Narsistinen itsekkyys hälyyttävästi lisääntynyt. "Löysin itseni uudelleen" jne Linkki

Miksi pyrit leimaamaan kaikki kiltteydestään parantuneet tai itsensä löytäneet ihmiset samaan kastiin kuin tämä henkilö, joka on sua raskaana ollessa pettänyt ja halunnut lähteä luotasi pois? Väärin tehty ehdottomasti, mutta kyllä itse parisuhteesta saa tulla toisiin ajatuksiin ja erota. 

Valitettavasti vaikutat ihmiseltä, joka ei kykene hyväksymään sitä jos sinusta halutaan erota tai kumppani haluaakin elämäänsä jotain muuta kuin sinut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pyrit leimaamaan kaikki kiltteydestään parantuneet tai itsensä löytäneet ihmiset samaan kastiin kuin tämä henkilö, joka on sua raskaana ollessa pettänyt ja halunnut lähteä luotasi pois? Väärin tehty ehdottomasti, mutta kyllä itse parisuhteesta saa tulla toisiin ajatuksiin ja erota. 

Valitettavasti vaikutat ihmiseltä, joka ei kykene hyväksymään sitä jos sinusta halutaan erota tai kumppani haluaakin elämäänsä jotain muuta kuin sinut.

Missä on leimattu kaikki? Jospa onkin niin että vain tietyntyyppiset.

-sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Murros kohti narsististen narratiivien romukoppaan laittamista on käynnissä.

Toivottavasti! Mitään johdonmukaista suunnanmuutosta en itse ainakaan näe vaan nimenomaan isot mediamme tekevät edelleen tiheästi juttuja hyvin kehittymättömänoloisista syyttelijöistä ja uhrirooleista, jossa fokus keskittyy aina ulkopuolisuuteen, osattomuuteen ja näistä johtuvaan muiden (syrjivään) kaltoinkohteluun. Tällä valituksella tunnutaan voitavan lypsää loputtomasti huomiota, sääliä ja myötistä sekä painostaa AINA ympäristöä muuttumaan mutta syrjityssä itsessään ei ole koskaan mitään, mitä hän tekisi väärin.

 

Narsistit tunnistaa draamahaluisesta uhriutumisesta ja tästä seuraavasta vihamielisestä, jopa raivoavasta kaunasta. Vainoharhaisuuskaan ei ole mahdotonta. Narsistiset piirteet yleistyneinä ja hyväksyttyinä saattavat  mahdollistaa harhaisten tulkintojen va

Työttömiin, kristittyihin ja vuosia sitten rokottamattomiin kohdistuu ja kohdistui edelläkuvatun kaltaista julkistakin puhetta.

Kyllä some koko laajuudessaan on aika turha lisä tässä ajassa.

Jopa keski-ikäiset ihmiset ovat vielä täysin keskittyneitä itsensä. Vähän kuin jotkut 20-vuotiaat.

Mutta siihen monen henkinen kehitys tässä ajassa jääkin.

Terapiassa haetaan sitten niitä samoja taitoja, jotka olisi pitänyt voida omaksua jo kasvatuksessa. Moni ei ikävä kyllä kehity siitä huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei tosiaan erota liian helposti. Tästä on puhuttu useasti, että kestetään liikaakin. Joskus saattaa mennä henkikin. 

Joissakin maissa ei ehkä niin helposti. Mutta joissakin maissa miehetkin on kasvatettu kunnioittamaan naisia. Tässä olisi monelle suomalaiselle mörököllille oppimista. Tosin joissakin maissa myös sivusuhteita ei pidetä niin pahoina. Tämäkin voi pidentää liiton kestoa. 

Missä miehet on kasvatettu kunnoiottamaan naisia ja miten se näkyy?

Keltinkangas sanoi haastattelussa, ettei hänellä ole koskaan ollut mitään halua auttaa ihmisiä. Häntä kiinnostaa vain kuinka ihmismieli toimii. 

Aika monia narsisteja kiinnostaa sama. Kun tietävät miten ihmismieli toimii, sitä on helppo lähteä muokkaamaan haluamaansa suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Toivun juuri erittäin rankasta parisuhteesta, johon kuului syyttely, mitätöinti, manipulointi, väkivalta sekä henkinen että fyysinen ja tietysti eron jälkeen narsistisyytökset. Uhriksi en ole koskaan halunnut jäädä, mutta toki haavoja on. Elämä on kuitenkin hyvää nyt. Mutta sitten lehteen pamahtaa Keltinkangas, joka sanoo että rajojen laitto onkin narsismia. Somesta vertaistuen hakeminen myös, itsensä uudelleen löytäminen yms. Eli tosiaanko olisi pitänyt jäädä suhteeseen, joka lopulta olisi tuhonnut minut? No en palaa, mutta kyllä tuon kaiken kuuleminen aika kamalalta tuntui. Kuin eksäni olisi herännyt henkiin. Aivan samat syytökset. 

Luitko sinä tuon jutun? Tiedätkö sinä oikeasti, mitä Keltikangas-Järvinen tuossa sanoo? Vai triggeröidytkö vain otsikon sanasta ja tulet tänne haukkumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivun juuri erittäin rankasta parisuhteesta, johon kuului syyttely, mitätöinti, manipulointi, väkivalta sekä henkinen että fyysinen ja tietysti eron jälkeen narsistisyytökset. Uhriksi en ole koskaan halunnut jäädä, mutta toki haavoja on. Elämä on kuitenkin hyvää nyt. Mutta sitten lehteen pamahtaa Keltinkangas, joka sanoo että rajojen laitto onkin narsismia. Somesta vertaistuen hakeminen myös, itsensä uudelleen löytäminen yms. Eli tosiaanko olisi pitänyt jäädä suhteeseen, joka lopulta olisi tuhonnut minut? No en palaa, mutta kyllä tuon kaiken kuuleminen aika kamalalta tuntui. Kuin eksäni olisi herännyt henkiin. Aivan samat syytökset. 

Ei hän terveiden rajojen laittamista pitänyt narsismina. Huono yritys sinulta vääristellä hänen sanomisia.

 

Toivon, että asia on näin. En halunnu

 

"Toivon, että asia on näin. En halunnut tahallani vääristellä mitään. Kerroin vain mikä tunne heräsi. "

 

Juuripa näin. Ei jumalauta, miten voikaan nykymeininki olla pilalla. 

 

- Luitko jutun?

- En. Mutta tunnen. Heräsi tunne minulla. Piti tulla tänne sitten puhumaan siitä MINUN TUNTEESTANI. Ihan v*tun väliä sillä, mitä kymmeniä tietokirjoja kirjoittanut, Suomen pitkäaikaisin psykologian professori on sanonut. Tärkeintä on MINUSSA HERÄNNYT TUNNE. Kaikkien pitää kuulla ja saada tietää, "mikä tunne heräsi". 

- Miksi meidän pitää saada tietää, mikä tunne sinussa heräsi, jos täällä halutaan keskustella siitä, MITÄ PROFESSORI SANOI? 

- ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivun juuri erittäin rankasta parisuhteesta, johon kuului syyttely, mitätöinti, manipulointi, väkivalta sekä henkinen että fyysinen ja tietysti eron jälkeen narsistisyytökset. Uhriksi en ole koskaan halunnut jäädä, mutta toki haavoja on. Elämä on kuitenkin hyvää nyt. Mutta sitten lehteen pamahtaa Keltinkangas, joka sanoo että rajojen laitto onkin narsismia. Somesta vertaistuen hakeminen myös, itsensä uudelleen löytäminen yms. Eli tosiaanko olisi pitänyt jäädä suhteeseen, joka lopulta olisi tuhonnut minut? No en palaa, mutta kyllä tuon kaiken kuuleminen aika kamalalta tuntui. Kuin eksäni olisi herännyt henkiin. Aivan samat syytökset. 

 

Luitko sinä tuon jutun? Tiedätkö sinä oikeasti, mitä Keltikangas-Järvinen tuossa sanoo? Vai triggeröidytkö vain otsikon sanasta ja tulet tänne haukkumaan?

Juttu on maksumuurin takana. Nyt ihmetyttää miksi sinua noin häiritsee toisten ikävät kohtalot?

Kun kiltti ihminen alkaa tutustua omiin rajoihinsa ja omaan voimaansa, hän tottakai muuttuu. Hänestä tulee itsestä vastuuta kantava ja omaa hyvinvointia arvostava itsenäinen, aikuinen ihminen. Se on huikea muutos se, ja uskon että sitä kaikki lopulta tavoittelevatkin.

Meillä elää yhteiskunnassamme kuitenkin kollektiivisesti vahva kiltteyden ihannointi, koska olemme syyllisyys- ja häpeäkulttuuri. Siksi liiallisesta kiltteydestä vapautuminen ei ole ihan peace of cake, eikä kyyneleiltä ja pelon ja epäilyn hetkiltä voi mitenkään välttyä tässä prosessissa.

Kaikki eivät pidä siitä, että kiltti ihminen muuttuu. Erityisesti ne ihmiset, jotka ovat hyötyneet rajattomuudestasi, tulevat pettymään ja ehkä jopa suuttumaan sinulle. He menettävät sinut helppona ja hyödyllisenä, tärkeänä tukena ja apuna. Mitä enemmän suhde on perustunut hyötynäkökulmaan (ja vastuu on aina molemmilla!), sitä enemmän hampaita kiristellään, kun sinä alatkin asettaa rajoja.

Jossain tapauksissa on kyse narsistisesta raivosta, mitä saat osaksesi, kun et enää suostukaan pomppimaan muiden pillin mukaan ja näyttelemään sinulle annettua roolia. Kaikki näytetään meille lopulta hyvin selkeästi, kunhan vain itse olemme ensin selkeitä.

Samalla kun ne ihmiset suuttuvat sinulle, jotka eivät kykene iloitsemaan elämäsi tärkeimmästä muutoksesta ja itsesi syntymisestä itseksesi, tulet löytämään elämääsi ne ihmiset, jotka kykenevät iloitsemaan. He eivät kihise uhrikuopissaan, vaan palavat halusta tutkia mitä kaikkea elämä voikaan tarjota, kun olet turvassa ja arvostat itseäsi.
 

Keskustelun tekee vaikeaksi se, että narsistiset ihmiset projisoivat omia vikojaan muihin ja spinnaavat tilanteita ja keskusteluja. Ulkopuolisen onkin äkkiseltään aika mahdoton sanoa, kumpi osapuoli on se narsisti ja kumpi taas projisoi omia vikojaan toiseen. Se kun ei ihan äkkiä onnistu edes kyseisen ihmissuhteen osapuolilta itseltänsä.

Tilanne paljastuu kunnolla vasta, kun jossain kohtaa projisointi menee sillä lailla yli, että se on helppo erottaa. Semmoista emme esimerkiksi tämmöisessä nettikeskustelussa voi mitenkään tietää. Keskusteluhan houkuttaa kumpaakin ihmistyyppiä osallistumaan, joten tässäkin ketjussa on aivan varmasti kumpaakin lajia mukana.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun tekee vaikeaksi se, että narsistiset ihmiset projisoivat omia vikojaan muihin ja spinnaavat tilanteita ja keskusteluja. Ulkopuolisen onkin äkkiseltään aika mahdoton sanoa, kumpi osapuoli on se narsisti ja kumpi taas projisoi omia vikojaan toiseen. Se kun ei ihan äkkiä onnistu edes kyseisen ihmissuhteen osapuolilta itseltänsä.

Tilanne paljastuu kunnolla vasta, kun jossain kohtaa projisointi menee sillä lailla yli, että se on helppo erottaa. Semmoista emme esimerkiksi tämmöisessä nettikeskustelussa voi mitenkään tietää. Keskusteluhan houkuttaa kumpaakin ihmistyyppiä osallistumaan, joten tässäkin ketjussa on aivan varmasti kumpaakin lajia mukana.

Hyvin sanottu. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun tekee vaikeaksi se, että narsistiset ihmiset projisoivat omia vikojaan muihin ja spinnaavat tilanteita ja keskusteluja. Ulkopuolisen onkin äkkiseltään aika mahdoton sanoa, kumpi osapuoli on se narsisti ja kumpi taas projisoi omia vikojaan toiseen. Se kun ei ihan äkkiä onnistu edes kyseisen ihmissuhteen osapuolilta itseltänsä.

Tilanne paljastuu kunnolla vasta, kun jossain kohtaa projisointi menee sillä lailla yli, että se on helppo erottaa. Semmoista emme esimerkiksi tämmöisessä nettikeskustelussa voi mitenkään tietää. Keskusteluhan houkuttaa kumpaakin ihmistyyppiä osallistumaan, joten tässäkin ketjussa on aivan varmasti kumpaakin lajia mukana.

Kieltämättä sekavaa. Lisäksi narsistisessa suhteessa ollut on kokenut niin paljon manipulointia, ettei hän enää itsekään tiedä missä mennään. 

Kun tankki on tyhjä, se on tyhjä. Silloin on oltava terveellä tavalla itsekäs ja opeteltava rajoja, jotta tankki voi jossain vaiheessa alkaa täyttyä. Siihen menee usein paljon pidempi aika kuin moni ensialkuun luuleekaan. 

Toipumisvaiheessa ihminen ei luonnollisesti halua viettää liikaa aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ymmärrä mistä on kyse ja siten vähintään rivien välistä syyllistävät ja arvostelevat. Jotkut pitävät itsekkäänä, vaikka on kyse täysin eri asiasta: terveestä itsekkyydestä ja vihdoinkin omaan vastuunkantoon kasvamisesta. On katsottava peiliin ja laitettava happinaamari itselle.

Vastuunkanto onkin tällaisessa tilanteessa viisasta; on haettava apua ja uskallettava hidastaa ja pysähtyä. Kaikki eivät kuitenkaan niin tee, vaan jatkavat selviytymismoodissa elämistä, mikä on tavallaan kylläkin itsekästä. Ja samalla se liittyy sokeuteen: ihminen ei näe omaa kipuaan eikä tilannettaan, eikä siksi ota vastuuta sen muuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun tekee vaikeaksi se, että narsistiset ihmiset projisoivat omia vikojaan muihin ja spinnaavat tilanteita ja keskusteluja. Ulkopuolisen onkin äkkiseltään aika mahdoton sanoa, kumpi osapuoli on se narsisti ja kumpi taas projisoi omia vikojaan toiseen. Se kun ei ihan äkkiä onnistu edes kyseisen ihmissuhteen osapuolilta itseltänsä.

Tilanne paljastuu kunnolla vasta, kun jossain kohtaa projisointi menee sillä lailla yli, että se on helppo erottaa. Semmoista emme esimerkiksi tämmöisessä nettikeskustelussa voi mitenkään tietää. Keskusteluhan houkuttaa kumpaakin ihmistyyppiä osallistumaan, joten tässäkin ketjussa on aivan varmasti kumpaakin lajia mukana.

Narsistisen suhdevankilan kataluus että sairaampi tekee myös toisen sairaaksi mutta vähemmän järjetön tajuaa että järjettömyys tuhoaa ja ponnistelee löytääkseen keinoja ulos ja rohkeutta jättää suhde.

Eli jos olet häiriintyneen kanssa tekemisissä vähintään masennut,lamaannut, usein myös eristäydyt ja alat kyynistyä, suhtautua elämään kielteisesti.

Kaikki terveet ihmiset esim työpaikalla antavat onneksi muistutusta normaalista muiden kohtelusta. Sanoisin että niin paljon kun työelämää haukutaan se on myös mielenterveysreservi koska työpaikoilla ei voi käyttäytyä miten huvittaa. Tässä on ehdottomasti hyvät puolensa.

Minulla on loistavat työkaverit, ihana perhe ja suku. Jopa naapuriyhteisö. Yhtään inisevää ja hallitsevaa miestä en tähän kuvioon kaipaa. Saa haukkua narsistiksi. 

Sille voi tehdä sitä, että heittää sen narsistikumppanin pihalle. Muuta ratkaisua ei ole. Narsisti ei muutu. 

Itsekkyyden paheksuminen on yhtä sairasta kuin liian kitteyden ihannointi. Hyväksi ja tervettä on omien tarpeiden ja (sekä itsen että muiden suuntaan) rajojen tunnistaminen ja tunnistaminen. Aito hyvinvointi, joka ei useinkaan ole sitä, mitä eri markkinatahot tai yhteiskunnankaan vaatimukset (tee työtä uupumukseen asti, kuluta paljon) osoittavat. 

Tuhoisasta oravanpyörästä sivuun astuminen vaatii sisäistä voimaa. Joitakuita se voi pelottaa sivustakin päin niin paljon, että alkavat paheksua ja yrittää kontrolloida. Se myös yritetään tehdä koko ajan vaikeammaksi, koska ihmisten tarpeista piittaamattomat tahot ovat yhteiskunnassa vallalla (taloudessa ja politiikassa) ja yrittävät käyttää muita mahdollisimman paljon hyväkseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa. No, minä sitten ilmeisesti olen nyt narsisti? Olin lapsesta ja nuoresta pitäen täysi ovimatto, joten sellaiseksi sitten olisi pitänyt aikuisenakin jäädä, vai? Sen sijaan, että opettelee rajoja ja löytää itsestään niitä voimavaroja.

Mutta okei, mieluummin olen sitten narsisti.

Rajattoman, arvostelunhaluisen ja tunkeilevan omaishoitajaäitini mielestä minäkin taatusti olen lapsettomana ja miehettömänä. Äärettömän mukavuudenhaluinen ja laiska olen kuulemma, en osaa sitä enkä tätä ja rahani tietysti tuhlaan.

Tätä ihmistä pakenin aikoinani ja nyt pitäisi heittäytyä työttömäksi häärimään vanhempieni ongelmien kimpussa. Nämä tyypit ovat täysin sokeita itselleen. 

Jos joudut kokemaan olevasi hyödytön, oikeudeton loinen lapsuudenkodissasi niin kovin ikävä tälläisten ihmisten lähelle ei ole vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun tekee vaikeaksi se, että narsistiset ihmiset projisoivat omia vikojaan muihin ja spinnaavat tilanteita ja keskusteluja. Ulkopuolisen onkin äkkiseltään aika mahdoton sanoa, kumpi osapuoli on se narsisti ja kumpi taas projisoi omia vikojaan toiseen. Se kun ei ihan äkkiä onnistu edes kyseisen ihmissuhteen osapuolilta itseltänsä.

Tilanne paljastuu kunnolla vasta, kun jossain kohtaa projisointi menee sillä lailla yli, että se on helppo erottaa. Semmoista emme esimerkiksi tämmöisessä nettikeskustelussa voi mitenkään tietää. Keskusteluhan houkuttaa kumpaakin ihmistyyppiä osallistumaan, joten tässäkin ketjussa on aivan varmasti kumpaakin lajia mukana.

 

Hyvin sanottu. Kiitos.

Sellaista vaihtoehtoa ei tässä ole että toinen olisi selkeästi toisen narsistisen rajattomuuden uhri? Miksi ei? Ainakin lapsen on hyvin vaikea paeta tilanteesta ja avun pyytäminenkin on usein ylivoimaista, koska luonnehäiriöinen on taituri saamaan itsensä näyttämään täysin syyttömältä mihinkään. Lapsen täytyy siis ainoastaan valehdella.

Joissain perheväkivaltakuvioissa sama toistuu: syyllinen kiistää jyrkästi tehneensä mitään. Syylliset ovat usein ns kunniallisia työssäkäyviä ja he pitävät julkisivustaan kiinni kynsin hampain.

Ei ole harvinaista että lapsi ei saa kutsua ketään kaveriaan kotiinsa.

Sanoisin että syyllinen ja uhri ovat noissa tilanteissa hyvin selviä.

Aikuisten suhteissa kiusattu taas saadaan syyttämään kaikesta itseään. Hän on ikäänkuin ansainnut väkivallan vääränlaisella olemisellaan ja käytöksellään. Onko tässäkään vaikea erottaa kumpi on kumpi?

Sitten on varmasti myös pareja joissa molemmat kiusaavat kilpaa toisiaan.