Miksi hyvässä parisuhteessa oleva silti "ihastuu" johonkuhun ulkopuoliseen?
Olen tosi hyvässä parisuhteessa aivan ihanan ihmisen kanssa, mutta nyt ihan vaan virallisissa asioissa ollut tekemisissä henkilön kanssa joka saa pienet perhoset läpättämään vatsanpohjassa.
Tietenkään ei ole mitään haluja tai aikomuksia lähteä säätämään yhtään mitään, koska oma suhde on todella hyvä ja onnellinen, mutta mietin tässä flunssapäivää vietellessä omaa päänsisältöä, että mistä tämä johtuu? Mikä aivopieru tapahtuu että reagoi kaikesta huolimatta ihastumisen-kaltaisesti? En muista että ennen olisi näin käynyt ja ikää kuitenkin on jo.
Mites muilla ja miten nopeasti "järkiinnyitte"?
Kommentit (56)
Elämä on täynnä houkutuksia syntymästä kuolemaan ja vaihtelu virkistää. Siksi.
koska hyvässä parisuhteessa on silti kaksi erillistä ihmistä, joilla on oma historia, temperamentti, persoona, mieltymykset, halut, toiveet jne. Pettämistä ja suhteista eroamista tapahtuu parisuhteen laadusta huolimatta, koska kyseessä on yksilön valinnat ja halut.
Vierailija kirjoitti:
Eikä aikaakaan kun AP jatkaa niin alkaa tulla lauseita kuinka on löytänyt itsensä ja seksuaalisuutensa uudelleen pettämisen ja lennosta vaihtamisen kautta.
Ihan norminarratiivi pettäjillä.
Tässä on nyt se ongelma: ap:n haaveiden kohde ei todennäköisesti tunne samoin.
Kannattaa unohtaa tyyppi heti. Jatkamalla on luvassa pahoinvointia ja ahdistusta.
Minkin tunkkainen löyhkä tuoksahtaa avauksesta kilometrien päähän
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa ihmiskunnasta ei ole luotu näihin suljettuihin kahden välisiin parisuhteisiin, esim pettämisen ja erojen yleisyys. Yksi ihminen ei pysty täyttämään kaikkia ihmisen tarpeita. Vaatimus siitä, että kumppani toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi, on naiivi.
Jokainen rupeaa sellaiseen suhteeseen, tai suhteisiin, kuin haluaa. Sä et sitten ryhdy parisuhteeseen. Hanki itsellesi eri ihmisiä, jotka täyttävät eri tarpeesi. Sinulla on täysi vapaus tehdä se, kunhan teet kaikille heti tiettäväksi nämä tarpeesi, etkä huijaa ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminenhän on taipuvainen monisuhteisuuteen, mutta yhteiskunnan normit "pakottaa" meidät yksiavioisuuteen (ja hyvä niin). Harva eläinkään on yksiavioinen. Ihastuminen ja himo ovat tunteina huumaavia ja kaipa meillä on tietynlainen pakkomielle saada näitä kokea, kun sopiva ja joskus ei-sopivakin ihminen tulee vastaan. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää, kunhan ei ala tunteita ruokkimaan. Pettäminen on hidas prosessi ja sitä on todella vaikea pysäyttää, jos sille tielle lähtee. Haaveilu flunssapäivän iloksi ei tee kenestäkään pättäjää.
Mitään yksiavioisuutta ei ole koskaan ollut olemassakaan kuin kristillisdemokraattien esitteissä. Parisuhde ei ole ikinä ollut pysyvä yksikkö. Ideaali se kyllä on ollut, ja siinäkään ideaalissa ei ole mitään pahaa.
Monessa kulttuurissa moniavioisuus on ollut tavallista, eripuolilla maailmaa. Yleensä judeo-kristillinen kulttuuri on näitä perinteitä muokannut muuksi. Jossa Siperian perukoilla Kamchatkassa keskellä ei mitään oli tavallista, että kaikki oli kaikkien kanssa ja harvinaisista ulkopuolisista vieraista saatiin tärkeä lisä muuten suppeaan geenipooliin. Samoin jossain tyynenmeren saarilla on ollut matriarkaalinen kulttuuri, jossa lapsen biologinen isä oli epäselvää. Yksiavioisuus on kulttuurisidonnaista, ei biologiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminenhän on taipuvainen monisuhteisuuteen, mutta yhteiskunnan normit "pakottaa" meidät yksiavioisuuteen (ja hyvä niin). Harva eläinkään on yksiavioinen. Ihastuminen ja himo ovat tunteina huumaavia ja kaipa meillä on tietynlainen pakkomielle saada näitä kokea, kun sopiva ja joskus ei-sopivakin ihminen tulee vastaan. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää, kunhan ei ala tunteita ruokkimaan. Pettäminen on hidas prosessi ja sitä on todella vaikea pysäyttää, jos sille tielle lähtee. Haaveilu flunssapäivän iloksi ei tee kenestäkään pättäjää.
Mitään yksiavioisuutta ei ole koskaan ollut olemassakaan kuin kristillisdemokraattien esitteissä. Parisuhde ei ole ikinä ollut pysyvä yksikkö. Ideaali se kyllä on ollut, ja siinäkään ideaalissa ei ole mitään pahaa.
Monessa kulttuurissa moniavioisuus on o
Miksi monogamiset kulttuurit ovat sitten menestyneimpiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa ihmiskunnasta ei ole luotu näihin suljettuihin kahden välisiin parisuhteisiin, esim pettämisen ja erojen yleisyys. Yksi ihminen ei pysty täyttämään kaikkia ihmisen tarpeita. Vaatimus siitä, että kumppani toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi, on naiivi.
Jokainen rupeaa sellaiseen suhteeseen, tai suhteisiin, kuin haluaa. Sä et sitten ryhdy parisuhteeseen. Hanki itsellesi eri ihmisiä, jotka täyttävät eri tarpeesi. Sinulla on täysi vapaus tehdä se, kunhan teet kaikille heti tiettäväksi nämä tarpeesi, etkä huijaa ketään.
Rehellisyys on narsistiselle ja epävakaalle parisuhteilijalle mahdoton ajatus. Koska silloin jäisi paljon suuremmalla todennäköisyydellä yksin.
Onkohan ap kuitenkin hieman etääntynyt puolisostaan, jolloin on tullut tilaa tällaiselle ihastumiselle?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap kuitenkin hieman etääntynyt puolisostaan, jolloin on tullut tilaa tällaiselle ihastumiselle?
Varmastikin mutta ei ole sanonut tästä mitään vaan hautoo asiaa.
Hylkäämisen pelko taustalla. Lapsuuden vaillejäämiset myös.
En ollut hyvässä parisuhteessa. Luulin vain niin. Nyt olen ja on tämä aivan erilaista. Ei vaan kiinnosta kukaan muu sillä tavalla. Omituinen ajatuskin.
Ihastus symboloi sinulle jotain ominaisuutta itsessäsi, parisuhteessasi tai elämässäsi, jota et ole omaksunut vaikka ehkä oikeastaan haluaisit. Esim. leikkisyys, jännitys, uudet kokemukset, erilaiset taidot ja kyvyt yms. Et ole ihastunut tähän henkilöön, vaan siihen ominaisuuteen mitä hän sinulle edustaa. Vaikka parisuhteesi olisikin hyvä, ei se välttämättä sisällä niitä ominaisuuksia mitä haluaisit enemmän elämääsi ja itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Suurinta osaa ihmiskunnasta ei ole luotu näihin suljettuihin kahden välisiin parisuhteisiin, esim pettämisen ja erojen yleisyys. Yksi ihminen ei pysty täyttämään kaikkia ihmisen tarpeita. Vaatimus siitä, että kumppani toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi, on naiivi.
Niin on. Jos kumppanin haluaa, jostain pitää yleensä tinkiä. Itse tingin mieluiten siitä kaveripäästä kuin kemiapäästä. Kun kumppanin kanssa hormonit hyrrää, harvoin sitä vieraisiin tekee mieli lähteä. Kavereita taas on lupa tapailla milloin haluaa. Niiden kanssa ei mennä sänkyyn.
En tiedä. Itse olen kohdannut onneksi vain yhden ihastuttavan tapauksen. Ensimmäisen kohtaamisen aikaan olin onnellisesti ja tukevasti parisuhteessa ja suorastaan karmi, miten voimakasta vetoa tunsin heti kyseistä henkilöä kohtaan. Vetovoima ei ole kadonnut mihinkään vuosien vieriessä, mutta päätin jo ensikohtaamisella, että tuohon ihmiseen en koske koskaan, vaikka olisi tilaisuus. En usko, että siitä seuraisi mitään hyvää.
Eikä aikaakaan kun AP jatkaa niin alkaa tulla lauseita kuinka on löytänyt itsensä ja seksuaalisuutensa uudelleen pettämisen ja lennosta vaihtamisen kautta.
Ihan norminarratiivi pettäjillä.