Kun Japani lausutaan zäpään, miksei sitä myös kirjoiteta niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska englannissa sanat kirjoitetaan ja lausutaan eri tavoin, suomessa taas lausutaan lähes juuri kuten kirjoitetaan, typerä juntti.

Ollaanpa sitä nyt ärrimurrina <3

 

Jep ja sinä typerä juntti.

Onko tuo nyt tohtorismiehelle sopivaa kielenkäyttöä?

Onko Tuokiou Zäpäänin pääkaupunki?

Toukiou siis

Vierailija kirjoitti:

Koska englannissa sanat kirjoitetaan ja lausutaan eri tavoin, suomessa taas lausutaan lähes juuri kuten kirjoitetaan, typerä juntti.

Niin englannin kielessä käytetään englannin kielen äänne-kirjain-vastaavuutta, joka toki on erilainen, sekavampi ja epäsäännöllisempi kuin suomen kielessä. Suomen kielen äänne-kirjainvastaavuus on hyvin pitkälle lainattu latinan kielestä ja hyvin selkeä ja säännöllinen, poikkeuksia on vain vähän (äng-äänne, jäänöslopuke, pa-pääte, sydämeen mahtuva yksi ännä jne.). 

Mutta siis kyllähän sanan "Japan" äännösasu on englannin säännöillä aika selkeä. Kirjain j tekee /dz/ äänteen. Jotta erityisesti sanan alussa olisi /j/, kirjotettaisiin y-kirjain. Lyhyt a-äänne tyypillisesti on /ä/. P äännetään kevyellä aspiraatiolla. Sanapainosta tulee se, että jälkimmäinen /ä/ on ensimmäistä vähän pidempi (sanapainokaan ei englannissa ole niin säännöllinen kuin suomessa, mutta usein pidemmillä sanoilla se on syvemmällä sanassa kuin ensimmäisellä tavulla). Ja sit ihan tavallinen /n/ niin kuin englannissa n-kirjain äännetäään.

Syy, miksi englannin ääntämys on niin sekavaa, on hyvin yksinkertaistettuna se, että vuosisatojen kuluessa Brittein saarilla on vaikuttanut aina milloin mikäkin kieli (esim. keltti, germaanit, roomalaisten latina, ranska) ja kukin kieli on vaikuttanut sekä sanojen kirjoitusasuihin (esim. vanhat englanninkieliset sanat ovat muokkautuneet kirjoitusasultaan muistuttamaan ranskan kieltä, mutta ääntämys on pysynyt vanhan englannin mukaisempana) ja ääntämyksiin (esim. sana äännetäänkin ranskalaisittain, vaikka se on vanhan englannin kirjoitusasuinen), lisäksi eri aikoina kieleen muokkautuneet (laina)sanat ovat saaneet vaikutteita aina kulloinkin vallalla olleesta kielestä ja ovat assimiloituneet (mukautuneet englannin kieleen) vaihtelevasti.

Mutta siis myös englanninkielisiä lapsia opetetaan lukemaan äänteestä toiseen liu'uttamalla kuten suomenkielisiä lapsia. Heillä vaan on enemmän äänteitä per kirjain, enemmän kirjaimia (tai kirjainyhdistelmiä) per äänne kuin meillä, ja ympäröivät kirjaimet vaikuttavat siihen, kuinka kirjain ääntyy. Ja välillä sit vaan ihan täytyy opetella ulkoa (esim. klassinen comb, bomb, tomb -esimerkki).