Miten te saatte tehtyä kotitöitä, kun vauva inisee lähes koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi tarvita pedatut sängyt, puhtaat pöytäpinnat ja siistit vastepinot. Äidin hyvä olo heojastuu lapseen.  tässä on pallo isäihmisille.

Jos isä töissä, niin eiköhän sen kodin saa siistiksi sillä välin. Ja syytä olisi olla töissä, kun on lapsenkin hankkinut. 
Aina tietysti parempi lapselle opettaa heti, että muiden eteen ei mitään tehdä eikä ketään arvosteta pätkääkään. Tulee sitten ihana ihminen kasvatettua melkein ilman vaivaa, tai ehkä tuon melkein voisi edeltä poistaa. 

Aika särmä kasvattaja on se, joka alkaa marttyroida jo 5 kk vauvalle.

Hänen oma äitinsä on selkeästi ollut marttyyri, ja sieltä tämä mentaliteetti kumpuaa =( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi tarvita pedatut sängyt, puhtaat pöytäpinnat ja siistit vastepinot. Äidin hyvä olo heojastuu lapseen.  tässä on pallo isäihmisille.

Jos isä töissä, niin eiköhän sen kodin saa siistiksi sillä välin. Ja syytä olisi olla töissä, kun on lapsenkin hankkinut. 
Aina tietysti parempi lapselle opettaa heti, että muiden eteen ei mitään tehdä eikä ketään arvosteta pätkääkään. Tulee sitten ihana ihminen kasvatettua melkein ilman vaivaa, tai ehkä tuon melkein voisi edeltä poistaa. 

Aika särmä kasvattaja on se, joka alkaa marttyroida jo 5 kk vauvalle.

 

Sulla ei ole kykyä siis hoitaa elämäsi normaaleja asioita ja joka ajattelee toisin on marttyyri?

Susta on normaalia opettaa 5kk vauvalle, että äidin siivousintoa tulee arvostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vauva rintareppuun tai kantoliinaan, niin voi helposti tehdä kotitöitä samalla. Tosin mitään kuumaa en käsittelisi vauva rintarepussa.

Kolmen äiti

Tämä. Itse tein paljon lapsi etu- tai takarepussa. Jos halusin vaikka suihkuun niin lapsi oli vieressä lattialla. Tuli nopeet suihkutukset😅

Jos mies kotona niin vauva miehelle. 

Jos nämä ei onnistu niin tee vain minimit. 

Parin kuukauden päästä on jo muut murheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi tarvita pedatut sängyt, puhtaat pöytäpinnat ja siistit vastepinot. Äidin hyvä olo heojastuu lapseen.  tässä on pallo isäihmisille.

Jos isä töissä, niin eiköhän sen kodin saa siistiksi sillä välin. Ja syytä olisi olla töissä, kun on lapsenkin hankkinut. 
Aina tietysti parempi lapselle opettaa heti, että muiden eteen ei mitään tehdä eikä ketään arvosteta pätkääkään. Tulee sitten ihana ihminen kasvatettua melkein ilman vaivaa, tai ehkä tuon melkein voisi edeltä poistaa. 

Aika särmä kasvattaja on se, joka alkaa marttyroida jo 5 kk vauvalle.

 

Sulla ei ole kykyä siis hoitaa elämäsi normaaleja asioita ja joka ajattelee toisin on marttyyri?

 

Veikkaan että kuuluu ikäpolveen jolle opetettiin, että vauva pitää olla kiltti, ja tämä on kiltti jos ei itke. Olemalla hiljaa vauva osoittaa arvostavansa äitinsä uhr auksia?

Vierailija kirjoitti:

Antakaa sen lapsen inistä omia aikojaan ja ennenkaikkea antakaa sen olla rauhassa vähän aikaa. Ei sitä jatkuvasti tarvitse kupsuttaa. Se tottuu ja alkaa vaatimaan huomiota. Vanhempana kyllä havahdutte lapsen ylenmääräiseen huomiontarpeeseen. Siitä tulee minäminä nuori, kuten nykyään on helppo havaita.

Nyt on psykologian opinnot jääneet väliin.

Vauvalle tulee antaa huomiota, vauvan tehtävä on "vaatia" huomiota. Kun vauvalle antaa tämän tarvitseman huomion, tämä ei enää vanhempana tarvutse "ylenmääräistä" huomiota.

Päinvastoin, jos lapsi jää vaille huomiota, tämä hakee sitä myöhemmin huonoilla tavoilla, esim. kokeilemalla huu meita tai janoamalla seksikokemuksia liian aikaisin, kunhan vain nyt joku huomaa ja hyväksyy.

aikuisten tasapainoisten lasten äiti

No ajatteleppa enenvanhaan kun joka mökissä 8 - 10 lasta ja Äikäs metsätöissä kämpillä viikot poissa.  Osa niistä pienestä piti viedä navettaan mukana.   ... Sieltäpähän maailmalle selvisivät yks toisensa jälkeen.   🤣🤣🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei ole iniseviä kakaroita. Eikä tule.

 

Olet sinäkin saatana ollut inisevä kakara.

Ja sinä saatana olet sitä vieläkin.

Meillä kans oli samanlaista vauva-aika, sylissä kulkivat lähes koko ajan ja tein asiat yhdellä kädellä ellei kantoliinassa tai kantorepussa viihtyneet juuri silloin. Välillä hetkeksi sitteriin jos vaikka pyykit äkkiä levitti telineelle, muuten on keikkuneet pitkälti käsivarrella/lonkalla. Siinä on samalla siivottu ja tehty ruuat. Kummasti sitä keksii keinot, minäkään en osannut vain istua vauva sylissä kunnes oppivat kävelemään, ymmärrän sinua. Kun oppivat istumaan otin syöttötuoliin viereen jos vaikka tein ruokaa, siinä ihmettelivät ja kun saivat jalat alle niin tuolilla viereen auttamaan ruuan laitossa. Kaikki lapset tykkää vieläkin laittaa ruokaa ja leipoa kun ovat päässeet mukaan, jokainen myös tekee jonkun verran kotihommia, osa jo jopa ihan omasta aloitteestaan. Lapset on nyt (jo!) 5,9,11, ja 13v.

Se millä voisit ehkä helpottaa oloasi että tekisit (ellet jo tee niin) isomman satsin ruokaa kerralla jotta siitä saa syötyä useamman kerran. Pyykkiäkin voi pestä useamman koneellisen peräjälkeen ja ripustaa kaikki kerralla kuivumaan kun mies tulee tai antaa miehen ripustaa ne. Jos sinusta tuntuu että nuudut fyysisesti kun et voi liikkua ja puuhata vapaasti niin auttaisiko jos kävisit vaikka kuntosalilla kun miehesi tulee kotiin, muutaman kerran viikossa vaikka, rentouttaa kummasti kun saa käyttää lihaksiaan ja voisi auttaa sietämään niitä tylsempiäkin päiviä paremmin, ainakin minulle toimi. Mitä muuhun kodin ylläpitoon tulee niin se että tavaraa on vähän saa olon levollisemmaksi kun ei näe sotkuja ja röykkiöitä kaikkialla, eli jos tuntuu että tällainen on ongelmana niin hiljaksittainen tavaroiden karsinta ja niille selkeiden paikkojen osoittaminen saa kodin siistimmäksi vaikka ei aina niin jaksaisikaan tai joutaisi siivota. Tämäkin oli omasta elämästä huomioitua.

Vierailija kirjoitti:

Vauvan ei kuulu kasvaa äitiinsä kiinni. Opeta myös hänelle se. 

Vauvan kyllä nimenomaan kuuluu saada turvaa molemmilta vanhemmilta. Vieroittamisen aika on myöhemmin kuin 5 kk.

Vierailija kirjoitti:

Muisti alkaa palautua osittain. Söin suunnilleen pelkkää valmisruokaa vauvavuoden, myös vauva söi paljon valmissoseita. Minimoin silloin kotityöt niin paljon kuin voin. Jo suihkussa tai vessassa yksin käyminen oli projekti. Kävin aika harvoin suihkussa, ei ollut mahdollisuutta yksinkertaisesti. Muistan välähdyksenomaisesti sellaisen hetken, kun vauva oli oppinut ryömimäön ja istuin vessanpöntöllä ja se oli ryöminyt vessanoven taakse itkukäskemään tulemaan ulos sieltä. Ei ollut ekana vuonna hetken rauhaa missään, pääsaavutus oli, että kumpikin selvisi siitä hengissä.

Tuollainen meno on kyllä sairasta, jos äiti ei voi kunnolla edes paskalla käydä. Tuskin se pentu siihen kuolee, jos hetken huutaa.

Entä jos on useampi lapsi? Täytyy niille ja aikuisillekin voida ruokaa laittaa. Ei penskaa koko ajan voi tissillä roikottaa, jos kotona on muutakin tehtävää. Kantoliinassa vaan muksu selkään, niin jää kädet vapaaksi. Niin ne tekee Afrikassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi tarvita pedatut sängyt, puhtaat pöytäpinnat ja siistit vastepinot. Äidin hyvä olo heojastuu lapseen.  tässä on pallo isäihmisille.

Jos isä töissä, niin eiköhän sen kodin saa siistiksi sillä välin. Ja syytä olisi olla töissä, kun on lapsenkin hankkinut. 
Aina tietysti parempi lapselle opettaa heti, että muiden eteen ei mitään tehdä eikä ketään arvosteta pätkääkään. Tulee sitten ihana ihminen kasvatettua melkein ilman vaivaa, tai ehkä tuon melkein voisi edeltä poistaa. 

Aika särmä kasvattaja on se, joka alkaa marttyroida jo 5 kk vauvalle.

 

Hänen oma äitinsä on selkeästi ollut marttyyri, ja sieltä tämä mentaliteetti kumpuaa =( 

Pitäisikö sinun tarkistaa sanakirjasta mitä marttyyri tarkoittaa. Kodin kunnossapitäminen ei tee kenestäkään marttyyria vaan tavallisen vastuuntuntoisen aikuisen. Taitaa oikeasti pistää se, että minä naisena kerron rivienvälistä ja nyt ihan suoraan, ettei mokoma asia ole mikään tuska ja vaiva ja minusta nainen voi ihan hyvin tehdä sen, jos se on se työnjako. 

Uhriutuminen on ihan oma valinta, meillä ei ole mitään (lasta vahingoittavaa) sukupuolisotaa perheessä, vaan liitto. 
 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi tarvita pedatut sängyt, puhtaat pöytäpinnat ja siistit vastepinot. Äidin hyvä olo heojastuu lapseen.  tässä on pallo isäihmisille.

Jos isä töissä, niin eiköhän sen kodin saa siistiksi sillä välin. Ja syytä olisi olla töissä, kun on lapsenkin hankkinut. 
Aina tietysti parempi lapselle opettaa heti, että muiden eteen ei mitään tehdä eikä ketään arvosteta pätkääkään. Tulee sitten ihana ihminen kasvatettua melkein ilman vaivaa, tai ehkä tuon melkein voisi edeltä poistaa. 

Aika särmä kasvattaja on se, joka alkaa marttyroida jo 5 kk vauvalle.

 

Hänen oma äitinsä on selkeästi ollut marttyyri, ja sieltä tämä mentaliteetti kumpuaa =( 

Mun oma äiti hoiti minut yksin. Ei valittanut. Esitti, että on onnellinen, ettei tarvinnut elää mun isän kanssa, mutta ei se ihan totta ollut, vaikka paskiainenhan se faija oli, se on tosiasia, ei mielipide. 
Hyvin pärjäsi äiti silti, kävi töissä ja teki sitten kaiken yksin ja mummo vähän autteli. 
Vähän tartutti muhun feminismiä, mutta kun tapasin oman puolisoni niin hylkäsin aatteen vahingollisena. Meillä on hyvä liitto. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla oli muutakin tekemistä kuin  huvituttina  oleminen."

 

Minusta taas parasta oli olla huvituttina oleminen, sai luvan kanssa katsella ohjelmia =)

 

Valitettavasti se ei onnistu, jos perheessä on muitakin lapsia, joille pitää antaa ruokaa. Vai jätätkö heidät odottamaan nälissään, että isä tulee kotiin?

 

Totta että tilanteet eri perheissä erilaisia. En jättänyt isompia nälkäisiksi, mutta sen verran ikäeroa että osasivat jo puhua ja ymmärsivät, että pitää odottaa vaikka nyt sitten 10min. Sitten kun vauva oli ruokittu, isommat sisaret viihdyttivät kunnes sain lämmitettyä heille/ meille ruokaa.

Vauvani ovat olleet "tissitakiaisia" lähinnä illalla, ja silloin mies oli jo kotona.

Hienoa, että on mies, joka osallistuu!

Entäs jos mies onkin yksi passattavista, eikä tilipussin lisäksi tee mitään kodin ja lasten hyväksi.

Normaalia elämää elää ja tehdä normaaleita asioita. Sen sijaan, että vauvasta asti opettaa, että koko ajan on joku erikoistilanne ja selitykset päällä. 

Taitaa olla nyt aikamoiset defenssit päällä täällä äideillä. 

Jep ainoa oikea vastaus joka kelpaa on, että miehen pitää hoitaa vauvaa ja kotia. Selväksi tuli, omapa on elämänne. 
Lapset velkoo kyllä vanhempansa aina, tavalla tai toisella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muisti alkaa palautua osittain. Söin suunnilleen pelkkää valmisruokaa vauvavuoden, myös vauva söi paljon valmissoseita. Minimoin silloin kotityöt niin paljon kuin voin. Jo suihkussa tai vessassa yksin käyminen oli projekti. Kävin aika harvoin suihkussa, ei ollut mahdollisuutta yksinkertaisesti. Muistan välähdyksenomaisesti sellaisen hetken, kun vauva oli oppinut ryömimäön ja istuin vessanpöntöllä ja se oli ryöminyt vessanoven taakse itkukäskemään tulemaan ulos sieltä. Ei ollut ekana vuonna hetken rauhaa missään, pääsaavutus oli, että kumpikin selvisi siitä hengissä.

 

Tuollainen meno on kyllä sairasta, jos äiti ei voi kunnolla edes paskalla käydä. Tuskin se pentu siihen kuolee, jos hetken huutaa.

Entä jos on useampi lapsi? Täytyy niille ja aikuisillekin voida ruokaa laittaa. Ei penskaa koko ajan voi tissillä roikottaa, jos kotona on muutakin tehtävää. Ka

Et ole tainnut ajatella asioita ihan loppuun asti. Siellä Afrikassa, missä lapsi on äitinsä selässä, vauvat nimenomaan eivät ole koskaan erillään äidistä eivätkä muuten myöskään huuda.

Vierailija kirjoitti:

Jep ainoa oikea vastaus joka kelpaa on, että miehen pitää hoitaa vauvaa ja kotia. Selväksi tuli, omapa on elämänne. 
Lapset velkoo kyllä vanhempansa aina, tavalla tai toisella. 

Kummallinen ajatus, että omat lapset olisivat jonkinlaisia vihollisia. Samoin se, että lapset ja koti eivät olisi puolisoiden yhteinen asia.

Vauvani, lapseni ei inissyt! Joku elukka uikuttaa ja inisee, ei ihmislapsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaa inistä ! Itse olet opettanut tississä roikkumaan.  Meillä syötiin ja sitten pois tissiltä. Minulla oli muutakin tekemistä kuin  huvituttina  oleminen

Nykyään ei enää suositella tuota tapaa.

Kannattaa nyt muistaa, että lastenhoito on vähän kuin ravintosuositukset, niitä jaellaan kulloisenkin katsomuksen mukaisesti eikä niillä ole mitään tekemistä hyvinvoinnin kanssa.

Lapsi ei tarvitse koko ajan tissiä suuhun, kyllä 5 kk ikäisen tulee jo sietää sitä, että ei ole kaiken keskipiste, vaan osa isompaa kokonaisuutta. Ininä ei ole vaarallista, se on lapselle jopa hyväksi eli oppii käyttämään suutaan muuhunkin kuin syömiseen.

Nykyvanhemmat ja etenkin äidit ovat tehneet itsestään vauvan maailman, mitään muuta ei ole kuin äiti ja tissi ja kaikkien tarpeiden välitön tyydytys. Melkein oletan, että 15 vuoden kuluttua itketään rajattomia teinejä, joille mikään ei riitä, koska heidät on siihen opetettu.

Tunti ulkona niin eiköhän ala oppimaan