Onko elämässänne tapahtunut jotain, josta ette pääse yli vieläkään?
Itselleni kävi nuorena naisena r*iskaus ja se edelleen kummittelee mielessäni, vaikka olen jo mummoikäinen. Sitä ei vaan voi unohtaa. Sekin, että ajattelen lapsenlapsiani, että heille ei kävisi pahasti. He kuitenkin ovat kasvatettu niin, että heillä on omanarvon tuntoa eivätkä anna kajota itseensä. Minä olin mummon ja papan kasvattama eikä tietenkään noista asioista puhuttu ja sen aikaiset miehet käyttäytyivät miten tahtoivat.
Kommentit (45)
Ei ole sellaista tapahtunut, josta en olisi päässyt yli. On kuitenkin asioita, jotka pyörii mielessä. Ratkaisevaa on, ettei ne asiat enää herätä negatiivisia tunteita, vaan ovat muuttuneet neutraaleiksi ajateltaviksi.
Niin vähän rakkautta sisältänyt elämäni ja se että olen ollut niin paljon enemmän muiden palvelija kuin palveltavana.
Menetin kaksi hevostani samana päivänä. Olivat sitä ennen olleet minulla melkein 20 vuotta. Joka päivä yhä he ovat mielessä, ikävä ei laannu koskaan. Osa minusta lähti heidän mukaansa taivaanrannan taa.
Ei. Kaikenlaista on tullut nähtyä, montaa asiaa olen pureskellut pitkään ja hartaasti. Ilokseni huomasin jokin aika sitten, että ohi on.
Jos jokin vielä kaivelee, se on vain stressin oire.
Isäni hylkäsi minut. Kannan tuskaa tästä vielä mummoikäisenäkin.
Olen lukenut että terapeuttien terapiat ovat hyviä välineitä löytämään kokemuksia uudelleenkokemisia varten mutta niiden välineiden kyvyt loppuvat kun kokemuksista pitäisi löytää muistoja pyörittävät mekanismit. Sitten ne mekanismit pitäisi purkaakin. Kahta jälkimmäistä tekevät meditaatio- ja läsnäolojutut paljon paremmin ja luontaisemmin. Raamatun anteeksiantojututkin tekevät kahta jälkimmäistä paremmin. Paljon on myös huuhaata ja käärmeöljykauppaa joukossa.
Aloitus vilisee näitä nyt niin muodikkaita asioita: Mummoikäinen, omanarvontuntoa, eivät anna kajota itseensä (antoivatko naiset ennen??), entisajan miehet rais kailivat naisia miten tahtoivat jne.
Keksi jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Isäni hylkäsi minut. Kannan tuskaa tästä vielä mummoikäisenäkin.
Mikä on mummoikä?
On enkä pääse koskaan. Tyttären kuolema.
Vierailija kirjoitti:
En tunnista ilmaisua "päästä yli". Kaikki elämän kokemukset kulkevat mukana. Niiden kanssa oppii elämään.
Oppii elämään on paskapuhetta. Kaiken kanssa ei opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista ilmaisua "päästä yli". Kaikki elämän kokemukset kulkevat mukana. Niiden kanssa oppii elämään.
Oppii elämään on paskapuhetta. Kaiken kanssa ei opi.
Toiset oppivat. Sinä ilmeisesti et.
Vierailija kirjoitti:
Miten edes voisi päästä yli esimerkiksi oman lapsen kuolemasta?
Ei mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunnista ilmaisua "päästä yli". Kaikki elämän kokemukset kulkevat mukana. Niiden kanssa oppii elämään.
Oppii elämään on paskapuhetta. Kaiken kanssa ei opi.
Toiset oppivat. Sinä ilmeisesti et.
En. Enkä todellakaan usko, että olisit menettänyt lastasi kuten minä olen.
Paluumuutto Suomeen,virittelen uudelleen poislähtöä.
Ei kaikesta tarvitse "päästä yli". Faulkner sanoi: "Menneisyys ei ole kuollut. Se ei ole edes mennyt."
Vierailija kirjoitti:
Aloitus vilisee näitä nyt niin muodikkaita asioita: Mummoikäinen, omanarvontuntoa, eivät anna kajota itseensä (antoivatko naiset ennen??), entisajan miehet rais kailivat naisia miten tahtoivat jne.
Keksi jotain uutta.
Niin ja ihan kuin nainen antaisi kajota itseensä, jos hänet rais kataan.
Järkyttävää puhetta ap:lta.
Vierailija kirjoitti:
Miten edes voisi päästä yli esimerkiksi oman lapsen kuolemasta?
Ei siitä voikaan päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
On enkä pääse koskaan. Tyttären kuolema.
Sama täällä. Tyttäreni teki itsemurhan kymmenen vuotta sitten, enkä minä ymmärrä miksi ja miten minun pitäisi päästä siitä yli. Minne?
Vierailija kirjoitti:
Aloitus vilisee näitä nyt niin muodikkaita asioita: Mummoikäinen, omanarvontuntoa, eivät anna kajota itseensä (antoivatko naiset ennen??), entisajan miehet rais kailivat naisia miten tahtoivat jne.
Keksi jotain uutta.
Oletpa ilkeä. 👹 Häivy heti palstalta idi ootti kommenteillasi. Tai hyppää vaikka avantoon. Tämä on todella vakava ja tarpeellinen aihe meille monelle.
Mulkku vei perusteettomasti työpaikkani. Sitä en unohda. Koskaan.