Lue keskustelun säännöt.
TS: Tuoliin sidottu vanhus kuristui kuoliaaksi Esperin hoivakodissa Turussa
09.01.2026 |
Kommentit (970)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo tietokoneasia mikään ongelma ole. Hankitaan kiertokärry eli pyörillä kulkeva läppäriteline, joita sairaaloissakin käytetään. Tilat ovat esteettömät, joten kärryä mahtuu hyvin työntämään. Nettiyhteys langattomasti. Vuoteenvierusraportointi on tärkeä ja tehokas tapa ottaa asiakas mukaan omaan hoitoonsa tai palveluunsa sen sijaan, että hoitajat istuvat kansliassa tulkitsemassa asiakkaan vointia ehkä aivan päin honkia.
80-luvulla raportti oli nopea, vaikka siinä käytiin kaikki potilaat läpi. Kaikki uuden vuoron työntekijät ja jokainen teki omat muistiinpanot. Minä olin kesätöissä sairaala-apulaisena ja merkkasin muistiinpanoihin ruokarajoitteet ja lähtevät yms. Lääkärin kierto oli hidas. Siinä porukka kiersi joka potilaan luona.
En ymmärrä miksi raportti pitäisi antaa hoidettavan huoneessa? Kuitenkin vuor
Aika moni asia on muuttunut sitten 80-luvun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tarvitaan ennakkotapaus, jossa ihmisen sitonut ammattihenkilö tuomitaan kunnon rangaistukseen ja jonka seurauksena tuollainen päättyy. Levotonkin muistisairas usein rauhoittuu, kun hän saa puuhata jotain mielekästä tai vaikkapa rauhassa jutella hoitajan kanssa. Liukuhihnamentaliteetti ei iäkkäiden palveluihin sovi.
Jotkut muistisairaat eivät rauhoitu vaikka kuinka paljon olisi puuhaa ja rauhallista juttelua. Jotkut muistisairaat liikkuvat pakonomaisesti, toiset huutavat kun näkevät pelottavia näkyjä, etsivät lapsiaan koko ajan, jne jne.
Joten ratkaisu on remmittää heidät kaikki tuoleihin tai sänkyihinsä, jolloin he ahdistuvat lisää, huutelevat apua ja ehkä kuolevat veritulppaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo tietokoneasia mikään ongelma ole. Hankitaan kiertokärry eli pyörillä kulkeva läppäriteline, joita sairaaloissakin käytetään. Tilat ovat esteettömät, joten kärryä mahtuu hyvin työntämään. Nettiyhteys langattomasti. Vuoteenvierusraportointi on tärkeä ja tehokas tapa ottaa asiakas mukaan omaan hoitoonsa tai palveluunsa sen sijaan, että hoitajat istuvat kansliassa tulkitsemassa asiakkaan vointia ehkä aivan päin honkia.
Nettiyhteyden langattomuus on tänä päivänä kyllä niin nollasisältöä kuin olla ja voi. Kiitos kuitenkin tästä mahtavasta vinkistä.
Aika monessa paikassa vielä näkee eetterikaapelin päässä olevia pöytäkoneita.
Tai sitä, että mobiilisovelluksia ei osata käyttää vaan juostaan potilashuoneiden ja kanslian välillä kirjaamassa.
Todella alentuvaa argumentaatiota, täysin ohi pointin, anteeksi nyt vaan. Misogyynistä, eli vahingossa todistat monet tähän keskusteluun kirjoitetut kommentit. MOT. Nykysairaaloissa, lähes kaikissa julkisissa tiloissa muutenkin, on tänä päivänä langattomat nettiyhteydet. Nettiyhteydestä puhuminen on totaalista kaasuvalotusta kun kyse on alasta, jonka toimintaa yritetään runnoa väkisin läpi liian vähällä henkilökunnalla ja syytetään sitten sitä henkilökuntaa huonosta tuloksesta.
Tietysti koko yksikkö tietää jokaisen hoidettavan asiat. Miten joku edes muuta ehdottaa? Ne latosapulaisetkin tietää, koska ovat hoidokkien kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tarvitaan ennakkotapaus, jossa ihmisen sitonut ammattihenkilö tuomitaan kunnon rangaistukseen ja jonka seurauksena tuollainen päättyy. Levotonkin muistisairas usein rauhoittuu, kun hän saa puuhata jotain mielekästä tai vaikkapa rauhassa jutella hoitajan kanssa. Liukuhihnamentaliteetti ei iäkkäiden palveluihin sovi.
Jotkut muistisairaat eivät rauhoitu vaikka kuinka paljon olisi puuhaa ja rauhallista juttelua. Jotkut muistisairaat liikkuvat pakonomaisesti, toiset huutavat kun näkevät pelottavia näkyjä, etsivät lapsiaan koko ajan, jne jne.
Niin, rauhoittavia lääkkeitä ei saa edes silloin kun oikeasti olisi syy niitä käyttää. Vanhushan voi tulla riippuvaiseksi! Siksi kuolevalle ei anneta morfiiniakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietysti koko yksikkö tietää jokaisen hoidettavan asiat. Miten joku edes muuta ehdottaa? Ne latosapulaisetkin tietää, koska ovat hoidokkien kanssa tekemisissä.
Korj. Hoidettavien.
Hoidokki on eri asia.
"Ei kai tuossa tarvita sen kummempaa seurakuntaa kuin kustakin asiakkaasta vastaavat hoitajat. Kai hoivayksiköissäkin on käytössä jonkinlainen yksilövastuinen hoitotyö tai edes solujako? Vai onko oikeasti välttämätöntä, että koko vuoro tietää koko osaston asiat? Ei kuulosta tehokkaalta ajankäytöltä."
Se koko vuoro on yleensä 2-3 hoitajaa ja he hoitavat kaikkia 15-20 asukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tarvitaan ennakkotapaus, jossa ihmisen sitonut ammattihenkilö tuomitaan kunnon rangaistukseen ja jonka seurauksena tuollainen päättyy. Levotonkin muistisairas usein rauhoittuu, kun hän saa puuhata jotain mielekästä tai vaikkapa rauhassa jutella hoitajan kanssa. Liukuhihnamentaliteetti ei iäkkäiden palveluihin sovi.
Jotkut muistisairaat eivät rauhoitu vaikka kuinka paljon olisi puuhaa ja rauhallista juttelua. Jotkut muistisairaat liikkuvat pakonomaisesti, toiset huutavat kun näkevät pelottavia näkyjä, etsivät lapsiaan koko ajan, jne jne.
Joten ratkaisu on remmittää heidät kaikki tuoleihin tai sänkyihinsä, jolloin he ahdistuvat lisää, huutelevat apua ja ehkä kuolevat veritulppaan?
Trolleilla tuo käsityskyky on niin rajallinen 🙄
Kasarilla hoitotyö oli tosiaan aika erilaista. Oli erikseen apuhoitajien vatsantoimituskierto, sitten kylvettäjän suihkukierto ja sairaanhoitajan haavakierto. Keuhko-osastoilla ysköskierto, urologisella osastolla virtsankeräyskierto ja niin edelleen. Ysärillä homma alkoi sitten mennä yksilövastuisempaan suuntaan niin, että mahdollisuuksien mukaan sama hoitaja tai työpari hoiti saman potilaan kaikki asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli kyllä erittäin ikävä tapaus ja ansaitsi nousta isosti otsikoihin!
Mutta olen aika varma, että tilastollisesti on todennäköisintä, että vanhus kuolee tapaturmaisesti ja kärsien kotonaan johtuen siitä, että ei ole saanut paikkaa hoivakodista. Haluaisin, että nämäkin tapaukset nousisivat samalla tavalla otsikoihin.
Minusta tämä ilmentää hyvin sitä, että hoiva on arvokasta. Hoivaa, jonka elementteina on aika, läsnäolo ja inhimillisyys, pitäisi arvostaa korkeammalle ilman, että siitä yritetään tehdä niin vimmastusti tutkintoja vaativaa erityisammattitaitoa. Meillä on Euroopan suurin työttömyys ja samaan aikaan kammottavia asioita tapahtuu päiväkodeissamme, kouluissamme ja hoivakodeissa, koska niissä on läsnä liian vähän ihmisiä. Uskon, että kaikissa näissä paikoissa on riittävästi resurssuitu erityisosaamista, mutta aliresurssoitu inhimillistä kohtaamista, jota ei kuuluu tehostaa tai paketoida tilastoitavaksi palvelutapahtumaksi.
Kun oli ala-asteella 90-luvulla, meidän kyläkoulussa ei ollut kuraattoria. Mutta meillä oli keittäjä (tai täsmällisemmin ruoanjakaja sillä ruoka tuli keskuskeittiöstä), joka hoiti samalla kuraattorin hommat. Ilman mitään tutkintoa sovitteli tyttöjen riidat, kyseli kuulumiset ja lievitti yksinäisten oloa. Keittäjä-Pirkko nautti kaikkien arvostusta ja kunnioitusta, joten läsnäolollaan oli tietynlainen kurinpitovastaava myös. Saataisiinpa Pirkot takaisin!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin että tämmöisiä tapahtuu, kun vanhukset ihan sekaisin, eivät tiedä tästä maailmasta mitään. Jollain konstilla heidät pitää pitää aloillaan, etteivät riehu ympäri hoitolaitoksia.
Täytyy myöntää, että tämmöisten paikkojen henkilökunnalla työtä riittää paimentamisessa.
Ikävä tapahtuma, mutta näitä sattuu.
No ei, ei näitä satu, eikä missään nimessä saa sattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tarvitaan ennakkotapaus, jossa ihmisen sitonut ammattihenkilö tuomitaan kunnon rangaistukseen ja jonka seurauksena tuollainen päättyy. Levotonkin muistisairas usein rauhoittuu, kun hän saa puuhata jotain mielekästä tai vaikkapa rauhassa jutella hoitajan kanssa. Liukuhihnamentaliteetti ei iäkkäiden palveluihin sovi.
Jotkut muistisairaat eivät rauhoitu vaikka kuinka paljon olisi puuhaa ja rauhallista juttelua. Jotkut muistisairaat liikkuvat pakonomaisesti, toiset huutavat kun näkevät pelottavia näkyjä, etsivät lapsiaan koko ajan, jne jne.
Niin, rauhoittavia lääkkeitä ei saa edes silloin kun oikeasti olisi syy niitä käyttää. Vanhushan voi tulla riippuvaiseksi! Siksi kuolevalle ei anneta morfiiniakaan.
HöpöHöpö. On olemassa parempiakin lääkkeitä kuin morkku.
"Ei kai tuossa tarvita sen kummempaa seurakuntaa kuin kustakin asiakkaasta vastaavat hoitajat. Kai hoivayksiköissäkin on käytössä jonkinlainen yksilövastuinen hoitotyö tai edes solujako? Vai onko oikeasti välttämätöntä, että koko vuoro tietää koko osaston asiat? Ei kuulosta tehokkaalta ajankäytöltä. "
Huomaa, ettet ymmärrä villakoiran ydintä ja olet kyllä pihalla nykypäivän sairaaloiden todellisuudesta. Totta kai koko vuoron pitää tietää koko osaston asiat. He ovat omalla vuorollaan vastuussa kaikista potilaista ja näiden hengestä. Hoitajia ei ole siellä mikään armeija, joita jakaa soluihin. HOITAJIA ON LIIAN VÄHÄN SUHTEESSA HOIDETTAVIEN POTILAIDEN JA TYÖN MÄÄRÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee kyllä puurot ja vellit pahasti sekaisin tässä ketjussa. Itsemurhalla ja eutanasialla ei ole mitään tekemistä ihmisarvoisen hyvän hoidon kanssa. Eutanasialle on toki oma paikkansa ja siitä pitää keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Kasarilla hoitotyö oli tosiaan aika erilaista. Oli erikseen apuhoitajien vatsantoimituskierto, sitten kylvettäjän suihkukierto ja sairaanhoitajan haavakierto. Keuhko-osastoilla ysköskierto, urologisella osastolla virtsankeräyskierto ja niin edelleen. Ysärillä homma alkoi sitten mennä yksilövastuisempaan suuntaan niin, että mahdollisuuksien mukaan sama hoitaja tai työpari hoiti saman potilaan kaikki asiat.
Ja onneksi myös potilaslähtöisempään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti koko yksikkö tietää jokaisen hoidettavan asiat. Miten joku edes muuta ehdottaa? Ne latosapulaisetkin tietää, koska ovat hoidokkien kanssa tekemisissä.
Itselläni on enemmän kokemusta siitä, että raportti vaihdetaan niiden hoitajien kesken, jotka tiettyä potilasta, huonetta tai solua hoitavat. Jos osastolla on vaikkapa 20 paikkaa jaettuina kahteen eri soluun, ei minun tarvitse tietää naapurisolun asioista mitään. Jos minua pyydetään kesken vuoron sinne auttamaan, saan kollegalta pikaraportin niistä asioista, jotka minun siinä tilanteessa tarvitsee tietää.
Kuolevalle paras lääke on tietysti pan adol.
Vierailija kirjoitti:
"Ei kai tuossa tarvita sen kummempaa seurakuntaa kuin kustakin asiakkaasta vastaavat hoitajat. Kai hoivayksiköissäkin on käytössä jonkinlainen yksilövastuinen hoitotyö tai edes solujako? Vai onko oikeasti välttämätöntä, että koko vuoro tietää koko osaston asiat? Ei kuulosta tehokkaalta ajankäytöltä."
Se koko vuoro on yleensä 2-3 hoitajaa ja he hoitavat kaikkia 15-20 asukasta.
Mutta äsken kauhisteltiin, että kyseessä olisi niin iso seurakunta, ettei se mahdu käytäville liikkumaan vaan joutuu istumaan kansliassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin että tämmöisiä tapahtuu, kun vanhukset ihan sekaisin, eivät tiedä tästä maailmasta mitään. Jollain konstilla heidät pitää pitää aloillaan, etteivät riehu ympäri hoitolaitoksia.
Täytyy myöntää, että tämmöisten paikkojen henkilökunnalla työtä riittää paimentamisessa.
Ikävä tapahtuma, mutta näitä sattuu.
No ei, ei näitä satu, eikä missään nimessä saa sattua.
Nolla tapaturmaa on ylevä tavoite mutta kuinka siihen päästään? Ilman sitomista saatettaisiin nyt kauhistella tämän asukkaan kaatumista ja kallonmurtumaa.
Mutta ei lääkitseminen ja sitominen saa tapahtua ulkopuolisten takia. Lähtökohtaisesti kaikki tapahtuu hoidettavan itsensä takia. Ja pitää olla aika iso loukkaantumisen riski itsellä, että sidotaan.