Lue keskustelun säännöt.
Ottaa päähän isän salaperhe
09.01.2026 |
Isä kuoli ja kävi ilmi, että hänellä onkin jonkun homssantuutan kanssa kaksi alaikäistä lasta, joista ei koskaan eläissään kertonut. Nyt nainen uhriutuu, että hän olisi kovasti halunnut kertoa, mutta isä ei antanut.
Haluan kuulla teidän mielipiteen! Eikö aikuinen nainen olisi voinut ihan itse ilmoittaa ja eikö tämä nyt ole vähän säälin kerjäämistä, että hänkin on ikäänkuin tilanteen uhri?
Kuvottavaa, että koko tämän ajan nainen on tiennyt minut ja sisareni mutta isä on vain kerjännyt sääliä ja huomiota minulta, tyttäreltään vuosikaudet kun on niin yksin vaikka on vähintään kerran kuussa käynyt näidenkin luona.
Kommentit (143)
Oletko siis eri kuin tämä joka kirjoitti että "Hän on voinut alistua pakosta."? Itse viittasin siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne on ihan täysiä sisaria eikä sisäpuolia, kun ovat samasta isästä.
Reputit biologian?
Voi olla että olen ehdoton, mutta se koskee ehkä enimmäkseen tätä naisen näkemistä uhrina. Hänellä on ollut enemmän tietoa käytössään ja siten enemmän mahdollisuuksia toimia ja valita.
Onhan täällä pohdittu myös, että onko hän ehkä hyötynyt taloudellisesti tai halunnut itsekin muuten vain pitää asian itsellään. Onhan hän voinut myös aivan toisin kuin sanoin, saada jotain iloa siitä, että voi yllättää virallisen perheen kahdella perillisellä.
Kun sekään ei tosiaan ole poissuljettua, että hän on voinut vaikka hankkiutua raskaaksi ilman isän lupaa, koska on tiennyt isän olevan tuolloin hyvin varakas. Sitten hän on voinut vaikka kiristää isää, että jollei tämä tunnusta ja tapaa lapsia ja maksa hänelle, hän kertoo isän muille lapsille.
Että aika paljon tässä myös mielestäni tulen vastaan suhteessa odotuksiin naisesta.
Vierailija kirjoitti:
Ja se nainen voi olla ihan minkälainen vain, en halua kuulla sanaakaan heidän suhteestaan. Eikö se jo kerro aika paljon, että suostuu tuollaiseen kaksoiselämään. Asuvat vielä samalla paikkakunnalla kuin sisareni.
Isä on käynyt kerran kaksi kuussa katsomassa näitä lapsia, mutta ei ole poikennut sisaren lapsia katsomassa edes kerran vuodessa.
No toiset on omia lapsia ja toiset lapsenlapsia. Minusta on sinäänsä ihan luontevaa, että jos pitäisi valita niin tuossa tilanteessa on valinnut omar lapsensa. Tokihan olisi ollut kiva jos olisi lapsenlapsiakin tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on menetyksesi. Olen kokenut saman ja uskoin kaikessa isää, joka kielsi ottamasta yhteyttä sisaruspuoliini. Minä olen siis se au-lapsi. Nykyisin olemme hyvin läheisiä keskenämme.
Minkälainen lukutaito sulla siellä on? Et ole kokenut samaa, jos olet jutellut asiasta isäsi kanssa. Tässä isä kuoli ja perhe selvisi sen jälkeen. Aivan eri tilanne.
Oletko koskaan miettinyt, miksi isäsi ei luottanut sinuun kertoakseen velipuolistasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on menetyksesi. Olen kokenut saman ja uskoin kaikessa isää, joka kielsi ottamasta yhteyttä sisaruspuoliini. Minä olen siis se au-lapsi. Nykyisin olemme hyvin läheisiä keskenämme.
Minkälainen lukutaito sulla siellä on? Et ole kokenut samaa, jos olet jutellut asiasta isäsi kanssa. Tässä isä kuoli ja perhe selvisi sen jälkeen. Aivan eri tilanne.
Oletko koskaan miettinyt, miksi isäsi ei luottanut sinuun kertoakseen velipuolistasi?
Eipä sitä tarvitse erityisesti miettiä, koska hän ei kertonut kenellekään muullekaan. Ehkä hän ei vain luottanut yhtään kehenkään että saisi ymmärrystä osakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyvä, sinulla on täysi oikeus olla vihainen, katkera, surullinen ja järkyttynyt! Olet kokenut isäsi taholta todella väärää kohtelua. Ei tuollaista tarvitse hyväksyä eikä ymmärtää. Anna itsellesi aikaa ja juttele asioista jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Tietämättä asioista tarkemmin ajattelisin, että yritä korjata välit siskosi kanssa. Voisitte yhdistää voimanne ja kohdata asian yhdessä, olettehan samassa veneessä. Naikkosen kanssa sinun ei tarvitse olla missään tekemisissä. Yritä päästä katkeruudesta, se syö vain itseäsi sisältä. Toivottavasti pystyt myös ajan saatossa antamaan mielessäsi isällesi anteeksi, ihan vain itsesi takia. Se poistaa valtavan taakan harteiltasi. Puhun siinä mielessä kokemuksesta (vaikka asia ei olekaan sama), että itse sain tietää mieheni eläneen 8 vuotta salasuhteessa. En ikinä, koskaan olisi voinut uskoa tätä miehestäni. En koskaan edes epäillyt mitään. Shokki oli valtava. Viha ja katkeruus toista naista kohtaan oli järisyttävän kova, kuin myös niitä ihmisiä kohtaan, jotka tiesivät asiasta edes jotain. Anteeksi antaminen on tuonut käsittämättömän suuren helpotuksen itselleni. Toki asiaa tarvitsee edelleen välillä käsitellä, varmasti pitkäänkin. Läheisen ihmisen valheilla ja petoksella on valtavat vaikutukset, eikä niitä tarvitse eikä kannata koittaa sivuuttaa. Asia tarvitsee työstää, että elämä voi jatkua hyvänä eteen päin. Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos sinulle 109 ja onpa ikävä kuulla, että olet joutunut käymään tuollaisen läpi.
En usko, että katkeroidun tästä, olen aikuisikäni epäillyt, että tällainen on mahdollista ja tosiaan vasta ihan äsken sain tietää varmaksi, enkä ole ollut missään yhteydessä naiseen tai hänen lapsiinsa. Jos tästä siis saa käsityksen, että olen jotenkin raiteilta suistunut kostonhimoinen perinnönjahtaaja tuolla tosimaailmassa, niin ei voisi olla kauempana siitä, miten tämän keskustelun höyryjen purkamisen ulkopuolella olen käyttäytynyt asian suhteen.
Toki katkeroituminen on aina mahdollista, etenkin jos edelleen tulee sitten yhä uusia yllätyksiä. Mutta itselleni tapa olla katkeroitumatta on juuri olla ensin niin rehellisen vihainen kuin olenkin ja selvittää asiat niin pitkälle kuin tarpeellista, jotta voin sitten palata takaisin omaan elämääni ja keskittyä siihen. Ei auta jäädä roikkumaan toisten elämiin, ei edes isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko siis eri kuin tämä joka kirjoitti että "Hän on voinut alistua pakosta."? Itse viittasin siihen.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut haluaa tutustua sisarpuoliinsa, jotkut ei. Noin se yleensä menee, riippuu luonteista.
Kyllä ne on ihan täysiä sisaria eikä sisäpuolia, kun ovat samasta isästä.
Tämä naurattaa, että mitä ne sisarpuolet sitten on, sellaisia jotka on vain puoleksi samasta isästä ja puolet on jotain toista isää eikun mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun sekään ei tosiaan ole poissuljettua, että hän on voinut vaikka hankkiutua raskaaksi ilman isän lupaa, koska on tiennyt isän olevan tuolloin hyvin varakas. Sitten hän on voinut vaikka kiristää isää, että jollei tämä tunnusta ja tapaa lapsia ja maksa hänelle, hän kertoo isän muille lapsille.
Että aika paljon tässä myös mielestäni tulen vastaan suhteessa odotuksiin naisesta.
Väität vaativasi vain täyttä rehellisyyttä, mutta itse kehittelet kaiken näköisiä skenaarioita päässäsi, että pääsisit haukkumaan kyseistä naista. Ei ole rehellistä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sekään ei tosiaan ole poissuljettua, että hän on voinut vaikka hankkiutua raskaaksi ilman isän lupaa, koska on tiennyt isän olevan tuolloin hyvin varakas. Sitten hän on voinut vaikka kiristää isää, että jollei tämä tunnusta ja tapaa lapsia ja maksa hänelle, hän kertoo isän muille lapsille.
Että aika paljon tässä myös mielestäni tulen vastaan suhteessa odotuksiin naisesta.
Väität vaativasi vain täyttä rehellisyyttä, mutta itse kehittelet kaiken näköisiä skenaarioita päässäsi, että pääsisit haukkumaan kyseistä naista. Ei ole rehellistä käytöstä.
Sinulla taitaa nyt olla jokin omaa päähänpinttymä tässä kun jaksat useamman sivun haukkua minua siitä, että suhtaudun tähän naiseen negatiivisesti. Toivotan sinulle hyvää jatkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omapa on menetyksesi. Olen kokenut saman ja uskoin kaikessa isää, joka kielsi ottamasta yhteyttä sisaruspuoliini. Minä olen siis se au-lapsi. Nykyisin olemme hyvin läheisiä keskenämme.
Minkälainen lukutaito sulla siellä on? Et ole kokenut samaa, jos olet jutellut asiasta isäsi kanssa. Tässä isä kuoli ja perhe selvisi sen jälkeen. Aivan eri tilanne.
Oletko koskaan miettinyt, miksi isäsi ei luottanut sinuun kertoakseen velipuolistasi?
Tuollainen mies ei tunne sanaa luottamus ollenkaan? Koko elämä perustuu valheille.
Niinpä, kaikki on ollut valhetta. Ymmärrän äitiäni, joka on ollut sekaisin vielä 35 vuoden jälkeenkin siitä, mitä isä teki hänelle. Menee ihan kuin johonkin eri tajunnantilaan aina välillä, jos aiheista on yrittänyt puhu. En tähän asti ymmärtänyt, miksei hän voinut jo päästää irti, kun oli niin kauan ollut uusi hyvä mies. Mutta nyt ymmärrän, koska sielläkin oli tapahtunut todella pahoja asioita, joka välissä aina uusia naisia ja meidän olemassaolomme muistutti häntä siitä joka päivä.
Sisaren kanssa en saa välejä korjattua. Ne menivät rikki jo lapsuudessa, kun vanhemmat eivät kyenneet pitämään meistä huolta ja jouduimme pitämään huolen toisistamme. Emme koskaan oppineet olemaan terveellä tavalla omissa elämissämme ja kunnioittamaan toisiamme yksilöinä, vaan aina vaadimme toisiltamme kaikkea sitä huomiota, apua ja hyväksyntää, mitä vanhempamme eivät meille antaneet kun elivät omia sotkujaan.
Nyt vain huudamme, laitamme toisiamme estoon, vannomme ikuista välirikkoaa, ja itkemme ja vetoamme toisen syyllisyydentuntoon vuorotellen. Vanhemmat ovat 35 vuotta peluuttaneet meitä toisiamme vastaan, kumpi on kumman suosikki, kumpi muistutti liikaa toista vanhempaa kelvatakseen. Äiti vihasi minua, isä ei saanut muodostettua sisareen samanlaista yhteyttä kuin minuun. Äidille sisar on aina ollut rakkaampi ja isälle olen ollut läheisempi.
Vuosiin en ollut enää yhteydessä heihin kehenkään, mutta nyt on ollut pakko. Kun tämä loppuu, pääsen taas siihen surulliseen rauhaan, missä joidenkin tuhoon tuomittujen, ylisukupolvisia traumoja kantavien perheiden luovuttaneet lapset elävät omat elämänsä loppuun asti, muulla, muiden ihmisten kanssa, onnellisempina tai lopun elämää surullisena siitä mikä olisi voinut olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos äidilläsikin on ap salaperhe? Kaikki äidit ei kerro siitä.
äitien syrjähypyt eivät paljastu, mutta naiset kyllä ryntäävät haaskalle perintöä jakamaan, vaikka ovat salailleet suhdetta siihen asti
Jos bilsantunnit ovat jääneet väliin, niin voin kertoa, että naiset eli äidit eivät oikein pysty raskautta salailemaan, eli naisten on todella vaikea perustaa samanlaista salaperhettä aviottomine lapsineen kuin miehet monesti perustavat. Jussi hullu-uho on hyvä esimerkki nykypoliitikosta, joka on tällaisen käenpesän pistänyt salaa pystyyn.
Vierailija kirjoitti:
Ihan tämän toisen perheen vuoksi toivon, että niin kauan kun osoitat vihasi ja katkeruutesi heitä kohtaan, pysy poissa heidän elämästä.
Mikään ei ole heidän, eikä etenkään lasten syy.
Ikävää että tunnet olevasi noin heidän yläpuolellaan ja jotenkin paremmassa asemassa kuin he. Shokki se on heillekin ja ne lapset menettäneet isänsä myös ja surevat.
No siis, kakkosnainen, salasuhteessa, rakastajattarena, pettäjän tyttöystävänä... Aloittaja tosiaan on tuon "salarakkaan" yläpuolella. Suhteesta syntyneet lapset varmaan tajuavat ja tietävät, että eivät ole ns. virallisia lapsia, vaan au-lapsia (jätän käyttämättä sitä vanhaa ja rumaa Ä-kirjaimella alkavaa sanaa).
"Sisaren kanssa en saa välejä korjattua. Ne menivät rikki jo lapsuudessa, kun vanhemmat eivät kyenneet pitämään meistä huolta ja jouduimme pitämään huolen toisistamme. Emme koskaan oppineet olemaan terveellä tavalla omissa elämissämme ja kunnioittamaan toisiamme yksilöinä, vaan aina vaadimme toisiltamme kaikkea sitä huomiota, apua ja hyväksyntää, mitä vanhempamme eivät meille antaneet kun elivät omia sotkujaan.
Nyt vain huudamme, laitamme toisiamme estoon, vannomme ikuista välirikkoaa, ja itkemme ja vetoamme toisen syyllisyydentuntoon vuorotellen. Vanhemmat ovat 35 vuotta peluuttaneet meitä toisiamme vastaan, kumpi on kumman suosikki, kumpi muistutti liikaa toista vanhempaa kelvatakseen. Äiti vihasi minua, isä ei saanut muodostettua sisareen samanlaista yhteyttä kuin minuun. Äidille sisar on aina ollut rakkaampi ja isälle olen ollut läheisempi"
Toivoisin, että saisit välisi sisaresi kanssa kuntoon. Se kyllä vaatisi kummaltakin jonkinlaista terapiaprosessin läpikäymistä ja avointa keskustelua.
Itse olen jo vanhuusiässä ja kun omat vanhemmat ja veljet ovat jo kuolleet, niitä lähisukulaisia ei omien lasten perheiden lisäksi ole paljon. Itselläni on sisar ja hyvä suhde häneen on arvokas ihmissuhde, ei ole muita ihmisiä, joilla olisi sellainen yhdessä koettu menneisyys, mitä meillä on.
Miksi annatte vanhempienne mielipiteiden vaikuttaa vielä nykyiseenkin elämäänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun sekään ei tosiaan ole poissuljettua, että hän on voinut vaikka hankkiutua raskaaksi ilman isän lupaa, koska on tiennyt isän olevan tuolloin hyvin varakas. Sitten hän on voinut vaikka kiristää isää, että jollei tämä tunnusta ja tapaa lapsia ja maksa hänelle, hän kertoo isän muille lapsille.
Että aika paljon tässä myös mielestäni tulen vastaan suhteessa odotuksiin naisesta.
Väität vaativasi vain täyttä rehellisyyttä, mutta itse kehittelet kaiken näköisiä skenaarioita päässäsi, että pääsisit haukkumaan kyseistä naista. Ei ole rehellistä käytöstä.
Sinulla taitaa nyt olla jokin omaa päähänpinttymä tässä kun jaksat useamman sivun haukkua minua siitä, että suhtaudun tähän naiseen negatiivisesti. Toivotan sinulle hyvää jatkoa!
En ole haukkunut sinua useampaa sivua, sinun kannattaa huomata, että tämä on julkinen palsta, jonne kirjoittavat monet ihmiset. Ehkä sinut yllätti se, että on enemmänkin ihmisiä, jotka eivät pidä hyvänä tapaasi edes anonyymi palstalla haukkua alaikäisten lasten äitiä. Toivottavasti pojat eivät lue tätä palstaa.
Vastaus ap:lle.
En kirjoittanut, että nainen on alistunut. Kirjoitin, että on voinut olla. Viestilläni hain sinulle näkökulmaa myös toiselta puolelta erilaisista vaihtoehtoisista mahdollisuuksista miksi tämä on mennyt näin. Tunnut olevan aika mustavalkoinen ja ehdoton ajattelussasi. Silloin jää kokonaisuus huomaamatta.