Lue keskustelun säännöt.
Narsisti ja anteeksipyyntö
14.01.2026 |
Miksi se on niin vaikeaa?
Helpoin tapa tunnistaa narsisti on siitä, ettei tämä pyydä anteeksi, koskaan.
Toisentyyppinen narsisti pyytää joskus anteeksi, mutta kääntää sitten keskustelun itseensä ja kuinka epäonnistunut, huono ja kamala hän on ja kuinka pahalta hänestä tuntuu. Sen sijaan, että ottaisi vastuun tekemästään ja sanomastaan. Anteeksipyynnön kohde tuntee lopulta syyllisyyttä ja lohduttaa narsistia.
Kommentit (52)
Puolisoni on varmaankin sellainen piilonarsisti, minä hänen sylkykuppinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se mikään narsistin merkki ole jos sanoo, että on pahoillaan jos toinen on kokenut jonkun asian negatiivisesti. Näinhän voi todellakin olla. Minä sanon jotain minkä sinä käsität/tulkitset eri tavalla kuin mitä tarkoitan. Jotenkin tuntuu, että tämä narsistiksi luokittelukin on saanut turhan paljon tuulta purjeisiin. Siis tarkoitan, että suunnilleen joka toinen on narsisti jos hivenenkin omaa itsekunnioitusta, on suorasanainen, ei matele muiden edessä ja ei ehkä käyttäydy juuri niin kuin SINÄ haluat.
Kyllä se on. Kun pyydetään anteeksi, sanotaan anteeksi, ei muuta.
On itsestäänselvää, että ihmiset tulkitsevat tilanteita eri tavoin. Sen sanominen on henkisesti terveen ihmisen mielestä turhaa. Narsistille on tärkeää korostaa, että kokemuksensa oli eri, eikä hän itse olisi loukkaantunut vastaavassa tilanteessa. Että hän nyt pyytää anteeksi, siitä huolimatta, ettei varsinaista syytä hänestä ole.
Tämähän ei ole anteeksipyynnön pointti, että mitä anteeksipyytäjä ajattelee, tuntee, tulkitsee tai kokee. Pointti on tunnustaa se, että toinen pahoitti mielensä, osoittaa myötätuntoa häntä kohtaan ja anteeksipyynnöllä hyvittää se sanomansa tai tekonsa, riippumatta siitä oliko teko tai sana tahaton vai tahallinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei se mikään narsistin merkki ole jos sanoo, että on pahoillaan jos toinen on kokenut jonkun asian negatiivisesti. Näinhän voi todellakin olla. Minä sanon jotain minkä sinä käsität/tulkitset eri tavalla kuin mitä tarkoitan. Jotenkin tuntuu, että tämä narsistiksi luokittelukin on saanut turhan paljon tuulta purjeisiin. Siis tarkoitan, että suunnilleen joka toinen on narsisti jos hivenenkin omaa itsekunnioitusta, on suorasanainen, ei matele muiden edessä ja ei ehkä käyttäydy juuri niin kuin SINÄ haluat.
Kyllä se on. Kun pyydetään anteeksi, sanotaan anteeksi, ei muuta.
On itsestäänselvää, että ihmiset tulkitsevat tilanteita eri tavoin. Sen sanominen on henkisesti terveen ihmisen mielestä turhaa. Narsistille on tärkeää korostaa, että kokemuksensa oli eri, eikä hän itse olisi loukkaantunut vastaavassa tilanteessa. Että hän nyt pyytää ante
Ei se ole mikään itsestäänselvyys kaikille. Tuon mukaan minä olisin narsisti hah haa!!
En ole mikään narsisti, mutta myös anteeksipyytäminen on tässä maassa tehty vaikeaksi. Aina se on jotenkin väärin pyydetty. Niin kuin ap:kin, heti etsimässä vikoja, kun toinen tulee pyytämään anteeksi. Taitaa ihan itse olla narsisti.
Moni myös palstallakin uhoaa, että häneltä on turha tulla anelemaan anteeksi. Niin, onkohan tuo sitten aika turha edes yrittää.
Eikö juuri siinä ole jotain aika narsistista, tai manipulatiivista, että odottaa toisen tulevan anelemaan anteeksi vain jotta pääsee julistamaan, että väärin pyydetty anteeksi ja ei käy.
Jos pyytää anteeksi jotain aiemmin tapahtunutta ja kertoo, että nyt tuntuu pahalta, kun tajuaa tehneensä väärin. Sekö tekee hänestä narsistin, kun kertoo tunteestaan?
Minä ymmärrän asian aivan toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään narsisti, mutta myös anteeksipyytäminen on tässä maassa tehty vaikeaksi. Aina se on jotenkin väärin pyydetty. Niin kuin ap:kin, heti etsimässä vikoja, kun toinen tulee pyytämään anteeksi. Taitaa ihan itse olla narsisti.
Moni myös palstallakin uhoaa, että häneltä on turha tulla anelemaan anteeksi. Niin, onkohan tuo sitten aika turha edes yrittää.
Eikö juuri siinä ole jotain aika narsistista, tai manipulatiivista, että odottaa toisen tulevan anelemaan anteeksi vain jotta pääsee julistamaan, että väärin pyydetty anteeksi ja ei käy.
En yleensä arvioi muiden anteeksipyyntöjä, annan anteeksi, 99% kerroista. Mutta kun henkilö ensin loukkaa minua, sitten pyytää anteeksi, ja pian keskustelu kääntyykin niin, että miten aiheutin hänelle pahan mielen ihan asiallisesti asettamalla rajani eli toteamalla, että minua ei ole ok loukata, ja lopulta huomaan tuntevani syyllisyyttä siitä, että sanoin mitään tai siitä, että toinen tuntee nyt olevansa totaalisen epäonnistunut ihmisenä, niin herättäähän se kysymyksiä. Ettei kaikki ole ihan ok siinä todellisuudessa, jossa minun tulisi ottaa loukkaukset tyynesti mitään sanomatta vastaan, etten vain aiheuta toiselle pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Jos pyytää anteeksi jotain aiemmin tapahtunutta ja kertoo, että nyt tuntuu pahalta, kun tajuaa tehneensä väärin. Sekö tekee hänestä narsistin, kun kertoo tunteestaan?
Minä ymmärrän asian aivan toisin.
Ei omien tunteiden sanoittamisessa ole mitään vikaa. Eli se ei tee hänestä narsistia. Vaan se, että keskustelun edetessä jauhetaan sitten siitä hänen tunteestaan, hänen olostaan ja mielestään, niin että lopulta se loukkauksen alunperin kohdannut hlö syyllistetään siitä, että uskalsi sanoa mitään. Hänelläkin oli oletettavasti tunteet, mutta ne sivuutetaan, koska keskiössä on aina narsisti ja hänen tunteensa. Tämä on sumutusta, kaasuvalotusta, manipulointia. Kyllä sen eron huomaa kun henkisesti terve pyytää anteeksi, keskustelun sävy on aivan erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään narsisti, mutta myös anteeksipyytäminen on tässä maassa tehty vaikeaksi. Aina se on jotenkin väärin pyydetty. Niin kuin ap:kin, heti etsimässä vikoja, kun toinen tulee pyytämään anteeksi. Taitaa ihan itse olla narsisti.
Moni myös palstallakin uhoaa, että häneltä on turha tulla anelemaan anteeksi. Niin, onkohan tuo sitten aika turha edes yrittää.
Eikö juuri siinä ole jotain aika narsistista, tai manipulatiivista, että odottaa toisen tulevan anelemaan anteeksi vain jotta pääsee julistamaan, että väärin pyydetty anteeksi ja ei käy.
En yleensä arvioi muiden anteeksipyyntöjä, annan anteeksi, 99% kerroista. Mutta kun henkilö ensin loukkaa minua, sitten pyytää anteeksi, ja pian keskustelu kääntyykin niin, että miten aiheutin hänelle pahan mielen ihan asiallisesti asettamalla rajani eli toteamalla, että minua ei ole ok loukata,
Sötkötät vähän liikaa asioita. Mitä jos yrittäisit ottaa vähän yksinkertaisemmin asioita. Olet raskas. Ei ihme, että ihmiset saa koko ajan olla pyytelemässä jotain sulta anteeksi, tai ainakin heille tulee sellainen olo.
Onko tämä narsisti ainoa, joka sun kanssa jaksaa roikkua, vai miksi jaksat kerjätä häneltä anteeksipyyntöjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sötkötät vähän liikaa asioita. Mitä jos yrittäisit ottaa vähän yksinkertaisemmin asioita. Olet raskas. Ei ihme, että ihmiset saa koko ajan olla pyytelemässä jotain sulta anteeksi, tai ainakin heille tulee sellainen olo.
Onko tämä narsisti ainoa, joka sun kanssa jaksaa roikkua, vai miksi jaksat kerjätä häneltä anteeksipyyntöjä?"
Ei ole ainoa, siksi onkin riittävästi kokemuspohjaa siitä, miten henkisesti terve ihminen käyttäytyy. Harvoin muut pyytelevät kuitenkaa anteeksi tai edes kohtelevat ikävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole!
On paljon ihmisiä, jotka eivät vaan usko anteeksipyytelyyn, vaan näkevät sen luvaksi jatkaa samaa paskaa.
Kun asiat on vedetty vturalleen, niin paras keino pyytää anteeksi ja muuttaa toimintaansa.
Anteeksipyyntö kun ei mitenkään liity vastuun ottamiseen vaan enemmänkin siihen, ettei sitä tarvitse ottaa.
Jo pienet lapset opetetaan pyytämään anteeksi, se on vain kevyt sana, jolla osoittaa myötätuntoa. Sinäkin osaat sanoa helposti sanan vturalleen ja paskaa, mikä onkin tyypillistä. Kaikki ne hirveydet ja solvaukset mitä suusta tulee ulos, muttei sana anteeksi. Jotenkin koomista kuten selittelysikin.
"se on vain kevyt sana, jolla osoittaa myötätuntoa"
Osoittaa kevyesti ivaten myötätuntoa sille, jonka asiat olet kussut tai jota olet loukaanut vaiko hakea synninpäästö itselleen.
En usko anteeksipyyntöihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole!
On paljon ihmisiä, jotka eivät vaan usko anteeksipyytelyyn, vaan näkevät sen luvaksi jatkaa samaa paskaa.
Kun asiat on vedetty vturalleen, niin paras keino pyytää anteeksi ja muuttaa toimintaansa.
Anteeksipyyntö kun ei mitenkään liity vastuun ottamiseen vaan enemmänkin siihen, ettei sitä tarvitse ottaa.
Jo pienet lapset opetetaan pyytämään anteeksi, se on vain kevyt sana, jolla osoittaa myötätuntoa. Sinäkin osaat sanoa helposti sanan vturalleen ja paskaa, mikä onkin tyypillistä. Kaikki ne hirveydet ja solvaukset mitä suusta tulee ulos, muttei sana anteeksi. Jotenkin koomista kuten selittelysikin.
"se on vain kevyt sana, jolla osoittaa myötätuntoa"
Osoittaa kevyesti ivaten myötätuntoa sille, jonka asiat olet kussut tai jota olet loukaanut vaiko hake
Ajattelet itse niin, jos pyytäisit anteeksi? Et koskaan pyydä anteeksi heiltä, joita loukkaat? Tämähän kertoo vain sinusta, ei muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sana anteeksi on narsistiselle luonteelle vaikea. Mieluummin hän sanoo: "pahoittelen". Ja pahimmassa tapauksessa: "pahoittelen, jos loukkasin jollain tavalla!"
No, tilanteethan ovat erilaisia. Se, jos on vahingossa sanonut jotain, joka on loukannut, vaikka ei ole tarkoittanut, pahoittelu voi olla aivan riittävä. Se on enemmän kohtelias ele, kuin kovinkaan dramaattinen tilanne. Sitten taas jos on pettänyt toisen ihmisen luottamuksen, siitä käydään aivan erilainen keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sana anteeksi on narsistiselle luonteelle vaikea. Mieluummin hän sanoo: "pahoittelen". Ja pahimmassa tapauksessa: "pahoittelen, jos loukkasin jollain tavalla!"
No, tilanteethan ovat erilaisia. Se, jos on vahingossa sanonut jotain, joka on loukannut, vaikka ei ole tarkoittanut, pahoittelu voi olla aivan riittävä. Se on enemmän kohtelias ele, kuin kovinkaan dramaattinen tilanne. Sitten taas jos on pettänyt toisen ihmisen luottamuksen, siitä käydään aivan erilainen keskustelu.
Jotkut sitä ovat myös erittäin herkkiä loukkaantumaan ihan mistä vaan. Aina on paha mieli.
Narsisti ei pyytänyt minulta anteeksi, vaikka esitin kaikki todisteet hänen pahoista teoistaan. Jatkoi viimeiseen asti narratiiviaan, että hän ei ole tehnyt mitään väärää. Koska hän ei ollut tehnyt asioita, joista minulla oli todisteet, niin minun täytyi olla hullu.
Vierailija kirjoitti:
Narsisti ei pyytänyt minulta anteeksi, vaikka esitin kaikki todisteet hänen pahoista teoistaan. Jatkoi viimeiseen asti narratiiviaan, että hän ei ole tehnyt mitään väärää. Koska hän ei ollut tehnyt asioita, joista minulla oli todisteet, niin minun täytyi olla hullu.
Taidat olla hanakasti ajamassa ihmisiä nurkkaan. Ja leimaamaan narsistiksi.
Tuntemistani poikkeuksellisen itsekkäistä kahdesta ihmisestä toinen käyttää (pakon edessä) just sitä että "olen pahoillani, että susta tuntuu tolta, mutta minä ---". Toiselta taas ainoa kerta, jolloin hän pyysi mitään millään tavalla anteeksi ja oli selvästi pahoillaan oli sellainen, kun hän alussa kömpelöyttään satutti mua fyysisesti. (Fyysinen satuttaminen ei jatkunut myöhemmin missään muodossa.)
Tämä joka ei pahoittele edes sitä miltä musta tuntuu, on aika varmasti haavoittuva narsisti. Onkohan narsismin tyypeillä(?) eroja tässä pahoittelemistyylissä?
Päätin hiljattain, etten enää koskaan yritä minkäänlaista ihmissuhdetta ihmisen, joka ei pyydä anteeksi, kanssa. En ystävyyttä enkä parisuhdetta. Ihminen, joka ei pyydä anteeksi, päättää toisen puolesta kuuluuko tämän loukkaantua vai ei. Niinhän se ei mene.
Ei ole kysymys tästä. Narsisti on ihan oma lukunsa.