Mitä teet kun olet oikein vihainen?

Vierailija kirjoitti:

Moni vastaaja näyttää pitävän vihaa aika kevyenä tunteena jonka käsittely on yksinkertaista. Hienoa, jos ette ole joutuneet kokemaan voimakasta vihaa elämässänne, esim siksi että itse tai läheisenne olisi joutunut vaikka rikoksen kohteeksi tai elämä kärsinyt muuten jonkun toisen ihmisen toiminnan takia. 

En kyllä huomannut että sitä olisi ketjussa pidetty kevyenä.

Huudan kuin apina ja sen jälkeen useamman päivän mykkäkoulu ja omassa huoneessa pysyminen. 

Kirjoitan mielipahani paperille ja heitän paperin  myöhemmin takkaan ja lähden kävelylle.

Raivoan mielessäni hiljaa. Joskus yritin juosta vihaa pois, mutta päädyin vain kompuroimaan ja loukkaamaan itseni, mikä teki vieläkin vihaisemmaksi. Raivo menee ohi kuten muutkin tunteet, ainakin jossain vaiheessa.

Mitä vain, kunhan en ryyppää, käytä aineita tai tee muuta tuhoisaa.

Riippuu tapauksesta.  Lievemmässä tapauksessa latelen perisuomalaisia perkeleitä perseen pohjasta, toisessa tapauksessa joku esine lentää ja kolmas tapaus on että kopsautan vastapuolta, en kyllä koskaan naista.

Kaikki sodat johtuvat vihasta, kostonhimosta, kyvyttömyydestä käsitellä tunteitaan ja elämän epäreiluutta. Kannatan rauhaa. Sosiopaatit, sadistit, narsistit ja psykopaatit hakevat reaktiota, vihaa, surua, tuskaa. Viimeinen asia, mikä kannattaa tehdä, on antaa heille reaktiota, mitä kaipaavat. Edes yhtä ajatusta. Elämä on liian lyhyt ja valmiiksi epäreilu, meille kaikille. Kannattaa keskittyä hyvään, hyvyyteen, hyviin ihmisiin.

Hakkaan tyynyä ja joskus jopa puren sitä.

Jupisen itsekseni niin kauan kuin on tarpeen ja teen samalla toimintasuunnitelman.

Vierailija kirjoitti:

Moni vastaaja näyttää pitävän vihaa aika kevyenä tunteena jonka käsittely on yksinkertaista. Hienoa, jos ette ole joutuneet kokemaan voimakasta vihaa elämässänne, esim siksi että itse tai läheisenne olisi joutunut vaikka rikoksen kohteeksi tai elämä kärsinyt muuten jonkun toisen ihmisen toiminnan takia. 

Viha on sallittua meiltä naisilta. Miehet on ainoita keneltä on kielletty vihaaminen

Olen vihainen ja kiroilen. 

Kirjoitan palstalle ja huudan naisille vihervassuille tyhmille akoille ja äitile ja vedän kunnola persut olalle

Halonhakkuu muuten oikeasti toimii, kunhan ei tempaise itseään sääreen. Supervihaisena voi äristä ja räyhätä kirveen tahtiin lisäksi ja haukkua harminkappaleen suohon. 

Kiroilen kuin rantarosvo.

Vierailija kirjoitti:

Moni vastaaja näyttää pitävän vihaa aika kevyenä tunteena jonka käsittely on yksinkertaista. Hienoa, jos ette ole joutuneet kokemaan voimakasta vihaa elämässänne, esim siksi että itse tai läheisenne olisi joutunut vaikka rikoksen kohteeksi tai elämä kärsinyt muuten jonkun toisen ihmisen toiminnan takia. 

Muutun katkeraksi ja kitkeräksi av-mammaksi, joka kantaa vihaa koko maailmaa kohtaan.

Sekö on sinulle tyydyttävä vastaus?

Vierailija kirjoitti:

Moni vastaaja näyttää pitävän vihaa aika kevyenä tunteena jonka käsittely on yksinkertaista. Hienoa, jos ette ole joutuneet kokemaan voimakasta vihaa elämässänne, esim siksi että itse tai läheisenne olisi joutunut vaikka rikoksen kohteeksi tai elämä kärsinyt muuten jonkun toisen ihmisen toiminnan takia. 

Ihan samoin keinoin niitä voimakkaita tunteita voi myös käsitellä, mulla ainakin liikunta ja työ auttaa pysymään elämässä raiteilla. Asioista tietysti on hyvä keskustella ihan ammattilaisten kanssa, terapiaa suosittelen sinunkin hakea, jos koet että olet yksin isojen asioiden äärellä, vertaistukea kannattaa myös hyödyntää. 

Olen hyvin tyyni. Odotan sopuvaa hetkeä kostaa ja kovaa. Vie joskus aikaa pitkäänkin mutta hiljaa hyvä tulee.

Silmissäni mustuu, en näe mitään. Voisin raivoissani  tehdä mitä vain.  Lähden välittömästi ulos lenkille, kunnes oloni jotenkin siedettävä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sodat johtuvat vihasta, kostonhimosta, kyvyttömyydestä käsitellä tunteitaan ja elämän epäreiluutta. Kannatan rauhaa. Sosiopaatit, sadistit, narsistit ja psykopaatit hakevat reaktiota, vihaa, surua, tuskaa. Viimeinen asia, mikä kannattaa tehdä, on antaa heille reaktiota, mitä kaipaavat. Edes yhtä ajatusta. Elämä on liian lyhyt ja valmiiksi epäreilu, meille kaikille. Kannattaa keskittyä hyvään, hyvyyteen, hyviin ihmisiin.

Minä taas en enää kiellä normaaleja tunteitani todistellakseni kenellekään toiselle mitään. Jos joku saa surustani ja tuskastani nautintoa, se kertoo vain siitä toisesta ihmisestä. Minä tunnen, mitä tunnen. Kunhan se on tilanteenmukaista, se on normaalia.

En juurikaan  koskaan ole todella vihainen. Mua saa vaikka lyödä niin tuskin lyön takaisin. En olisi moksiskaan mutta jos joku lyö lastani  niin löisin takaisin. Lapsiin kohdistuvan väkivallan seurauksena voisin vaikka jopa tappaa mutta muuten en paitsi toki jos oman henkeni säilyminen vaatisi tappamista.