Miten te saatte tehtyä kotitöitä, kun vauva inisee lähes koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jätä vauvaan näköyhteys ja juttele koko ajan kun teet kotitöitä. 

Näin teenkin, mutta silti hermostuu äkkiä, jos ei pääse syliin.

 

Ja mieskin tekee toki kotitöitä, esim. käy kaupassa töiden jälkeen, laittaa omat pyykkinsä, viikonloppuisin siivoaa, on vauvan kanssa jne. Mutta itse sitä vaan päivisin haluaa saada myös asioita tehdyksi... Ap

Mieti kuitenkin vielä priorisointi. Toki haluat tehdä muutakin, mut tärkein ensin <3

Ihmettelen sitä itsekin. Olin yh ja vauvani oli tosi temperamentikas, kiihtyi nollasta sataan nopeasti, eikä viihtynyt missään yksin, ei suostunut olemaan sitterissä. Olin niin sumussa koko ensimmäisen vuoden, että en tiedä vastausta ap:n kysymykseen. Ei ole jäänyt mitään muistikuvia. Ainoa millä voin lohduttaa on, että onneksi vauva kasvaa ja elämä helpottuu huomattavasti, menette päivä päivältä parempaa kohti.

Minun  pikkuvauva-arjen jaksamiseen nimenomaan oli tärkeää, että paikat olivat tip top. Sekasotkussa olisi kyllä hermo mennyt.   Vuosi hurahtaa nopeasti, samoin vauva-aika.  Voimia äideille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa inistä ! Itse olet opettanut tississä roikkumaan.  Meillä syötiin ja sitten pois tissiltä. Minulla oli muutakin tekemistä kuin  huvituttina  oleminen

Minulla taas ei ole ollut vanhempainvapaalla yhtään mitään tärkeämpää tekemistä kuin lasteni kanssa seurustelu. Viiden kuukauden ikäinen vauva hakee aktiivisesti kontaktia hoitajaansa muun muassa jokeltelemalla ja jaetun huomion kautta. Sen ikäiselle voi alkaa hyvin jo nimeämään arkisia esineitä. Siis jos haluaa vaikuttaa positiivisesti lapsensa tulevaan älykkyyteen. Toki voi myös antaa hänen kitistä ja tehdä tärkeitä kotitöitä. 

Tämä! Olen myös järkyttynyt joistain kommenteista, kuinka ap on nyt opettanut vauvansa vaatimaan huomiota ja sitä huomiota ei saisi antaa!? Millaisia ä mmiä täällä oikein on...

Haluat loukkaantua ja loukkaannut eli loukkaat itseäsi. Hahaah

Vierailija kirjoitti:

Täällä nyt jotkut taas kiillottamassa sädekehää, kuinka pyörivät vauvan ympärillä herkeämättä, mutta niin paljon nähnyt jo elämää, että tiedän paskapuheeksi. Kestää n.2-3 vuotta ja lapsi on potkaistu pois kotoa ja sitten ei äitejä kiinnosta tuon taivaallista kuka se tyyppi ja mitä se ajattelee tai haluaa. Teineinä sitten riehuvat tuolla ulkona kaveriporukassa tai tuijottavat omassa huoneessa seinää masennuksen kourissa. Sitä se on suurimman osa lapsuus ja nuoruus.

Että jos jonkun neuvon antaisi, niin vähän vähemmän, mutta paljon pidempään voisi olla lapsestansa kiinnostunut. Vanhemman tarve vaan kasvaa sitä mukaa kun lapsi kasvaa ja maidon toimittaminen nenän eteen ei enää kouluikäiselle sitten riitä, niin kuin ihan liian moni taitaa luulla. 

Kyllä tekisin kotityöt, enkä keksisi selityksiä, oppii se pikkuihminenkin hiljalleen, että elämä pitää hoitaa ja asioita ja ihmisiä pitää arvostaa. Ei se nyt lapselta

Jotenkin todella outo olkiukko, että vauvan tarpeiden huomioiminen olisi pois samalta lapselta isompana. Isien kohdallahan usein korostetaan, että jos ei alusta alkaen opi sitä läheistä ja luontevaa suhdetta lapseensa, ei sitä välttämättä enää myöhemminkään synny.

Melkein uskaltaisin väittää, etenkin kun viittaat elämänkokemukseesi, että olet sitä sukupolvea, joka opetettiin kieltämään vauvan tarpeet.

"Kyllä tekisin kotityöt, enkä keksisi selityksiä, oppii se pikkuihminenkin hiljalleen, että elämä pitää hoitaa ja asioita ja ihmisiä pitää arvostaa. Ei se nyt lapselta pois ole, että koti on kunnossa, joutuuhan hänkin siellä olemaan."

Siis opetat jo 5kk ikäistä, et tiskit on häntä tärkeämpiä? Vauvan pitäisi oppia arvostamaan äidin tiskausintoa? Nyt tuli niin hullua puhetta että epäilen oman äitisi laiminlyöneen sinua :( Arvostatko sinä nyt äitiäsi kun hän sinulle opetti, etä vessan kaakelit pitää hohtaa?

Jos kodin siisteys on vauvan hyvinvoinnistaan pois, niin sitten se todellakin on häneltä pois. Vauva tarvitsee hänestä huolehtivat äidin, ei kiiltäviä tiskialtaita.

Äiti voi tarvita pedatut sängyt, puhtaat pöytäpinnat ja siistit vastepinot. Äidin hyvä olo heojastuu lapseen.  tässä on pallo isäihmisille.

Oletko kokeillut kantoliinaa? Meillä ainakin toimi hyvin. 

Elämänsä voi tehdä vaikeaksi ihan itse. Ja samalla lapsensakin. Mulla on vauvat nukkunut hyvin alusta asti, syöneet ja sitten tutustuneet maailmaan sen minkä valveilla ovat. Aika vapaasti ovat saaneet olla ja puuhata, äitiä on selvästi pidetty vain tarjoilijana ja hoitajana. 

En ole myöhemminkään kokenut olevani heidän elämänsä napa, vaan äiti joka katsoo menon perään. 

Vierailija kirjoitti:

Jos täällä oikein järkyttyy muiden kommenteista, niin arvata saattaa, että lapsikin on pian järkyttyvä joka ikisestä tavan asiasta. Mutta sehän on nykyaikaista sitten. Olla järkyttynyt. 

Mä en järkyty vaan tajuan, että palsta on lähinnä lisääntymisiän ohittaneiden mummojen ja vaille lisääntymiskumppania jääneiden miesten ilkeilyfoorumi. Kummatkaan näistä eivät täysin tajua, mitä vauvat tarvitsevat ja mitä eivät. Tsemppiä myrskyn silmässä oleville vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Jos täällä oikein järkyttyy muiden kommenteista, niin arvata saattaa, että lapsikin on pian järkyttyvä joka ikisestä tavan asiasta. Mutta sehän on nykyaikaista sitten. Olla järkyttynyt. 

Vauvojen kaltoinkohtelusta ja hoidon laiminlyönnistä tuleekin järkyttyä, niitä ei saa koskaan hyväksyä!

Vierailija kirjoitti:

"Minulla oli muutakin tekemistä kuin  huvituttina  oleminen."

 

Minusta taas parasta oli olla huvituttina oleminen, sai luvan kanssa katsella ohjelmia =)

Valitettavasti se ei onnistu, jos perheessä on muitakin lapsia, joille pitää antaa ruokaa. Vai jätätkö heidät odottamaan nälissään, että isä tulee kotiin?

Muisti alkaa palautua osittain. Söin suunnilleen pelkkää valmisruokaa vauvavuoden, myös vauva söi paljon valmissoseita. Minimoin silloin kotityöt niin paljon kuin voin. Jo suihkussa tai vessassa yksin käyminen oli projekti. Kävin aika harvoin suihkussa, ei ollut mahdollisuutta yksinkertaisesti. Muistan välähdyksenomaisesti sellaisen hetken, kun vauva oli oppinut ryömimäön ja istuin vessanpöntöllä ja se oli ryöminyt vessanoven taakse itkukäskemään tulemaan ulos sieltä. Ei ollut ekana vuonna hetken rauhaa missään, pääsaavutus oli, että kumpikin selvisi siitä hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi tarvita pedatut sängyt, puhtaat pöytäpinnat ja siistit vastepinot. Äidin hyvä olo heojastuu lapseen.  tässä on pallo isäihmisille.

Äiti voi miettiä, mihin hän tarvitsee nuo luettelemasi. Ja tarvitseeko oikeasti, ja eikö voi yhtään joustaa standardeistaan. Jos ei voi, niin MIKSI ei. Neuroosia tai pakko- tai sijaistoimintoa?

Liian tiukat odotukset itselle ja elämälleen lisää masennusta ja uupumusta, suosittelen vähän löysäämistä.

Meillä isä hoiti kotityöt. Miksi niitä vauva kainalossa pitäisi tehdä. Sama kuin tekisi raaja paketissa hommia. 

Vierailija kirjoitti:

Elämänsä voi tehdä vaikeaksi ihan itse. Ja samalla lapsensakin. Mulla on vauvat nukkunut hyvin alusta asti, syöneet ja sitten tutustuneet maailmaan sen minkä valveilla ovat. Aika vapaasti ovat saaneet olla ja puuhata, äitiä on selvästi pidetty vain tarjoilijana ja hoitajana. 

En ole myöhemminkään kokenut olevani heidän elämänsä napa, vaan äiti joka katsoo menon perään. 

 

Kuulostaa ihanan helpolta! Muista, että kaikilla vauvat ei ole noin helppoja, eivät esim. nuku juuri ollenkaan päivällä tai yöllä ym.

Ei tuomita vaan tarjotaan empatiaa <3

45 ja 46 

En osaa lainata, mutta ihan olen omilla opeilla mennyt ja mies on ottanut isän roolin. Varsinkin lasten kasvaessa puolison rooli korostunut, kun pitää kasvattaa ja ohjata oikeaan suuntaan. Vanhemmuus ei ole pelkkää kaveeraamista.

En missään sanonut, että vauvan tarpeita ei pidä hoitaa. Naurettavaa. Tavallisen vauvan kanssa ehtii kotityötkin tehdä, eihän niihin kauan aikaa kulu. 

Vierailija kirjoitti:

Muisti alkaa palautua osittain. Söin suunnilleen pelkkää valmisruokaa vauvavuoden, myös vauva söi paljon valmissoseita. Minimoin silloin kotityöt niin paljon kuin voin. Jo suihkussa tai vessassa yksin käyminen oli projekti. Kävin aika harvoin suihkussa, ei ollut mahdollisuutta yksinkertaisesti. Muistan välähdyksenomaisesti sellaisen hetken, kun vauva oli oppinut ryömimäön ja istuin vessanpöntöllä ja se oli ryöminyt vessanoven taakse itkukäskemään tulemaan ulos sieltä. Ei ollut ekana vuonna hetken rauhaa missään, pääsaavutus oli, että kumpikin selvisi siitä hengissä.

Mä ainakin otin vauvan sitterissä tai kaukalossa kylppäriin mukaan, kun kävin suihkussa. Aivan älytöntä lopettaa omasta henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen vauvan takia. Jotain järkeä nyt näihin juttuihin...

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi tarvita pedatut sängyt, puhtaat pöytäpinnat ja siistit vastepinot. Äidin hyvä olo heojastuu lapseen.  tässä on pallo isäihmisille.

Jos isä töissä, niin eiköhän sen kodin saa siistiksi sillä välin. Ja syytä olisi olla töissä, kun on lapsenkin hankkinut. 
Aina tietysti parempi lapselle opettaa heti, että muiden eteen ei mitään tehdä eikä ketään arvosteta pätkääkään. Tulee sitten ihana ihminen kasvatettua melkein ilman vaivaa, tai ehkä tuon melkein voisi edeltä poistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla oli muutakin tekemistä kuin  huvituttina  oleminen."

 

Minusta taas parasta oli olla huvituttina oleminen, sai luvan kanssa katsella ohjelmia =)

 

Valitettavasti se ei onnistu, jos perheessä on muitakin lapsia, joille pitää antaa ruokaa. Vai jätätkö heidät odottamaan nälissään, että isä tulee kotiin?

Totta että tilanteet eri perheissä erilaisia. En jättänyt isompia nälkäisiksi, mutta sen verran ikäeroa että osasivat jo puhua ja ymmärsivät, että pitää odottaa vaikka nyt sitten 10min. Sitten kun vauva oli ruokittu, isommat sisaret viihdyttivät kunnes sain lämmitettyä heille/ meille ruokaa.

Vauvani ovat olleet "tissitakiaisia" lähinnä illalla, ja silloin mies oli jo kotona.