Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut näkevät syytöksiä tilanteissa, joissa kukaan ei syytä ketään?
14.01.2026 |
Rautalankaesimerkkinä. Joku kertoo, että "minä pidän punaisesta". Kuulijan mielestä se on syytös niitä kohtaan, jotka pitävät sinisestä.
Tai jos joku kertoo halunneensa vain yhden lapsen, kuulijan mielestä haukkuu samalla monilapsisia perheitä. Vaikka mitään sellaista ei ole tapahtunut.
Joku kertoo että tykkäävät käydä puolisonsa kanssa yhdessä kaupassa, niin kuulijan mielestä samalla annetaan ymmärtää että niiden suhteessa, jotka eivät näin tee, on jotain vikaa.
Miksi, oi miksi?? Mistä ihmeestä tällainen voi johtua, että joka asia käännetään ihmeellisellä tavalla itseä vastaan? Huono itsetunto? Tyytymättömyys omaan elämään? Mikä ihme? Aivan mahdotonta keskustella tällaisen ihmisen kanssa.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata kysymykseesi, mutta on olemassa vahva japanilainen sananlasku, " jos näet koiranpaskan maassa, ja tahallisesti astut siihen, ei sinulla ole syytä olla vihainen. Olisit voinut myös kiertää sen."
Miksi vahva? 🤔 eikä tollasta sanontaa ole olemassakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä teen tuota, jos haluun ärsyttää. Välillä pettää pokka.
Tämänhän takia nettikeskustelut juuri ovat niin huonoja. Kukaan kun ei koskaan tiedä varmaksi onko tuollainen väärinymmärtäjä tahallaan ärsyttävä trolli vai pelkästään tyhmä, pl. ilmiselvät provot.
Tuollaiseen tahalliseen ärsyttämiseen vastaavat kahdenlaiset ihmiset, toiset riidanhakuiset yksilöt ja sitten normaalit ihmiset, jotka yrittävät selittää tälle ensimmäiselle riidanhaastajalle asian yksinkertaisemmin, jotta hän tajuaisi mistä on kyse. Ensimmäinen riidanhaastaja jatkaa tahallista väärinymmärtämistään ja normaali ihminen toteaa, ettemme ole älyllisesti samalla tasolla, joten keskustelua on turha jatkaa. Riidanhaastajan kanssa jäävät siis jankuttamaan toiset samanlaiset ja keskustelu on silloin vain sisällötöntä höttöä.
Tämä on syy miksi tämäkin palsta alkaa olemaan vainaa. Ei se johdu noista vakiohulluista, niitä on täällä ollut aina. Se johtuu siitä, että tavallisella älyllä käytävään keskusteluun kykenevät ihmiset ovat poistuneet lähes kokonaan, koska keskustelu on muuttunut heille liian tyhmäksi.
Vierailija kirjoitti:
"No pakko sinun on olla todella paha tuon asian suhteen, jos syyllistyit tästäkin aloituksesta täysin ohi aiheen."
Itse asiassa jäin miettimään ihan samaa ja meinasin kommentoidakin. Että tästäkin aloituksesta nimenomaan syyllistyin ja koin tarvetta puolustautua. Tarkennan sen verran että aloituksen kaltaisissa tilanteissa en kokisi kommentteja millään tavalla henkilökohtaisina mutta parisuhteessa tilanne on siis se että puolisoni ei mielestään kritisoi vaan ainoastaan kommentoi tai antaa palautetta, kun taas minä otan kaiken palautteen nimenomaan kritiikkinä enkä mahdollisuutena kehittää itseäni, kuten puolisoni sen tarkoittaa.
Eli siis hänen tarkoituksensa ei ole syyttää, mutta itse koen hänen kommenttinsa syytöksinä. Esimerkiksi nyt vaikka viime viikonlopulta se kun tein tunnin lumitöitä niin puolisoni kysyi että miksi kasasin lumet paikkaan a, kun paikka b olisi ollut parempi. Minä koin tulevani kritisoiduksi vaikka
Sanoisin, että tuollaisella itsereflektiokyvyllä et ole mitenkään paha tapaus :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset ovat raskaita.
Puolisoni on tuollainen- viimeksi tällä viikolla kysyin muistaako missä lapsen hiihtomonot ovat.
Hän alkoi kiukutellen korottaa ääntään ja vastasi, että miksi häntä syytetään aina kaikesta.
Vastasin, että hän ne laittoi pois noin viikko sitten kun järjestelimme kaappeja, eikä kysymys sisältänyt syyttelyä.
Ollaan muutenkin eroamassa mutta tuo piirre on yksi syy monista miksi päädyin tähän ratkaisuun.
Raskaita ihmisiä. Kaikki asiat mistä olemme eri mieltä, on jotenkin aina syyttelyä tai haukkumista. Eri mielisyyksistä ei voi keskustella koskaan neutraalisti.
Siis, sinähän syytit puolisoasi. Ihan selvä tapaus. Jos puolisosi järjestelee tavaroita niin ne tuskin ovat kaukana, mutta koska halusit syyttää häntä niin et halunnut nähdä niitä monoja vaan näit tilaisuuden alkaa syyttämään.
Tämähän oli ironiaa?
"No pakko sinun on olla todella paha tuon asian suhteen, jos syyllistyit tästäkin aloituksesta täysin ohi aiheen."
Itse asiassa jäin miettimään ihan samaa ja meinasin kommentoidakin. Että tästäkin aloituksesta nimenomaan syyllistyin ja koin tarvetta puolustautua. Tarkennan sen verran että aloituksen kaltaisissa tilanteissa en kokisi kommentteja millään tavalla henkilökohtaisina mutta parisuhteessa tilanne on siis se että puolisoni ei mielestään kritisoi vaan ainoastaan kommentoi tai antaa palautetta, kun taas minä otan kaiken palautteen nimenomaan kritiikkinä enkä mahdollisuutena kehittää itseäni, kuten puolisoni sen tarkoittaa.
Eli siis hänen tarkoituksensa ei ole syyttää, mutta itse koen hänen kommenttinsa syytöksinä. Esimerkiksi nyt vaikka viime viikonlopulta se kun tein tunnin lumitöitä niin puolisoni kysyi että miksi kasasin lumet paikkaan a, kun paikka b olisi ollut parempi. Minä koin tulevani kritisoiduksi vaikka olin vain tarkoittanut hyvää tekemällä lumityöt. Ja toki tiedostan että puolisonikaan ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta siinä hetkessä se tuntui pahalta.
Mutta joo, olen paha tapaus. Yritän kehittyä.