Miksi jotkut näkevät syytöksiä tilanteissa, joissa kukaan ei syytä ketään?

"No pakko sinun on olla todella paha tuon asian suhteen, jos syyllistyit tästäkin aloituksesta täysin ohi aiheen."

Itse asiassa jäin miettimään ihan samaa ja meinasin kommentoidakin. Että tästäkin aloituksesta nimenomaan syyllistyin ja koin tarvetta puolustautua. Tarkennan sen verran että aloituksen kaltaisissa tilanteissa en kokisi kommentteja millään tavalla henkilökohtaisina mutta parisuhteessa tilanne on siis se että puolisoni ei mielestään kritisoi vaan ainoastaan kommentoi tai antaa palautetta, kun taas minä otan kaiken palautteen nimenomaan kritiikkinä enkä mahdollisuutena kehittää itseäni, kuten puolisoni sen tarkoittaa. 

Eli siis hänen tarkoituksensa ei ole syyttää, mutta itse koen hänen kommenttinsa syytöksinä. Esimerkiksi nyt vaikka viime viikonlopulta se kun tein tunnin lumitöitä niin puolisoni kysyi että miksi kasasin lumet paikkaan a, kun paikka b olisi ollut parempi. Minä koin tulevani kritisoiduksi vaikka olin vain tarkoittanut hyvää tekemällä lumityöt. Ja toki tiedostan että puolisonikaan ei tarkoittanut mitään pahaa, mutta siinä hetkessä se tuntui pahalta. 

Mutta joo, olen paha tapaus. Yritän kehittyä. 

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata kysymykseesi, mutta on olemassa vahva japanilainen sananlasku, " jos näet koiranpaskan maassa, ja tahallisesti astut siihen, ei sinulla ole syytä olla vihainen. Olisit voinut myös kiertää sen."

Miksi vahva? 🤔 eikä tollasta sanontaa ole olemassakaan 

Vierailija kirjoitti:

Mä teen tuota, jos haluun ärsyttää. Välillä pettää pokka. 

Tämänhän takia nettikeskustelut juuri ovat niin huonoja. Kukaan kun ei koskaan tiedä varmaksi onko tuollainen väärinymmärtäjä tahallaan ärsyttävä trolli vai pelkästään tyhmä, pl. ilmiselvät provot.

Tuollaiseen tahalliseen ärsyttämiseen vastaavat kahdenlaiset ihmiset, toiset riidanhakuiset yksilöt ja sitten normaalit ihmiset, jotka yrittävät selittää tälle ensimmäiselle riidanhaastajalle asian yksinkertaisemmin, jotta hän tajuaisi mistä on kyse. Ensimmäinen riidanhaastaja jatkaa tahallista väärinymmärtämistään ja normaali ihminen toteaa, ettemme ole älyllisesti samalla tasolla, joten keskustelua on turha jatkaa. Riidanhaastajan kanssa jäävät siis jankuttamaan toiset samanlaiset ja keskustelu on silloin vain sisällötöntä höttöä.

Tämä on syy miksi tämäkin palsta alkaa olemaan vainaa. Ei se johdu noista vakiohulluista, niitä on täällä ollut aina. Se johtuu siitä, että tavallisella älyllä käytävään keskusteluun kykenevät ihmiset ovat poistuneet lähes kokonaan, koska keskustelu on muuttunut heille liian tyhmäksi.

Vierailija kirjoitti:

"No pakko sinun on olla todella paha tuon asian suhteen, jos syyllistyit tästäkin aloituksesta täysin ohi aiheen."

 

Itse asiassa jäin miettimään ihan samaa ja meinasin kommentoidakin. Että tästäkin aloituksesta nimenomaan syyllistyin ja koin tarvetta puolustautua. Tarkennan sen verran että aloituksen kaltaisissa tilanteissa en kokisi kommentteja millään tavalla henkilökohtaisina mutta parisuhteessa tilanne on siis se että puolisoni ei mielestään kritisoi vaan ainoastaan kommentoi tai antaa palautetta, kun taas minä otan kaiken palautteen nimenomaan kritiikkinä enkä mahdollisuutena kehittää itseäni, kuten puolisoni sen tarkoittaa. 

Eli siis hänen tarkoituksensa ei ole syyttää, mutta itse koen hänen kommenttinsa syytöksinä. Esimerkiksi nyt vaikka viime viikonlopulta se kun tein tunnin lumitöitä niin puolisoni kysyi että miksi kasasin lumet paikkaan a, kun paikka b olisi ollut parempi. Minä koin tulevani kritisoiduksi vaikka

Sanoisin, että tuollaisella itsereflektiokyvyllä et ole mitenkään paha tapaus :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ihmiset ovat raskaita.

Puolisoni on tuollainen- viimeksi tällä viikolla kysyin muistaako missä lapsen hiihtomonot ovat. 

Hän alkoi kiukutellen korottaa ääntään ja vastasi, että miksi häntä syytetään aina kaikesta. 

Vastasin, että hän ne laittoi pois noin viikko sitten kun järjestelimme kaappeja, eikä kysymys sisältänyt syyttelyä. 

Ollaan muutenkin eroamassa mutta tuo piirre on yksi syy monista miksi päädyin tähän ratkaisuun. 

Raskaita ihmisiä. Kaikki asiat mistä olemme eri mieltä, on jotenkin aina syyttelyä tai haukkumista. Eri mielisyyksistä ei voi keskustella koskaan neutraalisti.

Siis, sinähän syytit puolisoasi. Ihan selvä tapaus. Jos puolisosi järjestelee tavaroita niin ne tuskin ovat kaukana, mutta koska halusit syyttää häntä niin et halunnut nähdä niitä monoja vaan näit tilaisuuden alkaa syyttämään.

Tämähän oli ironiaa?

Oh hoh, millaista porukkaa, kun näkevät syyllistämistä aivan ihmeellisissä lauseissa. Tämä ketju hieman valaisi heidän sielunmaisemaansa, mutta olenpa yllättynyt silti.

Täällä oli aiemmin ketju vihjaillen puhumisesta. Että jos joku sanoo, että hänellä on kylmä, pitäisi toisen älytä sulkea ikkuna. Tämä on seuraus siitä. Sellaisessa kodissa kasvanut näkee piiloviestejä joka paikassa.

Niitä on lapsena kotona syytetty ja mollattu. Voi olla myös herkkänahkainen persoonallisuus.

Tämä siis on se ilmiö, joka saa ihmiset vetämään herneen nenään milloin ravintosuosituksista, milloin ilmastonmuutoksesta, milloin turvallisesta tilasta. Kokevat että juuri heitä syyllistetään ties mistä.

En ihan ymmärrä sitäkään, miksi ihmisiin vaikuttaa se, jos joku vieras heitä nimenomaan moittisi. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä voi puhua vaikka kuin paljon. Samaa ihmetellyt ja esimerkkejä miljoona. 

Joku minän suuruudenhulluus saa ihmiset luulemaan, että juuri heitä/heistä puhuvat tuntemattomat ihmiset 🤯

Paitsi silloin kun ja jos on ollut merkillisen  Gang stalkingin  kohde. Silloin oikeasti jutut ja valheetkin leviää vuosikymmeniä ja totuus on, että ällistyttävän moni tuntematon todellakin on kiinnostunut asioistasi, puhuvst niistä keskenään eli todellakin puhuu sinusta.

Se että olet maailman napa on silloin totta,  eikä sitä muuta miksikään selittelyt: Älä luule niin. Vain tuollaisessa mukana olijat ta tuollaista todistaneet tietävöt tuollaisesta toiminnasta. Ymmärrettävää että ne, jotka eivät tiedä, eivät tiedä eivätkä usko. 

Gang stalkin saa myös siihen uskovat näyttämään hullulta. Jotkut jopa oikeasti ovat hulluja. Tässä on niin vaikea raja, kuka on hullu ja kuvittelee kaikkien seuraavan/puhuvan itsestään, ja kuka oikeasti on tälläisen kohteena.  Toi kannattaa pitää mielessä, jos alkaa puhumaan uhrina siitä. Aika nopeesti voi saada hullun paperit. 

Itse en ahdistu herkästi makuasioista tai eri mielipiteistä, mutta kyllä samanmielisyyttä käytetään myös ryhmäytymisessä. 

Alussa on uudessa porukassa sellainen kohtelias miellyttämisen  ja samanmielisyyden hyrinä, kukaan ei sano omaa mielipidettä. 

Sit sosiaalisessa hierarkiassa vahva avaa keskustelun "tykkään muuten Saludon kahvista eniten", niin ympärillä me jotka ei välitä koko sumpista, nyökyttelee ja alkaa silmät suurina kehua "nii eikös Saludo ollu just tarjouksessa? 

Jos silloin joku sanoo aidon mielipiteensä "mutta Kulta Katriina on paras", ei hän osallistu samaan kaverustumisrituaaliin. Koska ei ollut kysekään siitä, että mikä on oikeesti paras kahvilaatu, vaan toisen miellyttämisessä - ja yleensä sen sosiaalisesti vahvimman mukailemisessa.

Erimielisyys vaan rikkoo keskustelun kaavaa ja tekee keskustelusta hidasta. Se Kulta Katriina-tyyppi leimataan ankeaksi ja totiseksi torvensoittajaksi ja asiat edellä menijäksi.

Sit kun se kanalauma on jo kavereita (ilman Kulta Katriinaa), uskaltaa heistä joku positiivinen iloisesti sanoa joku päivä "mutta maistakaas Lidlin cappuccinoa!"

Hänen ei tarvitse enää pelätä rikkoa mielipidekaavaa, koska ovat jo kavereita.

Ainahan mielipiteiden kuuluis olla niitä, jotka riitelee. 

Mutta elämässä menee niin, että ne ihmiset jotka muutenkin haluaa olla toistensa kanssa, alkaa sulauttaa mielipiteensä porukan (tai porukan pomojen) mukaan. 

Ja päinvastoin: jos jostakusta ei oikeasti tykätä, niin hänen mielipiteensä lytätään toistuvasti, vaikka hänen mielipiteensä ois ihan hyviäkin. Se on joskus kamalan näköstä kun porukasta savustetaan sillä tavalla.

Ehkä se on tehnyt ihmisistä varovaisia. 

Tai jos on joku iso auditorio jossa on koulutus, niin jos joku kuulija lyttää puhujan tai puhuja kuulijan mielipiteen, niin häpeän puna nousee sen lytätyn kasvoille. "Pitikin mennä aukasemaan suuni kaikkien edessä."

Vierailija kirjoitti:

Kertoo laihasta ajattelusta. Tästä saamme kiittää lukemisen vähentymistä, somen ylikuluttamista ja tekoälyä.

Kyllä tuollaisia ihmisiä on ollut aina.

Kyllä, huono itsetunto ja ehkä omatuntokin ja kaiken kukkuraksi kuvitelma, että kaikki puhuu heistä pskaa.

Draamailijat draamailee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset ihmiset ovat raskaita.

Puolisoni on tuollainen- viimeksi tällä viikolla kysyin muistaako missä lapsen hiihtomonot ovat. 

Hän alkoi kiukutellen korottaa ääntään ja vastasi, että miksi häntä syytetään aina kaikesta. 

Vastasin, että hän ne laittoi pois noin viikko sitten kun järjestelimme kaappeja, eikä kysymys sisältänyt syyttelyä. 

Ollaan muutenkin eroamassa mutta tuo piirre on yksi syy monista miksi päädyin tähän ratkaisuun. 

Raskaita ihmisiä. Kaikki asiat mistä olemme eri mieltä, on jotenkin aina syyttelyä tai haukkumista. Eri mielisyyksistä ei voi keskustella koskaan neutraalisti.

Mun mies OLI samanlainen, mutta olen kouluttanut häntä tästä irti 😄 Onneksi on tehonnut, koska on tosiaan erittäin rasittavaa. 

Eli pakotit toisen muuttumaan sellaiseksi kuin sinä haluat. Melko kontrolloivaa.