kohde tuntee lopulta syyllisyyttä ja lohduttaa narsistia.
Kommentit (216)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aidon narsistin kanssa ei voi voittaa joten turha yrittääkään. Gray rock -metodi ja eroon hankkiutuminen mahdollisimman pian.
Riippuu minkä määrittelee voitoksi.
Narskua on suht helppo manipuloida, kun tietää miten se tikittää.
Niin voi, mutta mikä se voitto siinä sitten on itselle? Draama on se mitä narsisti haluaa, joten aina kun kehität draamaa, häviät. Toki narsistia voi manipuloida nuokeskelemalla sitä, mutta onko se voitto olla kieli ruskeana?
Miksi pitäisi nuolla persettä?
Narskun murskaaminen on hieman pidempi ja sosiaalinen projekti, jossa narsku riisutaan aseista ja ajetaan umpikujaan joka suunnalta.
Ja tuokin itsessään hyvin narsistista touhua, joka paljastaa vain tekijänsä omat narsistiset elkeet. So no.
Ei ole!
Onko narskulla oikeus puhua paskaa kaikkien selän takana, loukata ihmisiä koko ajan huonon huumorintajun rajamailla, valehdella enemmän kuin puhua totta jne...
Kun yhteisön pikkuhiljaa kouluttaa "asialliseksi huomauttajaksi" narskun huonosta käytöksestä, valehtelusta, epämiellyttävistä kommenteista ja siitä, että ne seläntakana puhutut paskat menee yleiseen levitykseen heti, kun narskun selkä näkyy, niin narsku ei pysty pelata pelejään.
Murskaantumisesa narsku hoitaa sen jälkeen ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä, oli narsku tai joku muu, ei koskaan aidosti pyydä anteeksi. Paikkailee vain itseään. Aito anteeksipyyntö tarkottaisi sitä, että ei aio tehdä samaa paskaa uudestaan.
Anteeksipyyntö tarkoittaa sitä, että katuu todellakin tekemiään/sanomiaan asioita. On pahoillaan että satutti, ja haluaa hyvittää tekonsa.
Hyvittää ne tekonsa sitten ennen anteeksipyyntöä.
Useimmiten hyvittelyt unohtuu kuitenkin heti, kun on annettu anteeksi.
Jos anteeksipyyntö ei kumpua empatiasta ja ole aito, niin se tuntuu pyytäjästä todella nöyryyttävältä. Lapsena opin sen olevan vain keino nöyryyttää sitä joka pakotetaan pyytämään anteeksi, ja että anteeksipyynnön kohde ja pyyntöön pakottava aikuinen saa siitä jotakin sairasta iloa.
Vasta nuorena aikuisena koin yhtäkkiä sen, että jokin tekemäni asia tuntui minusta pahalta ja pyysin aidosti anteeksi, nöyrryin omasta halustani. Arvelen narsistin kokevan samalla tavalla kuin minä lapsena. Eli koska hän ei tunne empatiaa, on anteeksipyyntö hänelle vain häneen itseensä kohdistuva nöyryytysrituaali.
Narsisteista on parasta pysytellä kokonaan erossa. Valehtelua on joka suuntaan niin paljon, ettet millään pysy niiden valheiden perässä. Ainoa varma asia on, että kaikki käännetään syyksesi ja narsistista leivotaan uhri. Jatkuvasti saat pyydellä anteeksi narsistilta NIIDEN tekoja, jos et usko valheita, olet hullu, ja jos satut olemaan lähietäisyydellä, saat myös turpaan. Ihan avoimesti narsku keulinut "kääntämisellä" edessäni ja naureskellut, miten kaikki koituu tuhokseni ja että hän ei unohda eikä anna anteeksi.
Ei sillä narsistin anteeksipyynnöllä mitään tee, koska luonnevikainen ei kykene muuttamaan käytöstään. Jos anteeksipyynnön saa pakotettua sen suusta ulos, käytös jatkuu samanlaisena.
Vierailija kirjoitti:
Narsisteista on parasta pysytellä kokonaan erossa. Valehtelua on joka suuntaan niin paljon, ettet millään pysy niiden valheiden perässä. Ainoa varma asia on, että kaikki käännetään syyksesi ja narsistista leivotaan uhri. Jatkuvasti saat pyydellä anteeksi narsistilta NIIDEN tekoja, jos et usko valheita, olet hullu, ja jos satut olemaan lähietäisyydellä, saat myös turpaan. Ihan avoimesti narsku keulinut "kääntämisellä" edessäni ja naureskellut, miten kaikki koituu tuhokseni ja että hän ei unohda eikä anna anteeksi.
Ei sillä narsistin anteeksipyynnöllä mitään tee, koska luonnevikainen ei kykene muuttamaan käytöstään. Jos anteeksipyynnön saa pakotettua sen suusta ulos, käytös jatkuu samanlaisena.
Näin se on. On myös muistettava, ettei narsisti mistään hylkäämisistä, ignorauksista tai takaisinannoista opi mitään; ne tehdään lähinnä itseä varten. Ei opi, koska on pysyvästi erilainen. Vähän kuin vammainen.
Vierailija kirjoitti:
Jos anteeksipyyntö ei kumpua empatiasta ja ole aito, niin se tuntuu pyytäjästä todella nöyryyttävältä. Lapsena opin sen olevan vain keino nöyryyttää sitä joka pakotetaan pyytämään anteeksi, ja että anteeksipyynnön kohde ja pyyntöön pakottava aikuinen saa siitä jotakin sairasta iloa.
Vasta nuorena aikuisena koin yhtäkkiä sen, että jokin tekemäni asia tuntui minusta pahalta ja pyysin aidosti anteeksi, nöyrryin omasta halustani. Arvelen narsistin kokevan samalla tavalla kuin minä lapsena. Eli koska hän ei tunne empatiaa, on anteeksipyyntö hänelle vain häneen itseensä kohdistuva nöyryytysrituaali.
Vaikuttaa siltä, ettei kasvuympäristösi ollut kovin terve. Todella outoa, että olet oppinut lapsena anteeksipyynnön olevan nöyryytysrituaali. Toivottavasti nykyään ymmärrät, että häiriintyneillä ihmisillä on tapana kehitellä tuollaisia ajatusrakennelmia. Heillä on siis tapana väittää jonkin asian olevan jotain ihan muuta kuin mitä se on terveen aikuisen näkökulmasta. Ikävä kuulla, ettet edelleenkään ole päässyt terveeseen suhtautumiseen, vaan koet aidon anteeksipyynnön olevan nöyrtymistä. Ajatuksesi vaikuttavat hyvin sekavilta. Oletko harkinnut terapiaa?
Narsisti voi pyytää anteeksi tarkoittamattaan sitä ja tuntemattaan katumusta, jos saa sillä manipuloitua toisen pauloihinsa ja haluamansa asian lävitse. Voi jopa hakea sillä sitä että toinen osapuoli löytää itsessään myös vikaa ns sopimisen takia.
Vierailija kirjoitti:
No ei se mikään narsistin merkki ole jos sanoo, että on pahoillaan jos toinen on kokenut jonkun asian negatiivisesti. Näinhän voi todellakin olla. Minä sanon jotain minkä sinä käsität/tulkitset eri tavalla kuin mitä tarkoitan. Jotenkin tuntuu, että tämä narsistiksi luokittelukin on saanut turhan paljon tuulta purjeisiin. Siis tarkoitan, että suunnilleen joka toinen on narsisti jos hivenenkin omaa itsekunnioitusta, on suorasanainen, ei matele muiden edessä ja ei ehkä käyttäydy juuri niin kuin SINÄ haluat.
Voi älä viitsis lässyttää.
Tässä puhutaan nyt oikeista narsisteista. Ei niistä, joita luullaan sellaisiksi.
Nimittäin kun oikeita narsisteja on. Miksi jokaiseen keskusteluun heistä tulee joku sinä, joka pälpättää tätä samaa laulua siitä, kuinka "joka toinen itseään kunnioittava ja suorasanainen jne. on narsisti."
Eikö niitä oikeista narsisteista sitten saisi puhua mitään, kun kerran on olemassa niitä, jotka ei ole narsisteja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä, oli narsku tai joku muu, ei koskaan aidosti pyydä anteeksi. Paikkailee vain itseään. Aito anteeksipyyntö tarkottaisi sitä, että ei aio tehdä samaa paskaa uudestaan.
Anteeksipyyntö tarkoittaa sitä, että katuu todellakin tekemiään/sanomiaan asioita. On pahoillaan että satutti, ja haluaa hyvittää tekonsa.
Hyvittää ne tekonsa sitten ennen anteeksipyyntöä.
Useimmiten hyvittelyt unohtuu kuitenkin heti, kun on annettu anteeksi.
No, narsistihan ei kadu eikä hyvittele, yhtään sen enempää kuin pyytelee anteeksikaan.
Varmasti on olemassa muitakin sellaisia ihmisiä, jotka ei pyydä anteeksi, ei kadu eikä yritä hyvittää mitään. Se on sitten heissä oleva narsistinen piirre. Ylpeys ei anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anteeksipyyntö ei kumpua empatiasta ja ole aito, niin se tuntuu pyytäjästä todella nöyryyttävältä. Lapsena opin sen olevan vain keino nöyryyttää sitä joka pakotetaan pyytämään anteeksi, ja että anteeksipyynnön kohde ja pyyntöön pakottava aikuinen saa siitä jotakin sairasta iloa.
Vasta nuorena aikuisena koin yhtäkkiä sen, että jokin tekemäni asia tuntui minusta pahalta ja pyysin aidosti anteeksi, nöyrryin omasta halustani. Arvelen narsistin kokevan samalla tavalla kuin minä lapsena. Eli koska hän ei tunne empatiaa, on anteeksipyyntö hänelle vain häneen itseensä kohdistuva nöyryytysrituaali.
Vaikuttaa siltä, ettei kasvuympäristösi ollut kovin terve. Todella outoa, että olet oppinut lapsena anteeksipyynnön olevan nöyryytysrituaali. Toivottavasti nykyään ymmärrät, että häiriintyneillä ihmisillä on tapana kehitellä tuollaisia a
Mitä höpötät?
Eikös tämä kirjoittaja juuri kirjoittanut, että on aikuisena tajunnut aidon anteeksipyynnön tulevan omasta halusta ja tarpeesta. Miten sinä et sitä huomannut?
Ennen todellakin esim. koulussa opettajat saattoi pakottaa lapsen pyytämään anteeksi toiselta lapselta, jos oli tehty toiselle jotain kiusaa tai muuta pahaa. Se oli sellainen rituaali, saattoihan siinä tulla jonkunlainen nöyryytyksen tunnekin, mutta kun tämä oli aika yleistä, niin ei siihen niin vakavasti suhtauduttu.
Joutuihan sitä aina jos myöhästyi tunniltakin, niin hokemaan sen litanian, että " Onko opettaja hyvä ja antaa anteeksi, kun minä myöhästyin."
Meille 60-luvun lapsille tuo oli vielä ihan tavallista.
On asioita, joita ei millään anteeksipyynnöllä voi sovittaa. Jos olet varastanut toiselta tonnin rahaa ja jäänyt kiinni, ei se sillä hyvity, että pyydät anteeksi. Sinun on maksettava se tonni takaisin ja jotain muutakin hyvitystä kenties tehtävä, jos toiselle on aiheutunut siitä vaikeuksia.
Kolikolla on myös toinen puoli
Narsistisessa dynamiikassa anteeksipyynnön vaatiminen ei yleensä liity haluun sopia riitaa tai kantaa vastuuta, vaan se on väline vallankäyttöön. Viimeinen yritys hallita toista ihmistä.
Vaatimalla sinua pyytämään anteeksi (vaikka et olisi tehnyt mitään väärää), narsisti pakottaa sinut alistumaan hänen tahtoonsa ja asettaa itsensä "tuomarin" rooliin. Näin narsisti pääsee taas niskan päälle.
Uhri saadaan uskomaan, että hän on syyllinen narsistin omaan huonoon käytökseen. Anteeksipyyntö vahvistaa narsistin itse keksimää versioa tapahtumista.
Kun pyydät anteeksi, annat narsistille vahvistusta siitä, että hän on virheetön ja oikeutettu erityiskohteluun. Näin hän saa sinut alistettua taas ja saa siitä mielihyvää ja vallantunnetta.
Kääntämällä tilanteen niin, että sinun on pyydettävä anteeksi, narsisti välttyy kohtaamasta omia virheitään tai loukkaavaa käytöstään ja saa ne heijastettua sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Kolikolla on myös toinen puoli
Narsistisessa dynamiikassa anteeksipyynnön vaatiminen ei yleensä liity haluun sopia riitaa tai kantaa vastuuta, vaan se on väline vallankäyttöön. Viimeinen yritys hallita toista ihmistä.
Vaatimalla sinua pyytämään anteeksi (vaikka et olisi tehnyt mitään väärää), narsisti pakottaa sinut alistumaan hänen tahtoonsa ja asettaa itsensä "tuomarin" rooliin. Näin narsisti pääsee taas niskan päälle.
Uhri saadaan uskomaan, että hän on syyllinen narsistin omaan huonoon käytökseen. Anteeksipyyntö vahvistaa narsistin itse keksimää versioa tapahtumista.
Kun pyydät anteeksi, annat narsistille vahvistusta siitä, että hän on virheetön ja oikeutettu erityiskohteluun. Näin hän saa sinut alistettua taas ja saa siitä mielihyvää ja vallantunnetta.
Kääntämällä tilanteen niin, että sinun on pyydettävä anteeksi, narsisti välttyy kohtaamasta omia virheitään tai loukkaavaa käytöstään ja saa ne
Terveet aikuiset eivät ajattele tästä asiasta näin. Vaikuttaa siltä, että sinulla on ollut traumaattinen menneisyys, jossa on vielä paljon työstettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On eri asia sanoa sana "anteeksi" (tai sen joku kömpelö variaatio), kuin pyytää vilpittömästi anteeksi ja olla pahoillaan.
Ensinnäkin kaikki narsistissa on päälle liimattua, mikä liittyy minkäänlaisiin tunteisiin ja niiden ilmaisuun, pelkkää huonoa feikkiä ja toiseksi: narsistilla ei ole, eikä tule olemaan eettis-moraalista omatuntoa, jotennkäsitteet olla pahoillaan ja vilpitön eivät resonoi narskussa mitään. Joten se aito anteeksipyyntö ei ole edes mahdollista.
Näin koruton, raakile ja brutaali se narsisti todellakin on. Astetta stydimpi psykopaatti omaa saman mielenmaiseman, mutta tekee lisäksi suunnitelmallisesti ja harkiten kaikenlaista pahaa.
Minusta on jopa väärin kutsua narsistia raakileeksi. Kyllä hän kypsynyt on, mutta vain sinne toiseen suuntaan, varjoiseen. On väärin kuvitella maailmaa pelkästään hyväksi - puhumattakaan ihmisy
Avartava näkökulma, pidän tästä, vaikka en ole ihan varma olenko samaa mieltä juuri nyt, mutta tätä kannattaakin funtsailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole!
On paljon ihmisiä, jotka eivät vaan usko anteeksipyytelyyn, vaan näkevät sen luvaksi jatkaa samaa paskaa.
Kun asiat on vedetty vturalleen, niin paras keino pyytää anteeksi ja muuttaa toimintaansa.
Anteeksipyyntö kun ei mitenkään liity vastuun ottamiseen vaan enemmänkin siihen, ettei sitä tarvitse ottaa.
Jo pienet lapset opetetaan pyytämään anteeksi, se on vain kevyt sana, jolla osoittaa myötätuntoa. Sinäkin osaat sanoa helposti sanan vturalleen ja paskaa, mikä onkin tyypillistä. Kaikki ne hirveydet ja solvaukset mitä suusta tulee ulos, muttei sana anteeksi. Jotenkin koomista kuten selittelysikin.
Kevyt sana nimenomaan, jatkokäytös sitten osoittaa totuuden. Sori siitä ei korvaa mitään...
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei pyytänyt minulta anteeksi, vaikka esitin kaikki todisteet hänen pahoista teoistaan. Jatkoi viimeiseen asti narratiiviaan, että hän ei ole tehnyt mitään väärää. Koska hän ei ollut tehnyt asioita, joista minulla oli todisteet, niin minun täytyi olla hullu.
Minulla on päinvastainen kokemus:
Ihminen vaati minulta anteeksipyyntöä, vaikka minulla oli kaikki todisteet siitä, ettei hänen narratiivinsa ollut tosipohjainen. Jatkoi viimeiseen asti anteeksipyynnön vaatimista asioista, joita minä en ollut tehnyt. Näin ollen hänen täytyi olla hullu.
Vierailija kirjoitti:
Sana anteeksi on narsistiselle luonteelle vaikea. Mieluummin hän sanoo: "pahoittelen". Ja pahimmassa tapauksessa: "pahoittelen, jos loukkasin jollain tavalla!"
Tai..."pahoittelen, että otit sen niin." Kaikki vastuu pois omista sanoista ja teoista. (Ajoin ylitsesi suojatiellä - no, mitäs olit siinä - periaate).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos anteeksipyyntö ei kumpua empatiasta ja ole aito, niin se tuntuu pyytäjästä todella nöyryyttävältä. Lapsena opin sen olevan vain keino nöyryyttää sitä joka pakotetaan pyytämään anteeksi, ja että anteeksipyynnön kohde ja pyyntöön pakottava aikuinen saa siitä jotakin sairasta iloa.
Vasta nuorena aikuisena koin yhtäkkiä sen, että jokin tekemäni asia tuntui minusta pahalta ja pyysin aidosti anteeksi, nöyrryin omasta halustani. Arvelen narsistin kokevan samalla tavalla kuin minä lapsena. Eli koska hän ei tunne empatiaa, on anteeksipyyntö hänelle vain häneen itseensä kohdistuva nöyryytysrituaali.
Vaikuttaa siltä, ettei kasvuympäristösi ollut kovin terve. Todella outoa, että olet oppinut lapsena anteeksipyynnön olevan nöyryytysrituaali. Toivottavasti nykyään ymmärrät, että häiriintyneillä ihmisillä on tapana kehitellä tuollaisia ajatusrakennelmia. Heillä on siis tapana väittää jonkin asian olevan jotain ihan muuta kuin mitä se on terveen aikuisen näkökulmasta. Ikävä kuulla, ettet edelleenkään ole päässyt terveeseen suhtautumiseen, vaan koet aidon anteeksipyynnön olevan nöyrtymistä. Ajatuksesi vaikuttavat hyvin sekavilta. Oletko harkinnut terapiaa?
Tässä kommentissa kukkii kyllä narsismi hyvin vahvasti.
Keksitään tyhjästä satu, rakennetaan karikatyyri, annetaan diagnoosi ja väitetään hulluksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos anteeksipyyntö ei kumpua empatiasta ja ole aito, niin se tuntuu pyytäjästä todella nöyryyttävältä. Lapsena opin sen olevan vain keino nöyryyttää sitä joka pakotetaan pyytämään anteeksi, ja että anteeksipyynnön kohde ja pyyntöön pakottava aikuinen saa siitä jotakin sairasta iloa.
Vasta nuorena aikuisena koin yhtäkkiä sen, että jokin tekemäni asia tuntui minusta pahalta ja pyysin aidosti anteeksi, nöyrryin omasta halustani. Arvelen narsistin kokevan samalla tavalla kuin minä lapsena. Eli koska hän ei tunne empatiaa, on anteeksipyyntö hänelle vain häneen itseensä kohdistuva nöyryytysrituaali.
Hänhän kääntää itsensä joko uhriksi tai pelastajaksi, ei KOSKAAN pahantekijäksi. Tästä tuon persoonan sertolla pesty perkele (Hannu Lauermaa lainatakseni)- luonne syntyy; liian hyvää ollakseen totta. Pimeä on vain kätketty huolella näkyvistä ja pyyhitty pois tietoisuudesta heiltä itseltään.
Ja kun tälläisiä näyttäisi olevan poliitikoissakin. Onkin äänestäjien vastuulla koettaa valita henkisesti ehjiä ja rehellisiä ihmisiä päättäviin tehtäviin. Eli koulia omaa arvostelukykyä millä mielikuvilla bluffaus paljastuu ajoissa.
https://www.is.fi/urheilu/art-2000011749356.html
Tässä tapauksessa "anteeksi" on jo pyydetty, mutta tärkein saavutus oli että Kalle Rovanperäkin alkoi seuraamaan. Mitäpä sitä ei tekisi huomion eteen.