Miten suhtaudut työttömiin?
.. työttömiin, joilla on useita terveydeydellisiä haasteita; fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia? Puhutaan sellaisesta tilanteesta, että työnteko vain veisi terveystilaa huonompaan suuntaan.
Toki osaltaan työllä olisi hyviäkin vaikutuksia, mutta lopulta työ imisi loputkin voimat eli hyvinvointi olisi "reilusti miinuksen puolella".
Onko sellainen elämä sitten elämisen arvoista?
Sairastut genetiikan ja sattuman kautta, etkä kykene normaaliin työelämään, mutta silti siihen pitäisi väkisin pyrkiä(?). Tätä eivät ihmiset tunnu ymmärtävän. Jokaisella on joitain ongelmia, mutta kun saat tarpeeksi suuren paketin törkyä, niin vaikeaksi menee elämä ihan ilman työtaakkaakin.
Olen itse tällaisessa pattitilanteessa. Mitä ajattelette? Olenko yhteiskunnan mätäpaise? Oletko itse ollut tilanteessa ja päässyt työelämään myöhemmin?
Olen surullinen asiasta ja sukulaisteni suhtautuminen on "sanattoman nuivaa". Olen hylkiö, eikä asioistani enää kysytä. Katsotaan laiskaksi ja yrittämättömäksi raasuksi. Raasu ehkä olenkin, mutta terveyttäni en saanut valita. Ja se vaikuttaa kaikkeen. Olkaa onnellisia te, jotka pystytte ja jaksatte elää tässä yhteiskunnassa ja tehdä sen eteen työtä.
Kommentit (53)
No itsekin tavallaan olen tuollaisessa tilanteessa kausittain. Olisi varmasti joitain töitä mitkä ei kuormittaisi "sairautta" (jota ei varsinaisesti ole kyllä tutkittu ja joka voi pahentua tietyntyyppisissä töissä) , joihin osa koulutuksistanikin kelpaisi, mutta haluan silti muita juttuja. Ja itseasiassa olenkin suuntautumassa enempi semmoseen mikä ei pahenna oireita.
Ei kiinnosta kyllä yhtään mitä joku randomi ajattelee .
strategian jalkauttaminen edes vihreän meren tavalla ei toimi kehnoissa organisaatioissa jotka luulevat että paremman kilpailijan teillaaminen onnistuisi orjallistamalla ja piilotta malla se organisaation huono johdotus noteeraamattomiin tai noteerattuihin osinkoihin ja tekemällä niitä asioita teketärkeänä ja -kiireisenä plaraamalla Adam Smith vain sitä yhtä opusta ja väittämällä skeidää..
.
no mikäli gemini3 ja seuraavat kertovat että ceo sta ei ole, hyvä niin.
Työttömällä ei riitä rahat yhtään mihinkään. Kaljaankin vain muutaman päivän kuukaudessa.
mutta tokihan gemini3 ja seuraavat kertovat etteivät myöskään todella monista omistajistakaan ole.
Ensin pitkäaikaistyötön matalapalkka-alalta ja sitten eläkeläinen. Kumpi parempi? Ojasta allikkoon, kun vähällä yrittää tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Työttömällä ei riitä rahat yhtään mihinkään. Kaljaankin vain muutaman päivän kuukaudessa.
Hyvin riittää. Luuletko että kaikki on persaukisia. Monella voi olla uraa takana kymmeniä vuosia ja säästöjä sekä sijoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Olin joskus usean kuukauden ajan työtön ja häpesin sitä kovasti enkä kertonut asiasta kuin aivan läheisimmille ihmisille. Nyt minua jo ahdistaa se, että saatan joutua taas työttömäksi ensi vuoden lopulla. Yritän kyllä välttää sen, mutta työmarkkinatilanne on niin heikko, että huonolta näyttää.
Älä huoli. Orpon hallitus on rakentanut sinulle turvaverkon, joka pompauttaa sinut takaisin työelämään alta aikayksikön. Valoa on jo näkyvissä, luodut kannusteet ja talouden orastava kasvu kiihdyttävät prosessia. sinun ja muun hallituksen aikaan saaman työn tarjonnan osalta.
Voimia kaikille meidän pitäis pitää yhtä SUOMALAISET!
Ihan normaalisti, eräs kaverini haluaisi todellakin töitä mutta ei ole saanut, toinen taas viihtyy työttömänä, kolmas on kuntouttavassa työtoiminnassa ollut jo ainakin 3 vuotta kun ei muuta ole, he ovat 60v, itse olen päässyt eläkkeelle.
En mä siihen työttömyyteen suhtaudu oikein mitenkään, tai niinkuin en ensisijaisesti katso ihmistä ja tee hänestä sen suurempia päätelmiä työtilanteen perusteella. Mutta en voi kyllä sanoa että samalla lailla kuin työlliseen, kyllä (vakituinen)työpaikka on nykyään asia josta voi hieman olla kateellinen, kun ei itse ole koskaan sellaista hienoutta saanut kokea. Eli ehkä voisi sanoa että ymmärrän työtöntä ja työllisistä ajattelen että kivat heille.
On ne aika surkimuksia. Paitsi jos työttömyys johtuu siitä että on ollut vuosikymmeniä sabotointien, lavastusten, rikosten kohde. Silloin eii ole surkimus.
Niinhön ne kaikki on?
No ei ole onneksi, mitta tiedän yhden suomalaisen naisen, joka on ollut. Valitettavasti idiootit ei tiedä siitä kaikesta tai ei ainakasn kuinka törkeistö rikoksista kyse koskien myös hänen lapsiaan.
Minäkin arvostan vain sellaisia työntekijöitä henkilöinä, jotka maksavat veronsa mielellään ja jos tarvitsevat enemmän rahaa menevät pyytämään sitä työnantajalta.