Lue keskustelun säännöt.
Tabu: kärsin mieheni testosteronivajeesta valtavasti, enkä voi puhua tästä missään
10.01.2026 |
Asia on niin arka, etten voi puhua tästä missään. En perheelleni, en ystävilleni. Miehestä asia on "meidän yksityisasia".
Mieheni kärsii tutkitusti testosteronivajeesta eli tämä ei ole mitään omaa mutuiluani. Reilusti alle nelikymppisen mieheni testosteroniarvot vastaavat yli 80-vuotiaan miehen arvoja.
Mieheni ei ole koskaan ollut mitenkään aktiivinen seksin suhteen, mutta tilanne on mennyt avioliittomme aikana vain huonommaksi. Viimeksi seksiä on ollut elokuussa. Sitä ennen kalenterivuoden seksikerrat on voinut laskea yhden käden sormin. Olemme reilusti alle nelikymppisiä, perheemme lapsiluku on täynnä. Muuten liittomme on hyvä, mutta kärsin mieheni testosteronivajeesta valtavasti. Mies on saanut hormonikorvaushoitoa jo useamman vuoden, mutta tilanne ei ole helpottanut. Arvot ovat lääkityksellä viitearvojen sisällä, mutta mies on silti haluton ja lähes jatkuvasti äreä, väsynyt sekä hän suuttuu herkästi. Jos vaikka kysyn, onko mies vienyt roskat, niin saattaa suoraan vastaukseksi ärähtää. Itsetunto on myös miehellä maassa, ottaa kaiken kritiikkinä. Töissä mies jaksaa käydä ja hyvin satunnaisesti salilla, muuta ei. Illat istuu koneella katsomassa tv-sarjoja. Ei kuulemma saa unta aikaisin, joten nukkuu öisin klo 01-07.30. Iso osa kodinhoidosta ja lasten asioiden hoitamisesta jää minulle. Mies ei saa iloa lastenkaan kanssa olemisesta, lähinnä hän tiuskii lapsille ja pinna palaa päivittäin. Minä joudun tulemaan rauhoittelemaan tilannetta. Miehellä on ylipainoa 20-30 kiloa, mutta ei ole vuosiin jaksanut laihduttaa. Alkoholia, tupakkaa tai muita aineita mies ei käytä.
Olen henkisesti ihan puhki tähän, että mies on lähes jatkuvasti pahalla tuulella. Miehen huonotuulisuus kuormittaa eniten. Sanoo päivittäin, että olen rakas ja halaa muutaman kerran viikossa. Edes suutelusta mies ei välitä, vaikka tietää minun pitävän siitä. Olen väsynyt miehen haluttomuuteen. Sekin olisi paljon, jos seksiä olisi edes kerran kuussa tämän nykytahdin sijaan. Olen puhunut miehelle kaipuustani seksiin, mutta mies aina sanoo, että katsotaan myöhemmin, alkaako uusi lääkitys auttamaan. Surettaa, kun mies ei ole kiinnostunut muuttamaan elintapojaan, vaikka suvussaan on sydänperäisiä äkkikuolemia ja testosteroniongelmia voisi lääkityksen lisäksi hoitaa elintapoja muuttamalla.
Mieheni on minulle valtavan rakas, mutta kärsin tästä tilanteesta. En haluaisi rikkoa lapsilta ydinperhettä tämän takia, kun mitään muuta ongelmaa ei parisuhteessamme ole. Suren sitä, miten elän käytännössä lähes ilman fyysistä läheisyyttä. En halua mitään sivusuhdetta, halveksun pettämistä. Löytyisikö täältä vertaistukea, miten jaksaa tämän tilanteen kanssa?
Kommentit (70)
No jos se ei vaan halua SINUA.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet laiska liikkumaan ja syöt oudosti. Käytät tekoestroa geelit alapäässä ja pillerit naamaan.
Miehesi hinkkaa haisuasi ja saa isot annokset ämmähormonia ja sitten IHMETTELETTE KAHTA MUMMOA TALOUDESSANNE.
Täähän se ois!
Älä keksi tekosyitä miehellesi. Miehesi laiminlyö avioliittonne eikä syy ole missään testosteronissa. Vaan siinä, että mies ei välitä sinusta tarpeeksi. Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta näin se nyt vain on.
Mieti nyt jotain 90-vuotiasta pappaa joka edelleen joka päivä hemmottelee, suutelee, halii ja kohtelee upeasti rakasta mummo-vaimoaan. Ei tällä papalla ole enää mitään testosteronia suonissaan, mutta hän silti kohtelee vaimoaan kuten kuuluu.
Sanoit itsekin, ettet edes tarvitse seksiä niin usein, kunhan olisi edes läheisyyttä.
Kuinka voit edes kunnioittaa tuollaista laiskamato miestä ja väittää että niin kovasti rakastat häntä, kun hän ei tee elettäkään pitääkseen sinua onnellisena? Miehesi on selvästi tottunut siihen, että voi kohdella sinua miten huonosti haluaa. Sillä miehesi on oppinut luottamaan siihen, että sinä sallit huonon kohtelun, etkä lähde mihinkään vaan jäät siitä huolimatta.
Nyt asetat itsesi etusijalle.
Voisiko tuossa olla muutakin kuin testot?
Masennus? Katuu perhe-elämää? Kaapissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksei mies voi halata ja suudella, vaikka seksiä ei ole?
Sitä minäkin. Onko suhteen aiempi fyysinen puoli ollut vain sitä nylkyttämistä?
Ei meidän seksielämä koskaan ole ollut mitenkään erityisen "minua huomioivaa". Esileikki on ollut miehen toiveesta lyhyt, itse seksi on kestänyt sen 5 min ja seksi on päättynyt miehen tulemiseen, minkä jälkeen olen jäänyt yksin hoitelemaan itseni. Mies turhautui jo parisuhteen alkupuolella, kun ei saanut minua nopeasti tulemaan ja ei ole halunnut sen jälkeen edes yrittää koko asiaa.
Ap
No vähään olet kyllä tyytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sulla on tasan kolme vaihtoehto:
1. Jää ja tyydy tilanteeseen.
2. Jää ja hanki rakastaja/avoin suhde.
3. Lähde ja eroa.
Mies ei tuosta muutu, todennäköisesti myös hoitamatonta masennusta mukana.
Vierailija kirjoitti:
Älä keksi tekosyitä miehellesi. Miehesi laiminlyö avioliittonne eikä syy ole missään testosteronissa. Vaan siinä, että mies ei välitä sinusta tarpeeksi. Anteeksi suorapuheisuuteni, mutta näin se nyt vain on.
Mieti nyt jotain 90-vuotiasta pappaa joka edelleen joka päivä hemmottelee, suutelee, halii ja kohtelee upeasti rakasta mummo-vaimoaan. Ei tällä papalla ole enää mitään testosteronia suonissaan, mutta hän silti kohtelee vaimoaan kuten kuuluu.
Sanoit itsekin, ettet edes tarvitse seksiä niin usein, kunhan olisi edes läheisyyttä.
Kuinka voit edes kunnioittaa tuollaista laiskamato miestä ja väittää että niin kovasti rakastat häntä, kun hän ei tee elettäkään pitääkseen sinua onnellisena? Miehesi on selvästi tottunut siihen, että voi kohdella sinua miten huonosti haluaa. Sillä miehesi on oppinut luottamaan siihen, että sinä sallit huonon kohtelun, etkä lähde mihinkää
Toisaalta 90-vuotiaalla papparaisella voi olla kohtuulliset testosteronitasot vielä jäljellä omasta takaa tai hän voi olla testosteronikorvaushoidossa, ja sen avulla hänellä saattaa olla kutakuinkin normaalit tasot. Hän siis voi jopa kiihottua.
On kummallista, miten vähän ihmiset tuntuvat puhuvan tällaisista asioista keskenään, vaikka joskus yhteisiä vuosia voi olla paljonkin. Hommasin itselleni heti korvaushoidon kun tunsin, ettei nyt kaikki ole kohdallaan. Ensin tutkittiin ja kokeiltiin ja sitten päädyttiin (toivottavasti) loppuelämäni ajan kestävään korvaushoitoon. Koska en ole ikinä halunnut lapsia enkä tule haluamaan, asialla ei ole siltä kannalta merkitystä. Ja alan jo muutenkin olla niin vanha, ettei täällä enää kauan kekkuloida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kaikkia sivuja, mutta mulle tuli mieleen tämä. Tiedätkö varmasti, että miehesi yhä rakastaa sinua? Jos ongelma olisi vain alhainen libido ja ärtyneisyys, mutta hän rakastaisi sinua edelleen, niin kyllä uskoisin, että hän sinun mieliksesi, rakkaan vaimonsa mieliksi, haluaisi yrittää parantaa tilannetta. Haluaisi ainakin yrittää suudella, halailla, keskustella tai tehdä edes jotain, jolla osoittaisi sinun olevan hänelle tärkeä. Onko teillä mitään tuollaista? Jos ei ole, niin mulla herää ajatus, että ehkä hän ei enää rakasta.
Sinä rakastat mutta tuhlaatko nyt rakkautesi mieheen joka ei rakasta takaisin? Kun mies ei enää rakasta, hän jää toisin kuin nainen, suhteeseen mukavuussyistä tai kunnes jotain "parempaa" ilmaantuu. Rakkaudeton mies käyttäytyy juuri noin eli on kylmä ja etäinen ja kun "maski toisinaan tippuu" hän katselee ja kohtelee vaimoaan epäystävällisesti koska pohjimmiltaan inhoaa tätä koska Hän projisoi oman turhautumisensa viattomaan vaimoonsa. Tosin voi olla että hän on vakavasti masentunut tilanteen takia ja tarvitsisi ehkä terapiaa? Masentuneella ei ole voimia rakastaa. Masentuminen on tunteiden erämaa. rakkaus on kateissa ja voi löytyä jos masennus paranee.
Olet vielä nuori ja tuo tilanne tuntuu rankalta kohtalolta. Vaikka ero tulisi, voit silti olla miehesi rakas ystävä ja tukipilari. Jos lapsesi kärsivät miehesi käytöksestä niin ero voisi heidänkin kannaltaan olla parempi vaihtoehto. Vanhempien parisuhde ja kodin ilmapiiri on lapsille ensimmäinen malli ja käsitys rakkaudesta ja parisuhteesta, joka vaikuttaa heihin loppuelämäksi ja jota lapsetkin ovat taipuvaisia noudattamaan.
Eniten suren sinua koska tuo vaikuttaa aika toksiselta. Klassinen esimerkki on "Pokka pitää"-sarjan Daisy ja Onslow. Daisyn lopputulema oli yli 50-vuotias lihava hompsuinen nainen joka ahmii rakkausromaaneja tyydyttääkseen luonnolliset rakkauden- ja erotiikantarpeensa.
No, ei kai himo niin tärkeää ole. Siitä voi oppia pois. Ei koske lapamatoja.