Mistä oikeasti johtuu lasten kirjainyhdistelmien lisääntyminen?

Ennen ei diagnosoitu muita kuin kaikkein vaikeimmat tapaukset, ja hekin olivat omissa ryhmissään, poissa normaalien oppilaiden silmistä.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen 1977 syntynyt  ADHD joka sai diagnoosin 31vuotiaana.

Mun siskolla joka sybtyi 1981 todettiin 22vuotiaana lievä kehitysvamma autismipiirtein.

Ja mun 1961 syntynyt isä on takuulla ADHD myös vaikkei noin vanhaa ukkoa enää tutkita.

 

Kyllä meitä on aina ollut, me oltiin niitä kylähulluja ja Vaahteramäen Eemeleitä.

Ja tulee aina olemaankin, jos noin aikaisin aloittaa maan täyttämisen kuin isäsi.

Suurin syy mielestäni on jatkuva viriketulva joka on verrattavissa päihteisiin. Siihen jää koukkuun ja oireena on levottomuus, tarve saada lisää stimulaatiota. Muutama minuuttikin ilman voi tehdä levottomaksi.

Olen 43 ja omassa lapsuudessa oli usein tylsää. Menin kaverin luokse tai hän tuli minua hakemaan ulos ettei olisi niin tylsää. Monella sama juttu. Tekemistä keksittiin kun ei ollut paljon. 

Sellaiseen ihminen on sopeutunut. Ei jatkuvaan virikkeeseen netistä ja peleistä.

No autismin kohdalla vaikuttaa ainakin se, että lapset saadaan aiempaa iäkkäämpinä. Mitä iäkkäämpiä vanhemmat ovat lapsen syntyessä, sitä korkeammaksi riski kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos äidillä on erittäin peittävä pukeutuminen ja tumma iho, niin suurella todennäköisyydellä hän kärsii erityisesti talvisaikaan voimakkaasta D-vitamiinin puutostilasta. Raskaudenaikainen D-vitamiinin puutos altistaa sikiön kehityshäiriöille.

Sinänsä tärkeä asia, josta neuvolassakin jaetaan tietoa, mutta kukapa meistä talvisaikaan Suomessa ei pukeutuisi erittäin peittävästi. Kaikkien, jotka ovat syksyllä ja talvella raskaana, on hyvä kiinnittää huomiota asiaan.

Kirjainyhdistelmät on keksitty piilottamaan se tosiasia, että kasvatuksessa ei onnistuta.

Ennen poikkeavat oppilaat olivat omissa erityiskouluissaan ja -luokissaan. Nykyään niiden määrää on vähennetty huomattavasti ja erityisoppilaita siirretty tavallisiin ryhmiin.

Olisiko se, että ne kirjainyhdistelmäaikuiset lisääntyvät, välillä jopa keskenäänkin. Nämä ovat vahvasti perinnöllisiä ominaisuuksia, jotka olleet ihmiselle tärkeitä selviytymisessä metsästäjä-keräilijä yhteiskunnassa. Eivät vaan passaa nyky-yhteiskuntaan niin hyvin.

Toiseksi tiede on kehittynyt, ja avun saatavuus yhdenmukaistunut myös täällä Suomessa. Ennen vain todettiin että joku on vilkas, toinen häirikkö, kolmas lihava ja neljäs vaikkapa ujo. Nykyään kaikki he saavat muutakin tukea kuin leiman.

Itse kävin peruskoulun kasarilla, ja kyllä siellä niitä oli, mutta ei niistä tiedetty. 

Yksi poika ei ekalla luokalla tiennyt edes värejä, ja hän oli todella lähellä ettei olisi päästetty luokalta toisella luokalla, kun kolmannelle päästäkseen piti osata lukea.

Nyt kun jälkikäteen miettii, niin olisi varmasti löytynyt useampi joilla on jotain, jos olisi tutkittu kuten nykyään.

Ei nykyäänkään puolet luokasta ole nepsyjä, diagnooseja on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Jos alakoulun aikana pääsee tutkimuksiin, voi hyvällä tuurilla yläkoulussa saada diagnoosin. Jos aikuisena pitää päästä tutkimuksiin, siinäkin kestää vuosia.

Kun se adhd ei ole vain ylivilkkautta, on useita erilaisia adhd tyyppejä. Mitä enemmän siitä lukee, sitä enemmän huomaa ympärillään ihmisiä joilla piirteet on aika voimakkaita.

Adhd on sellainen, että jokaisella meistä on niitä juttuja, sitten kun ne on liian voimakkaita että haittaa oikeasit elämää, saa diagnoosin, että on nepsy.

Se on voimakkaasti perinnöllistä, mutta epäilen myös sitä syyksi, että suurin osa äideistä on viime vuosikymmeninä ollut raudanpuutteisia, joka on vaikuttanut sikiön kehitykseen ja lapsista tulee sitten myös raudanpuutteisia, ja se vähintäänkin voimistaa adhd oireita/piirteitä. Ennen ymmärrettiin että naiset tarvitsee rautaa. Nykyään ei, sitä ei edes opeteta lääkärien koulussa, että mitkä ennen opetettiin jo ekaluokkalaisille, että ihminen tarvitsee vitamiineja jne. jotta elimistö toimii hyvin ja oikein.

Lukekaa Liisa Keltikangas-Järvisen kirja Itsekkyyden aika.

Tässä ajassa on paljon mätää, hän osaa avata näitä ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen poikkeavat oppilaat olivat omissa erityiskouluissaan ja -luokissaan. Nykyään niiden määrää on vähennetty huomattavasti ja erityisoppilaita siirretty tavallisiin ryhmiin.

Onhan se kätevää, jos poikkeavat ovat piilossa katseilta... tämä entinen malli ei kuitenkaan ollut ongelmaton. Erkkaluokalla olo oli ainakin monelle hyvin traumaattinen ja väkivaltainenkin kokemus, joka leimasi jotkut eliniäksi toisen luokan kansalaiseksi. 

Ja mitähän se tekee niille normaaleille oppilaille, kun opetetaan että erilaisuutta ei tarvitse sietää tai oppia siitä. Että osallistumiseen on lupa vain tavallisena pidetyllä.

Katsokaa tätä palstaa. Me ollaan niitä vanhojen parempien aikojen hedelmiä. Sen lisäksi että tänne kirjoittaa Ap:n kaltaiset joilla on paskavammaset mielipiteet, niin kaikki kirjoittaa ihan päin helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin peruskoulun kasarilla, ja kyllä siellä niitä oli, mutta ei niistä tiedetty. 

Yksi poika ei ekalla luokalla tiennyt edes värejä, ja hän oli todella lähellä ettei olisi päästetty luokalta toisella luokalla, kun kolmannelle päästäkseen piti osata lukea.

Nyt kun jälkikäteen miettii, niin olisi varmasti löytynyt useampi joilla on jotain, jos olisi tutkittu kuten nykyään.

Ei nykyäänkään puolet luokasta ole nepsyjä, diagnooseja on sitä paitsi hyvin vaikea saada. Jos alakoulun aikana pääsee tutkimuksiin, voi hyvällä tuurilla yläkoulussa saada diagnoosin. Jos aikuisena pitää päästä tutkimuksiin, siinäkin kestää vuosia.

Kun se adhd ei ole vain ylivilkkautta, on useita erilaisia adhd tyyppejä. Mitä enemmän siitä lukee, sitä enemmän huomaa ympärillään ihmisiä joilla piirteet on aika voimakkaita.

Adhd on sellainen, että jokaisella meistä on niitä juttuja, sitten kun ne on liian voimakkaita että hai

Entisaikaan oli aivan taatusti enemmän raudanpuutetta kuin nykyään.

Mun luokalla oli yhdellä pojalla lukihäiriö ja tytöllä adhd. Näin itse huomasin. 

Tyttö laitettiin ekalla ja tokalla yksin istumaan opettajan eteen, ettei häiritsisi. Ja poikaa ihmettelin, miksei se osaa kunnolla lukea vielä neljännelläkään. 

Tämä 1970-luvulla kansakoulussa. 

Vierailija kirjoitti:

No autismin kohdalla vaikuttaa ainakin se, että lapset saadaan aiempaa iäkkäämpinä. Mitä iäkkäämpiä vanhemmat ovat lapsen syntyessä, sitä korkeammaksi riski kasvaa.

Ennen rouvat saivat lapsia niin kauan kuin vaan tulivat raskaaksi. 1800-luvun loppuun saakka vähintään. 

Ei ollut sen enempää autismia. 

Monet vanhemmat suorastaan himoitsevat lapsilleen noita kirjaindiagnooseja ja pettymys on iso jos lääkäri ei myönnäkään sellaista.

Onnena onnettomuudessa erilaisiin nepsykerhoihin on alettu päästää myös niitä joilla on vain "nepsypiirteisyyttä" eikä virallista diagnoosia.

Esim. autisteista diagnosoitiin ennen vain he, joilla oli autismin lisäksi kehitysvamma. Aspergerin oireyhtymä tuli Suomessa tautiluokitukseen vasta 1996 (nykyään sekin on yhdistetty autismin kirjon alle).