Nimittelin lastani

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että on ongelma, jos anteeksipyyntö oli vilpitön. Hyvä että lapset näkevät myös vanhempiensa rajoitteet, niin voivat yrittää itse parantaa siitä.

Täytyy sanoa, että jos joku haukkuisi hulluksi ja sairaaksi, en todellakaan antaisi anteeksi. Oli sitten kuka tahansa. Omalta murrosikäiseltä lapseltani vielä ymmärtäisin ja anteeksi antaisin, unohtaisin ilkeät sanat, mutta aikuiselta en.

 

Murrosikäinen ymmärtää kyllä jo mitä suustaan päästää. Minä en todellakaan helpolla päästäisi jos omani puhuisi rumia.

Mutta aikuisen vanhemman päästäisit? Murrosikäinen on muutenkin kuohuissaan. Mutta aikuisen kuuluu jo osata kontrolloida sanojaan lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

7-vuotias lapsi kyseessä. Yritti satuttaa minua useamman kerran, eikä lopettanut. Ei se silti tietenkään oikeuta nimittelemään. Haluan sanoa, että olen normaalisti hyvin rakastava ja hellä äiti. Ja tämä tapahtui minulle!

Pyydä aidosti anteeksi, selitä miksi niin pääsi käymään ja älä ikinä enää tee niin. Ei se ole maailmanloppu, vaikka ikävä asia onkin. Lapsesi tarvitsee sinua edelleen, ehkä erityisen paljon juuri nyt.

Ikävimmän tempun koskaan minulle teki kauan sitten äitini. Meillä oli riitaa, niin hän lähti pois ja luulin että se oli siinä. Hän oli soittanut asuntooni psykiatrin ja poliisit, yritti saada minut pakkohoitoon. Rappu täynnä poliiseja ja valkotakkeja, Helsingin arvoalueella. Siinä sitten juteltiin psykiatrin kanssa sohvalla vartti, poliisien seistessä ympärillä, ja aika nopeasti psykiatri tajusi mikä on kuvio, ja sanoi ettei "sinussa ole mitään vikaa". Pihalla oli kaksi poliisiautoa ja ambulanssi, kaikilla hälyutysvilkut päällä. Oli kiva moikkailla naapureita sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sanoit?

Hulluksi ja sairaaksi...Lapsen toiminta oli todella törppöä, mutta kamalaa silti, että nuo pääsivät suustani. Ap.

Tämä on jo kyllä pahasti sanottu.

Hullu ja sairashan se kakara on jos satuttaa. Ihan oikeinhan sinä sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-vuotias lapsi kyseessä. Yritti satuttaa minua useamman kerran, eikä lopettanut. Ei se silti tietenkään oikeuta nimittelemään. Haluan sanoa, että olen normaalisti hyvin rakastava ja hellä äiti. Ja tämä tapahtui minulle!

Pyydä aidosti anteeksi, selitä miksi niin pääsi käymään ja älä ikinä enää tee niin. Ei se ole maailmanloppu, vaikka ikävä asia onkin. Lapsesi tarvitsee sinua edelleen, ehkä erityisen paljon juuri nyt.

Pyysin itkien anteeksi. Lapsi kyllä uskoakseni tajusi, että olin aidosti pahoillani. Isänsä myös heti tilanteen tajuttuaan lohdutti ja puolusti lasta. Ongelma on, että pelkään aidosti toistavani tämän saman uudelleen! Jos minulta pääsi kerran tuollaiset sanat suustani, niin miten voin olla varma, ettei niin tapahdu uudelleen? Ap.

Tärkeintä on, että ymmärsit tehneesi väärin. Pyydä vielä anteeksi, ja selitä lapselle, että olit peloissasi tai huolissaan etkä hänelle vihainen.  

Voimia! Ole rehellinen ja avoin lapsellesi. Osoita rakkautta nyt paljon! 

No silittääkö olisi pitänyt? Kyllä saa sanoa ja pitääkin sanoa kun on aihetta. Ja näyttää lapselle, että äideistäkin tuntuu, tunteet ei ole vain pikku murusen oikeus. Itse sanoin kerran omalleni kun perseili ja yritti määräillä koko perhettä että pikku paskiainen. Tämä termi siis jossain lauseiden välissä, kun paloi käpy. Ihan hyvä siitä pojasta tuli, maisteri ja oikeinkin mukava heppu. Ollaan myöhemmin naurettu tuolle tapahtumalle ja tuumas, että ihan oikein ja ansaittu :) ollaan siis ihan tavallinen rauhallinen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Ikävimmän tempun koskaan minulle teki kauan sitten äitini. Meillä oli riitaa, niin hän lähti pois ja luulin että se oli siinä. Hän oli soittanut asuntooni psykiatrin ja poliisit, yritti saada minut pakkohoitoon. Rappu täynnä poliiseja ja valkotakkeja, Helsingin arvoalueella. Siinä sitten juteltiin psykiatrin kanssa sohvalla vartti, poliisien seistessä ympärillä, ja aika nopeasti psykiatri tajusi mikä on kuvio, ja sanoi ettei "sinussa ole mitään vikaa". Pihalla oli kaksi poliisiautoa ja ambulanssi, kaikilla hälyutysvilkut päällä. Oli kiva moikkailla naapureita sen jälkeen.

Asutko Porvoossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikein sille pikku paskiaiselle.

Saako sinua aikuinen haukkua hulluksi ja sairaaksi  ???

On kasvanut vinoon tuolla haukunnalla ja tulos on tuossa !! 

Mikä ikäinen lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuommoseen haukkumaan pistäisin välit heti poikki vaikka oli sukulainen sisarus,  kaveri tms.   Lapsen on pakko elää haukkuvan vanmman kanssa kunnes ammatti ja pääsee erilleen. 

 

Voi ristus sentään :D oletko elänyt vielä oikeaa maailmaa yhtään? Taidat olla aika nuori vielä?

Nyt on jo ikää, mutta x  tarvitsi sanoa vin kerran minua hulluksi , niin siihen se rakkaus loppui.   Vaikka kuin pyyteli anteeksi niin se meni niin pasti  sydämeeni että en  voinut unohtaa ja alkaa leikkimään  feikki rakkautta.  Oli 30v. Kun erosin.    Nyt on jo vuosia ollut uusi mies ja hyvin on mennyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että on ongelma, jos anteeksipyyntö oli vilpitön. Hyvä että lapset näkevät myös vanhempiensa rajoitteet, niin voivat yrittää itse parantaa siitä.

Täytyy sanoa, että jos joku haukkuisi hulluksi ja sairaaksi, en todellakaan antaisi anteeksi. Oli sitten kuka tahansa. Omalta murrosikäiseltä lapseltani vielä ymmärtäisin ja anteeksi antaisin, unohtaisin ilkeät sanat, mutta aikuiselta en.

 

Murrosikäinen ymmärtää kyllä jo mitä suustaan päästää. Minä en todellakaan helpolla päästäisi jos omani puhuisi rumia.

Mutta aikuisen vanhemman päästäisit? Murrosikäinen on muutenkin kuohuissaan. Mutta aikuisen kuuluu jo osata kontrolloida sanojaan lapselleen.

Aikuinen saa tehdä mitä haluaa. Lapsi ei saa, lapsi on alaikäinen vanhemman kontrollissa. Lapsi ja aikuinen eivät ole sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7-vuotias lapsi kyseessä. Yritti satuttaa minua useamman kerran, eikä lopettanut. Ei se silti tietenkään oikeuta nimittelemään. Haluan sanoa, että olen normaalisti hyvin rakastava ja hellä äiti. Ja tämä tapahtui minulle!

Pyydä aidosti anteeksi, selitä miksi niin pääsi käymään ja älä ikinä enää tee niin. Ei se ole maailmanloppu, vaikka ikävä asia onkin. Lapsesi tarvitsee sinua edelleen, ehkä erityisen paljon juuri nyt.

Pyysin itkien anteeksi. Lapsi kyllä uskoakseni tajusi, että olin aidosti pahoillani. Isänsä myös heti tilanteen tajuttuaan lohdutti ja puolusti lasta. Ongelma on, että pelkään aidosti toistavani tämän saman uudelleen! Jos minulta pääsi kerran tuollaiset sanat suustani, niin miten voin olla varma, ettei niin tapahdu uudelleen? Ap.

Anger managent terapia ehkä olisi tarpeeseen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuommoseen haukkumaan pistäisin välit heti poikki vaikka oli sukulainen sisarus,  kaveri tms.   Lapsen on pakko elää haukkuvan vanmman kanssa kunnes ammatti ja pääsee erilleen. 

 

Voi ristus sentään :D oletko elänyt vielä oikeaa maailmaa yhtään? Taidat olla aika nuori vielä?

Nyt on jo ikää, mutta x  tarvitsi sanoa vin kerran minua hulluksi , niin siihen se rakkaus loppui.   Vaikka kuin pyyteli anteeksi niin se meni niin pasti  sydämeeni että en  voinut unohtaa ja alkaa leikkimään  feikki rakkautta.  Oli 30v. Kun erosin.    Nyt on jo vuosia ollut uusi mies ja hyvin on mennyt. 

Eli et oikeasti rakastanut häntä. Jos oikeasti rakastit, niin et lähtisi tuollaisesta pikkujutusta. Vastoinkäymiset suhteessa on normaalia. Vaikka en kyllä pitäisi tuota edes vastoinkäymisenä, yksi sana vain eikä edes paha. Herkkänahkainen olet kyllä.

Isäni kettuili minulle läskeistäni ollessani tuhti lapsi ja yllättäen siitä seurasi syömisten ja lihomisen vahtimista enkä ole koko sen jälkeisen elämäni aikana ollut koskaan piiruakaan ylipainon puolella. Sitten puolestaan on kettuiltu siitä kun olen liian laiha. Ihmisiä on mahdotonta miellyttää.

Kuinka monella teistä, jotka kommentoitte on lapsia? Ei sillä, väärin toimittu, mutta vasta oman lapsen kautta ne sisäiset toimintamallit, syvimmät piilot tulevat esille. Ainoastaan oman lapsen seurassa olet rikkinäisin, vajavaisin ja rakastavaisin. 

Mitä teidän mielestänne minun pitäisi nyt tehdä? Siis sen lisäksi, että pyysin lapselta anteeksi. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Mitä teidän mielestänne minun pitäisi nyt tehdä? Siis sen lisäksi, että pyysin lapselta anteeksi. Ap.

Mikä ikäinen lapsi?

Äitini nimittely minua. Se jätti ihan kamalat jäljet ja huonommuuden tunteen. Tuli tunne, että kuka vain ja missä vain voi sanoa minulle mitä vain ja lyödä minut sanoillaan matalaksi. Mielummin olisin ottanut selkääni.