Miesystävällä hyvin tiukat rajat, miten suhtautua?

Vahva ei naisvauvoille. Aikuiset naiset ovat eri maata.

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteessa ei huudeta kun riidellään. Me puhutaan aivan normaalilla äänenvolyymilla ja jos toisella alkaa pinna palaa, sanotaan että tarvitsen aikalisän, palataan tähän keskusteluun kun olen rauhoittunut, onhan ok? Jopa halataan toisiamme ja kerrotaan että hei tykkään susta vaikka nyt just kiukuttikin tämä asia. Ja tosi usein käy niin että ensireaktion jälkeen se asia saa perspektiiviä ja jopa nauretaan sille yhdessä että miten toinen nyt tästä ottikin kierroksia, ja jutellaan jos siinä on takana jotain muuta.

Mutta me ollaankin tunnekylmiä psykopaattinarsisteja, selvästi, kun osataan puhua huutamatta ja haukkumatta. ;-)

Te olette tunnekylmiä psykonarsisteja, jos te vi...lette ja halveksitte samalla tavalla kuin ap:n mies. Teettekö niin, vai keskusteletteko asiallisesti ja sopuisasti.

Vit htu joku huutaa taas.

Vaikuttaa joltain psykopaatilta tai tunnelukkoiselta. Kyllä normaali ihminen kiukustuu joskus ja sadattelee.

Miehesi ei ole vielä löytänyt itsestään negatiivisia tunteita. Jokaisella, joka ei tukahduta tunteitaan, niin läikkyy joskus yli. 

Hän myös kontrolloi sinua kertomalla miten voit ilmaista itseäsi. 

En jatkaisi suhdetta tuon miehen kanssa. 

Mistä niin suutuit, että piti huutaa? 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ihan hyvältä, aika hienolta itse asiassa että mies pyrkii ohjata teidän välistä kommunikaatiota tuolla tavoin sivistyneeseen suuntaan, että riidatkin hoidetaan hillitysti ja sopivan kunnioittavasti ilman huutoa, halveksuntaa, pilkallisuutta. Kumpa tuo tapa yleistyisi kaikilla!

Päällisin puolin näin. Riitely rauhallisesti kommunikoiden on ihanne. Joitakin traumataustaisia huutaminen, vähäinenkin, voi ahdistaa. Silti näitä toiveita, taustojaan tulee kommunikoida samalta tasolta ja antaa tilaa myös "virheille", jotta suhde olisi tasavertainen. Toinen ei voi sanella toiselle suhteen sääntöjä, ne sovitaan yhdessä. Yksittäisen ilmaisun teilaaminen vääränä on henkistä väkivaltaa siinä missä huutaminenkin voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi ei ole vielä löytänyt itsestään negatiivisia tunteita. Jokaisella, joka ei tukahduta tunteitaan, niin läikkyy joskus yli. 

Hän myös kontrolloi sinua kertomalla miten voit ilmaista itseäsi. 

 

En jatkaisi suhdetta tuon miehen kanssa. 

Minä huusin ennen, mutta terapiassa opin kertomaan tunteeni huutamatta. Vaikka on vihainen, ei silti tarvitse huutaa toiselle. Sen vihan voi purkaa huutamalla vaikka itekseen autossa. Kaveri mätkii nyrkkeilysäkkiä. 

Minulle sinun käytöksesi ei olisi ok. Ei riidellessäkään kuulu huutaa tai riehua, puhua vai asiallisestikin. En myöskään jaksa kiukuttelua aikuiselta ihmiseltä.

Mutten myöskään pidä tuon miehen käytöksestä, jyrkkyys on aina huolestuttavaa, samoin se, jos alkaa "opettamaan" muita. 

Ihmettelen eniten sitä, mistä te niin paljon riitelette, että nämä asiat on jo tulleet esille? Miksi huudat ja tupsit? 

Ette todellakaan sovi toisillenne.

Ovat vain liian erilaisia luonteiltanne, miesystävälle sopisi rauhallinen nainen, joka ei siedä huutamista ja kiroilua ja ap:lle sopisi impulsiivinen ja aggressiivinen mies joka huutaa naama punaisena ja kiroilee. Toki tällainenkin voi myös kontrolloida ja oikein temperamenttinen mies voi huutaa ja räyhätä silloinkin, kun ap itse ei jaksaisi riidellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun parisuhteessa ei huudeta kun riidellään. Me puhutaan aivan normaalilla äänenvolyymilla ja jos toisella alkaa pinna palaa, sanotaan että tarvitsen aikalisän, palataan tähän keskusteluun kun olen rauhoittunut, onhan ok? Jopa halataan toisiamme ja kerrotaan että hei tykkään susta vaikka nyt just kiukuttikin tämä asia. Ja tosi usein käy niin että ensireaktion jälkeen se asia saa perspektiiviä ja jopa nauretaan sille yhdessä että miten toinen nyt tästä ottikin kierroksia, ja jutellaan jos siinä on takana jotain muuta.

Mutta me ollaankin tunnekylmiä psykopaattinarsisteja, selvästi, kun osataan puhua huutamatta ja haukkumatta. ;-)

Te olette tunnekylmiä psykonarsisteja, jos te vi...lette ja halveksitte samalla tavalla kuin ap:n mies. Teettekö niin, vai keskusteletteko asiallisesti ja sopuisasti.

Siis mitä vittuilua ja halveksuntaa tuossa oli?

Se ukko ei vaan halua kuunnella huutamista kun asiat voi ihan keskustellakin.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos hän toimisi kuin sinä eli huutaisi, raivoaisi, kiroilisi, piereskelisi ja olisi täysin holtiton sanoissa ja teoissa. Oikeastiko olisit onnellinen? 

Anteeksi, mutta nauroin ääneen kuvitellessani, kuinka joku piereskelee vihaisesti riidan aikana :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on selvä autisti/psykopaatti, normaali ihminen kyllä näyttää tunteensa.

Minulle tuli aivan sama heti mieleen. Ei normaali ihminen ole noin viileä. 

 Höpöhöpö. Kyllä on, ja se on täysin opeteltavissa oleva taito. 

Minäkin olen sen ihan vian opetellut, vaikeasti persoonallisuushäiriösen ihmisen kanssa suhteessa ollessani . Koska meillä oli ja on lapsia, koitin suhdetta korjata. Olin myös hyvin nuori. Mutta siitä jäi näppiin hyvä taito, eli tuo rauhallisesti riitely. Ei ole tarvetta huutaa, kiroilla tai mitenkään muutenkaan osoittaa mieltä. 

Ja se on todentotta tehokasta, ihan lasten kasvatuksessakin. Teinitkin tottelevat hyvin kauniisti, kun pyytää rauhallisesti ja nätillä äänensävyllä. Tai vain kertoo yhtä rauhallisesti että tuollainen ei käy. 

Tähän kuuluu myös se, että asioiden annetaan olla. Eli ei nalkutusta, jäkätystä tai asioiden vatvomista jälkeenpäin. Jos toinen ei voi sillä hetkellä keskustella rauhallisesti, annetaan tilaa. Mun nykyinen mies ei uskonut kun kerroin, että vaikka meillä on riitaa, minä käyttäydyn muuten aivan normaalisti, voimme mennä vaikka sukujuhliin ja olla tavallisesti.  Kyllä hän nyt on uskonut ja oppinut. Ja myös itsekin kehittynyt rauhallisesti riitelyssä.

Blokkaan kaikki ihmiset, jotka laittaa viestejä, joissa lukee vain "Ok". 

Kiroilu ja huutaminen on sitä oikeaa viestintää parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos hän toimisi kuin sinä eli huutaisi, raivoaisi, kiroilisi, piereskelisi ja olisi täysin holtiton sanoissa ja teoissa. Oikeastiko olisit onnellinen? 

Anteeksi, mutta nauroin ääneen kuvitellessani, kuinka joku piereskelee vihaisesti riidan aikana :D

Pari kirosanaa siihen vielä päälle niin avot. :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos hän toimisi kuin sinä eli huutaisi, raivoaisi, kiroilisi, piereskelisi ja olisi täysin holtiton sanoissa ja teoissa. Oikeastiko olisit onnellinen? 

Anteeksi, mutta nauroin ääneen kuvitellessani, kuinka joku piereskelee vihaisesti riidan aikana :D

💨

Jos olisi roolit toisin, eli rauhallinen nainen sanoisi räyhääjämiehelle kylmänrauhallisesti, että en huutamista ala kuuntelemaan ja haluan rakentavaa keskustelua, niin sitä pidettäisiin pelkästään terveiden rajojen asettamisena ja olisi pelkästään toivottavaa. Kun taas rauhallinen mies toivoo samaa huutavalta naiselta, onkin kontrollointia ja opettamista? Onko nainen siis lapsen asemassa parisuhteessa, ettei tarvitse käyttäytyä aikuismaisesti, saa huutaa ja polkea lattiaa?

Ei ole väliä onko huutaminen ok vai ei. Ei ole myöskään väliä onko miehen opetustyylinen kommunikointi ok vai ei.

Mutta sillä on väliä, että nuo tyylit eivät sovi yhteen. Kuten moni on sanonut, niin ei tuosta mitään tule, pahenee vain ajan kanssa. Kannattaa lopettaa koko yrittäminen jo heti nyt.

Onko autismia tai aspergeria todettuna?