Miksi hyvässä parisuhteessa oleva silti "ihastuu" johonkuhun ulkopuoliseen?
Olen tosi hyvässä parisuhteessa aivan ihanan ihmisen kanssa, mutta nyt ihan vaan virallisissa asioissa ollut tekemisissä henkilön kanssa joka saa pienet perhoset läpättämään vatsanpohjassa.
Tietenkään ei ole mitään haluja tai aikomuksia lähteä säätämään yhtään mitään, koska oma suhde on todella hyvä ja onnellinen, mutta mietin tässä flunssapäivää vietellessä omaa päänsisältöä, että mistä tämä johtuu? Mikä aivopieru tapahtuu että reagoi kaikesta huolimatta ihastumisen-kaltaisesti? En muista että ennen olisi näin käynyt ja ikää kuitenkin on jo.
Mites muilla ja miten nopeasti "järkiinnyitte"?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on viettiensä orja.
Ei ihan täysin, mutta suurissa määrin.
Ei kukaan pysty täysin kontrolloimaan itseään.
Ihmisillä on kyllä yleinen luulo, että he ovat itsensä herroja. Tuo on illuusio.
Siksi olosuhteiden muokkaaminen on avain.
Jos et halua säpinää, minimoi kontaktin määrä.
Sama toimii puhelimen, suklaan, alkoholin yms. kanssa.
Säilytä puhelinta öisin vaikka eteisessä lukitussa kaapissa, niin sitä ei tule niin helposti näprättyä heti aamulla herätessä. (ja hanki vanhanaikainen herätyskello)Laita suklaat mahdollisimman hankalaan paikkaan, jos haluat syödä sitä vain joskus vähän.
Älä säilytä alkoholia kotona, jos käytät sitä liikaa.
Yms jne.
Kontaktit on jo ihan minimissä, siis todellakin kyse on todella vain tietyissä harvoissa tilanteissa tapahtuvasta asiallisesta keskustelusta virallisten asioitten tiimoilta, ei päivittäin, ei edes viikoittain, eikä ole mitään houkutusta tai unelmointia. Olosuhteita ei voi tämän enempää minimoida kun kaikki kanssakäyminen on täysin asiallista ja virallista.
Yllätti vain että miten kuitenkin vähän aina läpättää perhoset silti ja en oikein saa järkeä että miksi oma pää toimii näin.
Mutta noin muuten olen aivan samaa mieltä noista ohjeista, jos olisi joku kiusaus tai addiktio tai liikakäyttö. Hyviä ohjeistuksia.
Ap
Kun ajattelee pillullaan niin noin voi käydä.
Koska monet ihmiset on ihastuttavia eikä ihastumisen tunteessa ole mitään pahaa, kunhan sitä ei ala viemään tekoihin saakka.
Koska ei ole yhtä ainoaa oikeaa. Mutta jos haluaa elää parisuhteessa, on tehtävä se valinta, että pitää kiinni valitsemastaan kumppanista, eikä hyppää joka hormonihuurun perään. Ihastukset ovat ohimeneviä. Arki tulee vastaan joka ihastuksen kanssa. Ihastukset perustuvat haavekuvaan. Kaikki ihmiset ovat vain ihmisiä.
Tai sitten pitää tehdä se valinta, jonka minä tein, että ero, ja pelkkiä avoimia suhteita. Ei enää ketään saman katon alle.
Suurinta osaa ihmiskunnasta ei ole luotu näihin suljettuihin kahden välisiin parisuhteisiin, esim pettämisen ja erojen yleisyys. Yksi ihminen ei pysty täyttämään kaikkia ihmisen tarpeita. Vaatimus siitä, että kumppani toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi, on naiivi.
Ah, sieltä hän saapuu, valkoisella hevosella ratsastaen, unelmien prinssi! Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sadut ja elokuvat opettavat meidät elämään harhaisessa parisuhde kuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on viettiensä orja.
Ei ihan täysin, mutta suurissa määrin.
Ei kukaan pysty täysin kontrolloimaan itseään.
Ihmisillä on kyllä yleinen luulo, että he ovat itsensä herroja. Tuo on illuusio.
Siksi olosuhteiden muokkaaminen on avain.
Jos et halua säpinää, minimoi kontaktin määrä.
Sama toimii puhelimen, suklaan, alkoholin yms. kanssa.
Säilytä puhelinta öisin vaikka eteisessä lukitussa kaapissa, niin sitä ei tule niin helposti näprättyä heti aamulla herätessä. (ja hanki vanhanaikainen herätyskello)Laita suklaat mahdollisimman hankalaan paikkaan, jos haluat syödä sitä vain joskus vähän.
Älä säilytä alkoholia kotona, jos käytät sitä liikaa.
Yms jne.
Kontaktit on jo ihan minimissä, siis todellakin kyse on todella vain tietyissä harvoissa tilanteissa tapahtuvasta asiallisesta keskustelusta virall
Ihan normaalia tuo on ja menee ohi. Eriasia jos alat haaveilemaan ja kaipaamaan. Odotatko aina innolla seuraavaa näkemistä? Mietitkö millaista olisi suudella?
Näköjään menee tosi monella ohi mitä ap sanonut että ei oo kiinnostunut tekemään mitään tai että olisi huonossa suhteessa tai haluaisi vaihtaa. Helposti lähtee täällä laukalle ihmisltä.
Toi kuulostaa joltain kevytihastumiselta, en mä olis kauhean huolissani ite, kai noi nyt aina jossain vaiheessa ohi menee etenkin kun ette ole tekemisissä. Mikä lie biologinen reaktio ehkä.
Oon mäkin saanut perhosia vatsanpohjaan eikä ne oo ikinä mihinkään johtaneet, vaikka sinkku oonkin, itestään menneet ohi.
Vierailija kirjoitti:
Ah, sieltä hän saapuu, valkoisella hevosella ratsastaen, unelmien prinssi! Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Sadut ja elokuvat opettavat meidät elämään harhaisessa parisuhde kuvassa.
Realistinen rakkaus on vaikea laji. Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. Ehkä meidän olisi jo aika päästää keskiaikainen ritari ratsastamaan kohti auringonlaskua ja päivittää käsitys rakkaudesta vastaamaan enemmän realismia.
Ihminenhän on taipuvainen monisuhteisuuteen, mutta yhteiskunnan normit "pakottaa" meidät yksiavioisuuteen (ja hyvä niin). Harva eläinkään on yksiavioinen. Ihastuminen ja himo ovat tunteina huumaavia ja kaipa meillä on tietynlainen pakkomielle saada näitä kokea, kun sopiva ja joskus ei-sopivakin ihminen tulee vastaan. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää, kunhan ei ala tunteita ruokkimaan. Pettäminen on hidas prosessi ja sitä on todella vaikea pysäyttää, jos sille tielle lähtee. Haaveilu flunssapäivän iloksi ei tee kenestäkään pättäjää.
Ei hyvä parisuhde poista sitä, että muutkin ihmiset voivat olla ihania, himottavia ja ihastuttavia. Ihminen on kyllä kykenevä hillitsemään impulssejaan jos tahtoo olla lojaali kumppanilleen, joten ei niitä ihastuksia kannata ottaa liian vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään menee tosi monella ohi mitä ap sanonut että ei oo kiinnostunut tekemään mitään tai että olisi huonossa suhteessa tai haluaisi vaihtaa. Helposti lähtee täällä laukalle ihmisltä.
Toi kuulostaa joltain kevytihastumiselta, en mä olis kauhean huolissani ite, kai noi nyt aina jossain vaiheessa ohi menee etenkin kun ette ole tekemisissä. Mikä lie biologinen reaktio ehkä.
Oon mäkin saanut perhosia vatsanpohjaan eikä ne oo ikinä mihinkään johtaneet, vaikka sinkku oonkin, itestään menneet ohi.
Heh, kuka nyt ap tavoin lähti vähän laukalle?
Se joku ulkopuolinen täyttää jonkin tarpeen, jota se "ihan hyvä" ei täytä.
Onpa se sitten hellyys, älyllinen vastus, seksi tai mitä tahansa.
Suhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa ollakseen puutteellinen.
Tää on aina kaikilla kun vastaan tulee sellainen, josta on aina salaa haaveillut, mutta sitä ei koskaan myönnetä.
Kyseessä on siis pelkkään ulkonäköön ihastumista, joka on 99% tapauksista yksipuolista ihastumista.
Vastaus 10:lle, ei jostain syystä toimi vastaamistoiminto, tai sitten en vain osaa :)
Kiitos asiallisesta kommentoinnista, arvostan!
En tosiaan odota seuraavia tapaamisia, en aina edes muista tai tiedä milloin ollaan tekemisissä, enkä sen kummemmin uhraa ajatusta sille, enkä mitenkään haaveile tai mieti fyysistä kontaktia. Ei siis ole mistään unelmoinnista kyse, kuten sanoin olen tosi hyvässä ja onnellisessa parisuhteessa eikä ole mitään puutostiloja huomioinnista tai muusta.
On vaan jotenkin jännä huomata että tulee sellainen ihastumisen perhoset olo vatsanpohjaan vaikka kaikki kanssakäyminen on aina täysin asiallista ja kaukana mistään huumailusta eikä ikinä ole ollut mitään flirttitilanteita tms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihminenhän on taipuvainen monisuhteisuuteen, mutta yhteiskunnan normit "pakottaa" meidät yksiavioisuuteen (ja hyvä niin). Harva eläinkään on yksiavioinen. Ihastuminen ja himo ovat tunteina huumaavia ja kaipa meillä on tietynlainen pakkomielle saada näitä kokea, kun sopiva ja joskus ei-sopivakin ihminen tulee vastaan. Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää, kunhan ei ala tunteita ruokkimaan. Pettäminen on hidas prosessi ja sitä on todella vaikea pysäyttää, jos sille tielle lähtee. Haaveilu flunssapäivän iloksi ei tee kenestäkään pättäjää.
Mitään yksiavioisuutta ei ole koskaan ollut olemassakaan kuin kristillisdemokraattien esitteissä. Parisuhde ei ole ikinä ollut pysyvä yksikkö. Ideaali se kyllä on ollut, ja siinäkään ideaalissa ei ole mitään pahaa.
Ihminen on viettiensä orja.
Ei ihan täysin, mutta suurissa määrin.
Ei kukaan pysty täysin kontrolloimaan itseään.
Ihmisillä on kyllä yleinen luulo, että he ovat itsensä herroja. Tuo on illuusio.
Siksi olosuhteiden muokkaaminen on avain.
Jos et halua säpinää, minimoi kontaktin määrä.
Sama toimii puhelimen, suklaan, alkoholin yms. kanssa.
Säilytä puhelinta öisin vaikka eteisessä lukitussa kaapissa, niin sitä ei tule niin helposti näprättyä heti aamulla herätessä. (ja hanki vanhanaikainen herätyskello)
Laita suklaat mahdollisimman hankalaan paikkaan, jos haluat syödä sitä vain joskus vähän.
Älä säilytä alkoholia kotona, jos käytät sitä liikaa.
Yms jne.