Nimittelin lastani
Syyllisyys on ihan valtava. Nimittelin lastani enkä tietenkään saa sanojani takaisin. Anteeksi pyysin ja selitin tilannetta, mutta tuntuu, että mikään ei voi korjata tilannetta...Miten pääsen tästä ylös?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Äitini nimittely minua. Se jätti ihan kamalat jäljet ja huonommuuden tunteen. Tuli tunne, että kuka vain ja missä vain voi sanoa minulle mitä vain ja lyödä minut sanoillaan matalaksi. Mielummin olisin ottanut selkääni.
nimitteli*
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkäät tekeväsi noin uudestaan , niin perheneuvola on hyvä osoite tuohon. Saat sieltä tukea ja apua itsellesi kasvatukseen.
Tiedän kuinka minun olisi kuulunut toimia. Eikö perheneuvolassa kerrottaisi minulle juuri niitä keinoja, mitä minun olisi pitänyt käyttää nimittelyn sijaan? Ne tiedän jo koulutuksenikin puolesta, mutta silti minulla päässä vinksahti. 7-vuotias lapsi kyseessä, joku sitä kysyi. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Äitini nimittely minua. Se jätti ihan kamalat jäljet ja huonommuuden tunteen. Tuli tunne, että kuka vain ja missä vain voi sanoa minulle mitä vain ja lyödä minut sanoillaan matalaksi. Mielummin olisin ottanut selkääni.
Nimitteli ilmeisesti useamminkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pelkäät tekeväsi noin uudestaan , niin perheneuvola on hyvä osoite tuohon. Saat sieltä tukea ja apua itsellesi kasvatukseen.
Tiedän kuinka minun olisi kuulunut toimia. Eikö perheneuvolassa kerrottaisi minulle juuri niitä keinoja, mitä minun olisi pitänyt käyttää nimittelyn sijaan? Ne tiedän jo koulutuksenikin puolesta, mutta silti minulla päässä vinksahti. 7-vuotias lapsi kyseessä, joku sitä kysyi. Ap.
Miksi sitten kysyt miten sun pitäisi toimia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sanoit?
Hulluksi ja sairaaksi...Lapsen toiminta oli todella törppöä, mutta kamalaa silti, että nuo pääsivät suustani. Ap.
No minä ymmärrän kylläetenkin jos lapsellesi on oikeasti jotain oirehdintaa joka on teille aiheuttanut kuormitusta.
Ymmärrän että tuollaista voi joskus ääritapauksessa käydä kun pinna katkeaa.
Tärkeintä on anteeksipyytöminen ja sen kertominen että et ajattele niin hänestä oikeasti. Toki voit hieman enemmänkin avata jos lapsi jo isompi, esim teini.
Uskon että sinulla on isompi kynnys enää sanoa vastaavaa.
Tsemppiä, lapsethan osaavat olla ihan kauheita. Ja oireilevat lapset vielä kamalampia. Siitä ei moni tiedäkään, ja kuvittelee vain viilipyttynä kestävänsä mitä vaan.
Ketään ei kiinnosta että haukuit kakaraasi, ei edes sitä kakaraa. Unohtanut jo parin päivän päästä.
Nyt käsi sydämelle, eikö teiltä vanhemmilta ole päässyt oikeasti koskaan yhtään nimittelysanaa lapselle? Nuo ap:n Sanomat toki aika pahoja, mutta lapselle ylipäänsä se nimittely on kurjaa, oli mikä tahansa sana käytössä. Vähän toki riippuu, miten lapsi ymmärtää sanojen merkityksen.
Jos pelkäät tekeväsi noin uudestaan , niin perheneuvola on hyvä osoite tuohon. Saat sieltä tukea ja apua itsellesi kasvatukseen.