Jutellaanko vaihdevuosista?
Aihe tuntuu aika mystiseltä, tietoa on saatavilla nihkeästi ja kuva vaihdevuosista on mielessäni ikävää rupsahtamista ja kolotusten saapumista. Tämäkin tuntuu harmilliselta koska haluaisin ajatella että vaihdevuodet kuuluu naisen elämään, ei vaan ikääntyneen naisen elämään jolla on jo toinen jalka haudassa(hieman kärjistetty joo). Teininä sai tietoa kuukautisista ja niiden alkamisesta yms mutta kuukautisten loppumisesta ei saa mitään ohjevihkokasaa kuten yläasteella terveystiedon tunneilla sai menkkoihin liittyen.
Mietityttää mitä se oikeasti on. Minkä ikäisenä sinä huomasit ensimmäisiä muutoksia, miten ne vaikutti sinuun, miten tilanne eteni ja miten voit? Minkälainen mielikuva sinulla oli ja on nykyään vaihdevuosista?
Olisi mukavaa jos kertoisitte elämästänne vaikka ns tilanne on päällä vielä tai jos vaihdevuodet on jo käyty läpi. Ja miten helpotatte oloanne eri oireiden tullessa?
N32
Kommentit (93)
Kuten täällä on jo todettu, niin vaihdevuodet ovat eri naisilla hyvin erilaiset eli aivan sama kuin kuukautisten kanssa. Itselläni kuukautiset olivat melko helpot, vaihdevuodet taas vaikeat. Onneksi hkh auttoi ja oireet helpottivat. Nyt olen ollut jo vuosia ilman hkh:ta, jonkun verran kuumia aaltoja, mutta muuten oireita ei enää ole. Omasta puolestani halusin kertoa tämän. Vaikka olisi vaikeaa, ei sen vaikean tarvitse kestää loppuelämää vaan siitä voi palata 'tavallisen' vanhenemisen polulle. Itselläni jopa nivelkivut ovat kadonneet, näyttää siltä, että nivelille ei tapahtunut pysyvää vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vasta 53 vuotiaana kuukautiset loppuivat. Ei mitään esivaihdevuosia. Ei mitään oireita. Ja kaikki toimii edelleen alakerrassa hyvin. Olen nyt 62 v.
53 on aivan normaali ikä. Vasta 61 olisi sen sanan arvoinen. Nehän loppuu muutenkin 50-54v välillä.
Minulla on ollut jonkin aikaa esivaihdevuosioireita, mutten ole ymmärtänyt, että niistä on kyse. Olen surullinen ja hämmästynytkin, koska olen käynyt lääkärissäkin useita kertoja, saamatta apuja. Kukaan ei ole sanallakaan vihjannut, että voisiko olla kyse esivaihdevuosista. Täytän pian 41 v.
- kuukautiset tulevat säännöllisesti, mutta vuoto on todella runsasta niin että jouduin ostamaan ihan paksun vaipan joka tarkoitettu virtsankarkailuun
- pms oireet kamalat ja päällä jatkuvasti; jatkuva pohjaton nälkä, jonka takia paino nousi yhtäkkiä 7 kiloa, mieli on alakuloinen, ärsyttää kaikki, hermot menevät nopeasti
- nivelkivut, siis ei mitään vähäistä vaan todella kovia kipuja
- ihon kutina, tulen hulluksi sen kanssa
- en iloitse enää mistään, ei huvita mikään, en jaksa mitään, ennen iloa tuottaneet asiat eivät enää sytytä
- en nuku
- aivosumu, unohtelu, vaikea pysyä "kartalla" esim töissä tai lasten asioissa, olen jatkuvasti ihan pihalla, aivan kuin olisin kadottanut loogisen ajattelun kyvyn
Olen nyt menossa uudelleen lääkäriin kysymään voiko kyse olla esivaihdevuosista ja mitä voitaisi tehdä oloni helpottamiseksi.
Minusta näistä taas ei puhuta riittävästi, jos lääkäreillänikään ei ole mikään lamppu syttynyt kun ovat minua kuunnelleet. Aloittajan lailla en ole nähnyt juuri mitään keskustelua perimenopaussista. Kaikki eivät ole somessa aktiivisia.
Vierailija kirjoitti:
Esivaihdevuodet ja kamalat alapääongelmat; kuivuutta, epämukavuutta ja tihentynyttä virtsaamistarvetta ilman tulehdusta.
Samat, paitsi että jatkuvasti vt tulehdusta. C vitamiinia syön päivittäin, en yhtään sokeria enkä viljoja ja silti jatkuvasti tulehdusta. Ihan puhdasta helvettiä tämä kipu ja kirvely.
42 v. ja esivaihdevuodet on oireilleet pari vuotta. Menkat on aiempaa niukemmat ja tulee viiden päivän tarkkuudella, mikä on mulle epäsäännöllisemmin kuin ennen.
Ne kaikki muut oireet onkin sitten rasittavampia ja tuntuu tulevan oudosti kausittain. Loppuvuodesta olin pari kuukautta aivan hirvittävän väsynyt, vaikka nukuin ihan hyvin. Yleisempi univaikeus on kuitenkin se, että en vaan saa unta. Välillä on viikkoja, jolloin itkettää koko ajan vaikka mitään syytä ei ole. Noin yleisesti ottaen pinna on huomattavasti lyhyempi kuin on ollut normaalia, mikä on hankalaa etenkin töissä. Sanat tuntuu välillä katoavan eikä ajatuksesta saa kiinni. Tällä hetkellä kasvojen ja käsien iho on todella kuiva, kuivempi kuin yleensä talvella.
Olen katkera siitä ettei yksikään lääkäri ole ottanut esiin vaihdevuosia vaikka olen kertonut ongelmista. Kuukautiset muuttuivat tosi vetisiksi vuosia sitten enkä enää pystynyt hallitsemaan niitä ollenkaan. Joka paikka hirveässä sotkussa. Ferritiini laski lähelle nollaa enkä ole onnistunut nostamaan sitä millään. Julkiselta puolelta ei apua saa. Hikoilu on pistetty käyttämäni lääkkeen piikkiin, tämä oli oikeastaan se ensimmäinen oire jo 15 vuotta sitten. Hormonikorvaushoito arveluttaa edelleenkin koska suvussa on ollut sekä veritulppia että munasarjasyöpää. Lisäksi hiukset on lähteneet päästä niin etten kehtaa enää kulkea ilman pipoa ulkona.
Osaako joku sanoa, onko muu (vatsan alueen) kuin gynekologinen syöpä este tai haitta korvaushoidolle? Syöpä siis hoidettu pois, ainakin toistaiseksi. Gynekologi käskee kysyä sieltä toiselta osastolta, ja sieltä käsketään kysyä gynekologilta. Kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Osaako joku sanoa, onko muu (vatsan alueen) kuin gynekologinen syöpä este tai haitta korvaushoidolle? Syöpä siis hoidettu pois, ainakin toistaiseksi. Gynekologi käskee kysyä sieltä toiselta osastolta, ja sieltä käsketään kysyä gynekologilta. Kokemuksia?
Siis hormonikorvaushoidolle? Perinnöllinen laskimotukostaipumus ainakin on. Siinä tapauksessa gynekologin ei pitäisi myöntää edes e-pilleri-reseptiä, poikkeuksena minipillerit.
Haluaisin rakastelua päivittäin.
Miehellä ei seiso. Istuu puhumatta koneella ja käy vessassa parin minuutin pikarunkulla. Avoimesti. Molemmat tiedämme.
Mies on 55, kuin 15
Jätän hänet lähiaikoina. Etsin sopivaa kotia. Näytöt torstaina ja perjantaina. Jne homma etenee.
Joku gynekologi totesi, että vaihdevuosioireilu ei ala yllättäen. On sääli, ettei edes hän ymmärrä, että vain elämänlaatua heikentävät oireet kannattaa ottaa tarkasteluun. Olen 52v ja kuumat aallot alkoivat kuin salama kirkkaalta taivaalta eräänä syksyisenä tiistaina. Sitten niitä tulikin monta päivässä ja yöllä sai laittaa peittoa päälle ja ottaa pois eli unet menivät. Kiersin ostamassa pellavavaatteita. Löysin luontaistuotteen ja kuumat aallot katosivat. Aika näyttää, mitä on edessä. Kaikille ei sovi korvaushoito ja jos suvussa on rintasyöpää, sitä ei kannata käyttää. Kuumat aallot voivat alkaa, vaikka kuukautiset yhä tulevat. Näin on minulla enkä tätä tiennyt. Jos vaihdevuodet olisivat miehillä, niin keinoja helpottaa oireita olisi keksitty. Niin ja olen hoikka. Se ei estä kuumia aaltoja.
Ei siinä mitään juttelemista ole. Menee ohi aikanaan.
Täytin juuri 42 ja alkavia oireita on jo. Vuosi sitten alkoi kuukautismigreeni, eli päivä ennen kuukautisten alkua ja alkamispäivä ihan kamalaa päänsärkyä, ja tästä ihan gynekologi sanonut että johtuu alkavista vaihdevuosista. Pms-oireet pahentuneet ja voivat tulla missä vaiheessa kiertoa vaan. Olen ahdistunut ja masentunut, uni huonolaatuista ja joitain kuumia aaltoja ollut. Kierto ollut säännöllinen, mutta nyt edelliset alkoi monta päivää etuajassa. Välillä pelottaa kuinka pahaksi meneekään.
Naiset ovat kilpailutilanteessa esim. työmarkkinoilla ja näin olen ymmärtänyt, että vaihdevuosivaivoista ei mielellään puhuta, koska ei haluta, että muut tietävät heikkouksista. Tiedän vaihdevuosivaivoista vanhempien sisarusten kertomana ja itselläni on esivaihdevuodet ja olen ottanut selvää. Jos jotain positiivista kerrottavaa on, niin ehkä se, että empatiakykyni ja rauhallisuus on lisääntynyt. Toki nämä ovat voineet tulla kriisienkin myötä.