Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut näkevät syytöksiä tilanteissa, joissa kukaan ei syytä ketään?
14.01.2026 |
Rautalankaesimerkkinä. Joku kertoo, että "minä pidän punaisesta". Kuulijan mielestä se on syytös niitä kohtaan, jotka pitävät sinisestä.
Tai jos joku kertoo halunneensa vain yhden lapsen, kuulijan mielestä haukkuu samalla monilapsisia perheitä. Vaikka mitään sellaista ei ole tapahtunut.
Joku kertoo että tykkäävät käydä puolisonsa kanssa yhdessä kaupassa, niin kuulijan mielestä samalla annetaan ymmärtää että niiden suhteessa, jotka eivät näin tee, on jotain vikaa.
Miksi, oi miksi?? Mistä ihmeestä tällainen voi johtua, että joka asia käännetään ihmeellisellä tavalla itseä vastaan? Huono itsetunto? Tyytymättömyys omaan elämään? Mikä ihme? Aivan mahdotonta keskustella tällaisen ihmisen kanssa.
Kommentit (45)
Epäilyttäävää että on vaan yläpeukkuja? Kun on löydetty näitä syyttäviä ihmisiä. Missä ne aiheetta syyttävät piileksii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä voi puhua vaikka kuin paljon. Samaa ihmetellyt ja esimerkkejä miljoona.
Joku minän suuruudenhulluus saa ihmiset luulemaan, että juuri heitä/heistä puhuvat tuntemattomat ihmiset 🤯
Paitsi silloin kun ja jos on ollut merkillisen Gang stalkingin kohde. Silloin oikeasti jutut ja valheetkin leviää vuosikymmeniä ja totuus on, että ällistyttävän moni tuntematon todellakin on kiinnostunut asioistasi, puhuvst niistä keskenään eli todellakin puhuu sinusta.
Se että olet maailman napa on silloin totta, eikä sitä muuta miksikään selittelyt: Älä luule niin. Vain tuollaisessa mukana olijat ta tuollaista todistaneet tietävöt tuollaisesta toiminnasta. Ymmärrettävää että ne, jotka eivät tiedä, eivät tiedä eivätkä usko.
"Siis, sinähän syytit puolisoasi. Ihan selvä tapaus. Jos puolisosi järjestelee tavaroita niin ne tuskin ovat kaukana, mutta koska halusit syyttää häntä niin et halunnut nähdä niitä monoja vaan näit tilaisuuden alkaa syyttämään."
Missä kohtaa on syytös, jos kysyy "muistatko, mihin laitoit lapsen hiihtomonot?"
Minulla on kokemuksia eräästä keskustelupalstasta. Siellä vallitsee pääasiassa hiljaisuus. On kuoleva alusta. En tajua näiden "keskustelijoiden" mielenmaisemaa.
Se menee näin. Syvä hiljaisuus. Joku kirjoittaa mielipiteen, että on aamulla lähtenyt töihin ja kääntyi risteyksessä oikealle, niin heti nämä "vakikummajaiset" alkaa kuorossa esittää että lähtivät töihin ja kääntyivät risteyksessä vasemmalle. Ja nämä kaikki palstan pässinpäät esittää kääntyneensä vasemmalle.
Heidän käytös ei muutu millään lailla , vakka väki ympäriltä vähenee. Palsta tekee harkitun "itsem**rhan" kykenemättä muutokseen.
naiset ovat kaikki sellaisia loukkaantujia, että jos on jotain small talkia jostain ihan yleisestä aiheesta, niin naiset etsivät jotain piilomerkityksiä ja ottavat kaiken henkilökohtaisena loukkauksena.
-onpa hieno ilma.
-ja eilenkö oli ihan kamalaa, kun minä pyysin kävelylle. aina on kaikessa vikaa, kun minä yritän jotain. en pyydä enää koskaan, kun minun kanssa on aina niin kamalaa. saat sitten ihan itse pyytää kävelylle, kun on täydellinen sinulle kelpaava ilma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset ovat raskaita.
Puolisoni on tuollainen- viimeksi tällä viikolla kysyin muistaako missä lapsen hiihtomonot ovat.
Hän alkoi kiukutellen korottaa ääntään ja vastasi, että miksi häntä syytetään aina kaikesta.
Vastasin, että hän ne laittoi pois noin viikko sitten kun järjestelimme kaappeja, eikä kysymys sisältänyt syyttelyä.
Ollaan muutenkin eroamassa mutta tuo piirre on yksi syy monista miksi päädyin tähän ratkaisuun.
Raskaita ihmisiä. Kaikki asiat mistä olemme eri mieltä, on jotenkin aina syyttelyä tai haukkumista. Eri mielisyyksistä ei voi keskustella koskaan neutraalisti.
Mun mies OLI samanlainen, mutta olen kouluttanut häntä tästä irti 😄 Onneksi on tehonnut, koska on tosiaan erittäin rasittavaa.
Meilläkin on tuollainen perheenjäsen mutta hän on lapseni ja hän on kirjolla.
taas tässäkin ap syyttää minua, koska olen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemuksia eräästä keskustelupalstasta. Siellä vallitsee pääasiassa hiljaisuus. On kuoleva alusta. En tajua näiden "keskustelijoiden" mielenmaisemaa.
Se menee näin. Syvä hiljaisuus. Joku kirjoittaa mielipiteen, että on aamulla lähtenyt töihin ja kääntyi risteyksessä oikealle, niin heti nämä "vakikummajaiset" alkaa kuorossa esittää että lähtivät töihin ja kääntyivät risteyksessä vasemmalle. Ja nämä kaikki palstan pässinpäät esittää kääntyneensä vasemmalle.
Heidän käytös ei muutu millään lailla , vakka väki ympäriltä vähenee. Palsta tekee harkitun "itsem**rhan" kykenemättä muutokseen.
Sama tällä palstalla. Jossain ketjussa sitä on vaan silmät pyöreänä, että mit vit? Että pelleileekö nämä ihmiset, vai ovatko tosissaan? Koska jos tosissaan, niin se on huolestuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ihmiset ovat raskaita.
Puolisoni on tuollainen- viimeksi tällä viikolla kysyin muistaako missä lapsen hiihtomonot ovat.
Hän alkoi kiukutellen korottaa ääntään ja vastasi, että miksi häntä syytetään aina kaikesta.
Vastasin, että hän ne laittoi pois noin viikko sitten kun järjestelimme kaappeja, eikä kysymys sisältänyt syyttelyä.
Ollaan muutenkin eroamassa mutta tuo piirre on yksi syy monista miksi päädyin tähän ratkaisuun.
Raskaita ihmisiä. Kaikki asiat mistä olemme eri mieltä, on jotenkin aina syyttelyä tai haukkumista. Eri mielisyyksistä ei voi keskustella koskaan neutraalisti.
Mun mies OLI samanlainen, mutta olen kouluttanut häntä tästä irti 😄 Onneksi on tehonnut, koska on tosiaan erittäin rasittavaa.
Meilläkin on tuollainen perheenjäsen mutta hän on lapseni ja hän on kirjolla.
Olen joskus epäillyt miehestäni samaa, mutta voi olla vain vaikeasta lapsuudesta johtuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä teen tuota, jos haluun ärsyttää. Välillä pettää pokka.
Vastasin, että hän ne laittoi pois noin viikko sitten kun järjestelimme kaappeja, eikä kysymys sisältänyt syyttelyä. "
Nainen kuulee: kun SINÄ järjestit ja laitoit pois, niin siksi minä en löydä.
Tästä lienee kysymys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ihan noin paha mutta vähän tuollaista ominaisuutta itselläni on, nimenomaan parisuhteessa. Koen herkästi kaikki kommentit kritiikkinä ja osoituksena siitä että olen vääränlainen tai olen tehnyt jotenkin väärin. Kai siinä taustalla on ihan lapsuuden kokemukset. Minulta odotettiin täydellisyyttä ja jos en ollut, en kokenut olevani hyväksytty. Edelleen olen perfektionisti ja minun on vaikea hyväksyä minkäänlaisia puutteita tai virheitä itsessäni. Ehkäpä siksi kuulen kaikki kommentit kritiikkinä. Ne ikään kuin vahvistavat niitä omia pelkoja omasta epätäydellisyydestä. Ehkä terapia voisi auttaa, mutta kyllä mä joskus mietin että voisi mun puolisokin toimia toisin. Aina kun hän haluaisi kommentoida mun tekemistä tai olemista niin hänkin voisi kysyä itseltään että onko se niin vaarallista jos teenkin toisin kuin hän. Ja jos ei, voisiko ne ajatukset jättää edes joskus itselleen.
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan noin paha mutta vähän tuollaista ominaisuutta itselläni on, nimenomaan parisuhteessa. Koen herkästi kaikki kommentit kritiikkinä ja osoituksena siitä että olen vääränlainen tai olen tehnyt jotenkin väärin. Kai siinä taustalla on ihan lapsuuden kokemukset. Minulta odotettiin täydellisyyttä ja jos en ollut, en kokenut olevani hyväksytty. Edelleen olen perfektionisti ja minun on vaikea hyväksyä minkäänlaisia puutteita tai virheitä itsessäni. Ehkäpä siksi kuulen kaikki kommentit kritiikkinä. Ne ikään kuin vahvistavat niitä omia pelkoja omasta epätäydellisyydestä. Ehkä terapia voisi auttaa, mutta kyllä mä joskus mietin että voisi mun puolisokin toimia toisin. Aina kun hän haluaisi kommentoida mun tekemistä tai olemista niin hänkin voisi kysyä itseltään että onko se niin vaarallista jos teenkin toisin kuin hän. Ja jos ei, voisiko ne ajatukset jättää edes joskus itselleen.
Aina kun hän haluaisi kommentoida mun tekemistä tai olemista niin hänkin voisi kysyä itseltään että onko se niin vaarallista jos teenkin toisin kuin hän.
Tässähän puhuttiin just siitä kun ketään EI syytellä tai kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vaikka suomi on nyt, kuin vaikka monetta kertaa on maailman onnelisin maa, suomalaiset on maailman vittumaisinta kansaa. Ihan siitä syystä.
Vierailija kirjoitti:
taas tässäkin ap syyttää minua, koska olen nainen
Hyvä esimerkki näistä ihmisistä. Koska aloituksessahan ei mainita sukupuolista mitään.
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan noin paha mutta vähän tuollaista ominaisuutta itselläni on, nimenomaan parisuhteessa. Koen herkästi kaikki kommentit kritiikkinä ja osoituksena siitä että olen vääränlainen tai olen tehnyt jotenkin väärin. Kai siinä taustalla on ihan lapsuuden kokemukset. Minulta odotettiin täydellisyyttä ja jos en ollut, en kokenut olevani hyväksytty. Edelleen olen perfektionisti ja minun on vaikea hyväksyä minkäänlaisia puutteita tai virheitä itsessäni. Ehkäpä siksi kuulen kaikki kommentit kritiikkinä. Ne ikään kuin vahvistavat niitä omia pelkoja omasta epätäydellisyydestä. Ehkä terapia voisi auttaa, mutta kyllä mä joskus mietin että voisi mun puolisokin toimia toisin. Aina kun hän haluaisi kommentoida mun tekemistä tai olemista niin hänkin voisi kysyä itseltään että onko se niin vaarallista jos teenkin toisin kuin hän. Ja jos ei, voisiko ne ajatukset jättää edes joskus itselleen.
No pakko sinun on olla todella paha tuon asian suhteen, jos syyllistyit tästäkin aloituksesta täysin ohi aiheen.
En osaa vastata kysymykseesi, mutta on olemassa vahva japanilainen sananlasku, " jos näet koiranpaskan maassa, ja tahallisesti astut siihen, ei sinulla ole syytä olla vihainen. Olisit voinut myös kiertää sen."
Tämä on yleistynyt somessa käytävän keskustelun myötä. Todella raskasta kun aivan tavalliset lauseet ja kysymykset koetaan joko syyllistämisenä tai riidan haastamisena. Ei tarvitse kuin suunnilleen sanoa tykkäävänsä makaronilaatikosta, joku tulee tivaamaan että mitä vikaa on maksalaatikossa.
Toinen on tosiaan tämä tavallisten kysymysten näkeminen riidan haastamisena. Katsot jotain Susijengin peliä ja jollekin pelaajalle puhalletaan virhe. Et itse ymmärrä missä kohtaa tilanteessa tapahtui virhe, koska olet uusi lajin parissa ja erehdyt kysymään asiaa somessa. Sen sijaan, että kukaan vastaisi itse kysymykseen, aletaan tivaamaan millä perusteella tilanne ei mielestäni ollut virhe jne.
Ja kaiken huipuksi jengi on pahoillaan siitä kun joka asiaan laitetaan disclaimereita, mutta toisaalta jollet yliselitä auki jokaista kommenttiasi ja kysymystäsi, se tulkitaan heti syyttelynä tai riitelynä.
Koska ne tietä enemmän aiheesta. Ja ehkä se onkin tavallaan syytös. Silti jos ei selvästi ole sitä muuta kun piiloviestintänä, on parempi olla suuttumatta ettei paljasta liikaa.