Oletko tehnyt luokkahypyn?
Oletko liikkunut yhteiskuntaluokasta toiseen - tai unelmoitko siitä?
Omalla kohdalla luokkahyppy on ollut alaluokan alimmalta oksalta ylempään keskiluokkaan. Hyppy ei ole ollut helppo, koska varsinaista mallia ei ole ollut ja ympäristö on ollut yhtä keskiluokkaa vihaavaa kouluttamatonta alaluokkaa. Aikuisuudessa tapahtunut akateeminen koulutus ja työ, liikkuminen maailmalla, työn kautta hiljalleen nollasta rakentuva voimakkaasti nousujohteinen tulotaso ja karttuva varallisuus sekä lopulta myös kulttuurillinen keskiluokkaistuminen sen lopulta tekivät. Sisäinen köyhä lähiölapsi tuskin koskaan katoaa, mutta silti koko setti meni matkalla uusiksi: useat arvot, kyky- ja taitopotentiaali, verkostot, käsitys itsestä ja yhteiskunnasta sekä kulttuurimieltymykset näin muutamia mainitakseni. Muutoksen omalla kohdallani sai aikaan omakuvan hidas ja vaiheittainen muutos. Kyse oli siis vain ja ainoastaan sisäisestä muutoksesta sekä kovasta työstä, ei muiden antamasta mahdollisuudesta. Vaikka kyse onkin hyvin harvinaisesta tilanteesta, mahdollisuuksien tasa-arvon maassa tämä on silti mahdollista. Kirjastot on auki myös viikonloppuisin, aikuislukioon pääsee vaikka kesken vuotta ja yliopiston ovet aukeavat kykyjen rajoissa.
Kuulisin mielelläni muidenkin tarinoita ja miksei myös vähän alaluokkaista luokkakitinää. Mikä sinut liikutti luokasta toiseen? Tai mikä estää liikkumisesi?
Kommentit (114)
Ihmettelen aina tätä kulttuuria ja koulutusta, että se muka vaikuttaisi johonkin. Esimerkiksi itse Bachelor-tasoisena kuuntelen samalla tavalla räppiä tai rokkia kuin duunariluokkakin. Kiitos ei baleteille!
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti Suomessa ei ole mitään "luokkia". Tämä on vain eliitin tapa pönkittää itseään.
> ei ole luokkia
> eliitti
Mainitsit tärkeän asian. MAHDOLLISUUKSIEN tasa-arvo. Juuri niin, ei lopputuloksen.
Olen itse onnistunut kouluni käymään, vaikka olen jokseenkin alaluokasta. Näitä muiden kokemuksia on kyllä mukava lukea.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen aina tätä kulttuuria ja koulutusta, että se muka vaikuttaisi johonkin. Esimerkiksi itse Bachelor-tasoisena kuuntelen samalla tavalla räppiä tai rokkia kuin duunariluokkakin. Kiitos ei baleteille!
"Bachelor-tasoisena" on kyllä melkoinen amk-kiertoilmaus :D räppi onkin enemmän amisten ja amkien juttu. Rokkia kuuntelevat kaikki yhteiskuntaluokat.
Mitään yhteiskuntaluokkia ei ole olemassakaan, se on vaan nolon keskiluokan tapa korostaa itseään ja katsoa"työväenluokkaa" nenän vartta pitkin ja tuntea, että on sentään joku heitäkin alempana.
Vierailija kirjoitti:
Mitään yhteiskuntaluokkia ei ole olemassakaan, se on vaan nolon keskiluokan tapa korostaa itseään ja katsoa"työväenluokkaa" nenän vartta pitkin ja tuntea, että on sentään joku heitäkin alempana.
Oletko siis sitä mieltä, että koulutustaso ei korreloi esimerkiksi seuraavien kanssa:
- elinajanodote
- työurapalkka
- terveys
- kulttuurimieltymykset
- vapaa-aikatottumukset
Koulutustaso taitaa olla ainoa tekijä, jonka avulla voidaan havaita väestötasolla selkeitä eroja esimerkiksi edellä mainittujen osalta. Tätä voinee pitää yhteiskuntaluokkia muodostavana ja erilaisia ryhmiä toisistaan erottavana tekijänä
Vierailija kirjoitti:
Mainitsit tärkeän asian. MAHDOLLISUUKSIEN tasa-arvo. Juuri niin, ei lopputuloksen.
Tärkeää olisi että koulutuksiin määrättäisiin nimenomaan saman verran kaikista sukupuolista ihmisiä. Muunsukupuoliset on aina aliedustettuja. Myös esimerkiksi ruskeille ihmisille ja muille marginaaleille tulisi olla kiintiöt yliopistoissa. Muuten ei Suomessa esimerkiksi ruskeat pääse yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on sellainen ongelma, että kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa kymmeniä tuhansia lainoja niskaansa siksi, että pääsee eliittikouluihin koululaiseksi. Esimerkiksi yksi ystäväni kävi ammatti-korkeakoulussa, velkaantui ja joutui keskeyttämään. Että kannatti!
Valtio takaa opintolainan ihan jokaiselle, maksaa vielä opintotuet päälle. Ei esimerkiksi yliopisto ole mikään eliittikoulu. Ihan tavallinen työväenluokan jälkeläinen voi hakeutua sinne ja opiskella itsensä ylempään keskiluokkaan Suomessa.
Mulla on kaksi tutkintoa. Vanhemmilla eikä heidän sisaruksilla ole yhtäkään tutkintoa.
Elin 17-25 vuotiaana tuilla. Siihen olin oppinut. Ensimmäisen tutkinnon suoritin rimaa hipoen silloin peruskoulun jälkeen.
Ehkä mua auttoi, kun 20 vuotiaana tapasin miehen, joka tekee töitä. En tuntenut ennen sitä ketään, joka kävisi töissä. Kaikki kaverit ja tutut oli työttömiä ja tt- tuella.
Ensimmäiset vuodet meillä oli miehen kanssa omat asunnot. Silti olin paljon miehen luona, siivosin, pyykkäsin, kokkasin. Käytiin kyllä baarissa joka viikonloppu, mies maksoi.
Päätin opiskella toisen tutkinnon, ja sen myötä sain töitä. Raskauduin, sain lapsen ja menin töihin kun lapsi oli vuoden.
Siitä lähtien olenkin käynyt töissä ja ihan mukavasti eletään siihen verrattuna, mihin olen tottunut itse omassa lapsuudessa/nuoruudessa.
Miehellä ei ole ainuttakaan tutkintoa, mutta yrityksensä tuottaa ihan hyvin ja vakaasti.
Jokaisella on kuitenkin oma elämäntarina. Kiva jos elämässä menee hyvin, mutta ei se tee kenestäkään parempaa ihmistä.
Moni pääsisi opiskelemaan, mutta mahdollisuudet ei ole silti samat. Esimerkiksi opiskelu tarkoittaisi, että joutuisi lopettamaan työnsä ja kuinka moni voi lopettaa työnsä todellisuudessa? No ei kovin moni. Helppo huudella, että opiskele, kun elämän realiteetit on näillä hukassa
Itse en ole opiskellut, mutta pidän itseäni ihan korkeampana keskiluokkana. Kulttuuria en harrasta, mutta jokseenkin ihan kivasti rahaa jota voi sitten harrastuksiin käyttää.
Ei näin, vaan kaikilla tulee olla samat mahdollisuudet. Sitä on tasa-arvo, mahdollisuuksien tasa-arvo.
Vierailija kirjoitti:
Moni pääsisi opiskelemaan, mutta mahdollisuudet ei ole silti samat. Esimerkiksi opiskelu tarkoittaisi, että joutuisi lopettamaan työnsä ja kuinka moni voi lopettaa työnsä todellisuudessa? No ei kovin moni. Helppo huudella, että opiskele, kun elämän realiteetit on näillä hukassa
Opintolaina, asumistuki, opintovapaa tai työelämän joustot... Kyllä niitä mahdollisuuksia on, jos on tahtoa laittaa itseään vähän peliin. Omasta elämästä on kuitenkin kyse. Siihen voi itse ainakin jossakin määrin vaikuttaa.
jos on matalasta yhteiskuntaluokasta taitaa paras tapa olla naida rikas mies
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti Suomessa ei ole mitään "luokkia". Tämä on vain eliitin tapa pönkittää itseään.
Tai ei edes eliitin, vaan joidenkin joilla on suuret luulot itsestään. Meillä eliittikin on kovin vähäinen ja vaatimaton.
Elämässä kannattaa miettiä muutakin kuin omaa ylivertaisuutta ja koulutusta. Koulutuksella ei loppujen lopuksi tee mitään. Se ei tuo ruokaa pöytään, ei siivoa, ei tee Kela-hakemusta puolestasi eikä hae miestäsi baarista kello 03 yöllä. Kirjoja voi ja saa lukea, sitä en kiellä, mutta kouluja siihen ei tarvita, jos ammattitaitoa on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni pääsisi opiskelemaan, mutta mahdollisuudet ei ole silti samat. Esimerkiksi opiskelu tarkoittaisi, että joutuisi lopettamaan työnsä ja kuinka moni voi lopettaa työnsä todellisuudessa? No ei kovin moni. Helppo huudella, että opiskele, kun elämän realiteetit on näillä hukassa
Opintolaina, asumistuki, opintovapaa tai työelämän joustot... Kyllä niitä mahdollisuuksia on, jos on tahtoa laittaa itseään vähän peliin. Omasta elämästä on kuitenkin kyse. Siihen voi itse ainakin jossakin määrin vaikuttaa.
Just näin. Kyse on siitä haluaako muutamaksi vuodeksi sitoutua sinnittelemään pienellä, ei se helppoa ole ja kokemuksesta sen tiedän. Mutta kyllä se kannattaa.
Itse en ole koulutetusta perheestä, vaan pienituloisesta perheestä. Kotoa sain innostuksen silti opiskeluun ja opiskelin pitkälle. Olen sukuni ensimmäinen akateeminen ja väitellyt. Kaulaa muuhun sukuun on syntynyt ymmärrettävästi, koska oma toiminta ja arvot, kuten aloittajakin tuossa tuumasi, on hyvin erilaiset kuin itselläni.
Ei sun kodissa ollut mitään erikoista, mitä henkisiin harrastuksiin tulee.
Toki 60-70-luvuilla, ja vielä myöhemminkin, oli yleistä vaihtaa sivistys elintasoon. Piti unohtaa aiemmin opittu ja ostaa samassa tahdissa muiden mukana.
Onneksi kaikki eivät taipuneet tähän.