Kolmas lapsi, uhka vai mahdollisuus?

Viisi lasta, kolme olisi riittänyt olisi pysynyt pääkoppa kasassa ja olisi omaa aikaa. Hyvästi elämä

Vierailija kirjoitti:

Muista että se kolmaskin lapsi kasvaa, vauvana lapset ovat ihania, mutta mieti että jossain vaiheessa talossa on kolme teiniä. 

Tämä! Ja myös talous kannattaa ottaa huomioon. Itse teinin ja kaksikymppisen äitinä mietin että koska tulee aika, että oman palkan voisi käyttää itseensä? 
Meillä vanhempi opiskelee ja asuu itsenäisesti ja häntä tuen useilla satasilla kuussa ja nuoremmalla on kallis harrastus. Olen myös kyllästynyt harrastukseen kuskaamiseen, myyjäisiin, sosiaalisointiin, rahanmenoon yms. Ja siis nuoremmallakin vuosien opinnot edessä, joten rahaa tulee kulumaan. 

Jos kaksi jälkeläistä on onnistunut kasvattamaan ihan täyspäisiksi ja kunnollisiksi, niin miksi riskeerata hyvä onnensa?

Ylös

Mahdollisuus. Toki on kova työ.

Me mentiin aikoinaan tunne edellä. Meillä oli kaksi lasta, vielä alle kouluikäisiä silloin ja kova kaipuu kolmanteen lapseen. Nyt kuopus jo 8v. Meilläkään ei ollut turvaverkkoja ja tämä tiedossa jo ennen raskautta. Oltiin kuitenkin jo pärjätty kahden kanssa ja luotin, että pärjätään kolmenkin kanssa. Nyt lapsi tosiaan jo 8v ja päiväkoti ainut missä ollut kenenkään muun kuin äidin tai isän hoidossa. Ei ole vielä ollut yökylässäkään. Ollaan pärjätty, mutta myönnän että myös rankkaa ollut. Nyt onneksi jo pärjää hetkiä ilman hoitoa. Rahaakaan meillä ei periaatteessa kolmanteen olisi ollut, mutta ollaan pärjätty ihan mukavasti. Tavallista elämää elämällä ollaan saatu lapsilla kaikki mitä he tarvitsevat ja saavat myös mm. harrastaa ja ollaan matkusteltu. 

Onneksi aikoinaan annettiin kolmannelle lupa tulla tähän maailmaan. Hänestä on ollut niin paljon iloa ja onnea, että sitä ei mikään raha tai tukiverkkojen puute korvaa.

Kiitos vastauksista.

Meillä on niin, että kolmas lapsi ei veisi pohjaa taloudelta tai olisi muutenkaan sen puoleen iso rasite. Enemmän murehdin omaa ikää ja sitä, että unenpuutteen kestäminen on heikompaa kuin nuorempana. Se tietysti korostuu, kun useammalla on joku vaihe meneillään. Juuri nyt tuntuu siltä, että jaksan olla rento ja idearikas vanhempi näille kahdelle. Mitä jos kolmannen kanssa sitten kamelin selkä katkeaisi, ja kaikkien lapsuus menisikin kärttyisin äidin kanssa keskellä kaaosta? Kolmas olisi väistämättä samaa sukupuolta kuin jompi kumpi olemassa olevista. Jäisikö joku leikeissä helposti ulkopuolelle? Tuntuisiko keskimmäisestä, että saa vähemmän tukea ja huomiota kuin esikoinen ja kuopus?

Sitten toisaalta kuitenkin tuntuu, että kaksi ei ole porukka. Kahden leikistä ei voi toinen vetäytyä syrjemmälle leikin loppumatta. Rooleja ei voi samalla tavalla vaihdella. Erityisesti sitten, kun minä ja mies olemme vanhoina vaipoissa, noilla kahdella olisi vain toisensa, muita nuoria sukulaisia ei ole. Lapsemme ovat usean suvun viimeisiä perillisiä, ja heille on jäämässä useita kiinteistöjä. Tietysti voi olla, että he tekevät sitten aikanaan modernin ajan tavallisen ratkaisun, myyvät kaiken ja jakavat rahat. Tavallaan tuntuu, että jos lapsia olisi useampia, heidän olisi helpompaa tehdä jotain muutakin - vaikka pitää joku isommista taloista yhteisenä huvilana, jossa viettäisivät aikuisina aikaa kaikkien perheiden kanssa. Miten vain, haluaisin kovasti, että lapsilla olisi oma vankka perheyhteisö tukenaan aikuisinakin. 

Ap

Tein neljä tiuhaan tahtiin. En hetkeäkään kadu, vaikka olin arkipäivästä yksin vastuussa. Näin aikuisina he ovat myös toisilleen tärkeitä.