Lue keskustelun säännöt.
Nimittelin lastani
03.01.2026 |
Syyllisyys on ihan valtava. Nimittelin lastani enkä tietenkään saa sanojani takaisin. Anteeksi pyysin ja selitin tilannetta, mutta tuntuu, että mikään ei voi korjata tilannetta...Miten pääsen tästä ylös?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka isäni on haudassa niin en vain saa unohdettua sen haukkumista vaikka pyysi anteeksi.
Oispa minunkin isä pyytänyt anteeksi kaikkia haukkumisia. Kun olen sanonut hänen loukkaavan minua, niin on vaan syylistänyt ja uhkaillut siitä.
N.24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsesi on vai onko aikuinen? Aikuisen voi ehkä jo paremmin ymmärtää äkillisen tunteenpurkauksen vaikkei se silti oikein ole.
Hulluksi ja sairaaksi haukkuminen on aikamoinen tunteenpurkaus vanhemmalta lapselleen.
Kyllä, ja se ei ole ikinä oikein. On kuitenkin eroa onko lapsi 2-vuotias taapero, 15-vuotias teini vai 35-vuotias menestynyt kirurgi ja perheenisä. Iän myötä oppii suhteuttamaan asioita paremmin ja ehkä jättämään vanhemman huutelut omaan arvoonsa.
Kyllä sille lapselle kuuluukin välillä sanoa pahojakin sanoja että oppii oikeaa maailmaa. Älä syyllistä itseäsi äläkä kasvata lastasi liian pumpulissa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sille lapselle kuuluukin välillä sanoa pahojakin sanoja että oppii oikeaa maailmaa. Älä syyllistä itseäsi äläkä kasvata lastasi liian pumpulissa.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
N.24
Varmasti kykenet hyväksymään sen ettet anteeksi välttämättä koskaan saa. Inhimillistä sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sille lapselle kuuluukin välillä sanoa pahojakin sanoja että oppii oikeaa maailmaa. Älä syyllistä itseäsi äläkä kasvata lastasi liian pumpulissa.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
N.24
Voi voi, löytyi jonkun pumpulissa kasvanut lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon niin syvästi, että tämä oli minulle ensimmäinen ja ainoa kerta. Ap.
Toivot? Itsehän sä olet vastuussa siitä mitä teet ja sanot. Valinta, ei mikään toivomisen paikka.
No toivon ja siihen pyrin. Mutta olinhan päättänyt jo ennen lapsiani, etten koskaan haukkuisi lasta tai huutaisi heille. Silti niin nyt kävi. Ap.
Oletko noin muutenkiin räiskyvä.
En ollenkaan. Ennen lapsia luulin olevani hyvin tasainen. Ehkä jopa sellainen vähän huonosti omia puoliaan pitävä, kiltti ja hyväntahtoinen ihminen. Lasten saaminen selkeästi on muuttanut minua, eikä ainoastaan hyvään suuntaan. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuommoseen haukkumaan pistäisin välit heti poikki vaikka oli sukulainen sisarus, kaveri tms. Lapsen on pakko elää haukkuvan vanmman kanssa kunnes ammatti ja pääsee erilleen.
En usko että on ongelma, jos anteeksipyyntö oli vilpitön. Hyvä että lapset näkevät myös vanhempiensa rajoitteet, niin voivat yrittää itse parantaa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isältäni kajahti aikanaan kauan sitten useampikin sammakko. Huomasin kyllä hänestä sanomisen jälkeen, että kadutti ja pahasti. Meni istumaan tunniksi pihalle ja tuijotti eteensä.
"Sinulla on ikävä ja haiseva olemus!", ja vastaavaa. Ongelma oli aina minun "olemus", ei käytös.
Kerran uhkasi turpaan vedolla ja varjonyrkkeili naamani edessä. Kyseessä siis keskiluokkainen virkamies.
Vierailija kirjoitti:
Tuommoseen haukkumaan pistäisin välit heti poikki vaikka oli sukulainen sisarus, kaveri tms. Lapsen on pakko elää haukkuvan vanmman kanssa kunnes ammatti ja pääsee erilleen.
Voi ristus sentään :D oletko elänyt vielä oikeaa maailmaa yhtään? Taidat olla aika nuori vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kamalalta, että olet haukkunut lastasi noin. Kun lapseni hölmöili, sanoin hänelle, että tuo mitä teit oli todella tyhmää, mutta sinä et ole tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
En usko että on ongelma, jos anteeksipyyntö oli vilpitön. Hyvä että lapset näkevät myös vanhempiensa rajoitteet, niin voivat yrittää itse parantaa siitä.
Täytyy sanoa, että jos joku haukkuisi hulluksi ja sairaaksi, en todellakaan antaisi anteeksi. Oli sitten kuka tahansa. Omalta murrosikäiseltä lapseltani vielä ymmärtäisin ja anteeksi antaisin, unohtaisin ilkeät sanat, mutta aikuiselta en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika sentään, sanat hullu ja sairas ei varmaan tunnu hyvältä, mutta ei ne niin pahoja sanoja loppupeleissä ole , kun tiedetään, ettei henkilö ole hullu eikä sairas. Ilmeisesti on kyse murkusta ? Jos on, niin murkut on kyllä vähän ailahtelvaisia ja rajuja, kuka enemmän kuka vähemmän. Murkkuikä on hyvä käydä läpi kaikkinen tunnekuohuineen ja myrskyineen. Puhevälit on kuitenkin hyvä pitää yllä.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko että on ongelma, jos anteeksipyyntö oli vilpitön. Hyvä että lapset näkevät myös vanhempiensa rajoitteet, niin voivat yrittää itse parantaa siitä.
Täytyy sanoa, että jos joku haukkuisi hulluksi ja sairaaksi, en todellakaan antaisi anteeksi. Oli sitten kuka tahansa. Omalta murrosikäiseltä lapseltani vielä ymmärtäisin ja anteeksi antaisin, unohtaisin ilkeät sanat, mutta aikuiselta en.
Murrosikäinen ymmärtää kyllä jo mitä suustaan päästää. Minä en todellakaan helpolla päästäisi jos omani puhuisi rumia.
7-vuotias lapsi kyseessä. Yritti satuttaa minua useamman kerran, eikä lopettanut. Ei se silti tietenkään oikeuta nimittelemään. Haluan sanoa, että olen normaalisti hyvin rakastava ja hellä äiti. Ja tämä tapahtui minulle!
Vierailija kirjoitti:
7-vuotias lapsi kyseessä. Yritti satuttaa minua useamman kerran, eikä lopettanut. Ei se silti tietenkään oikeuta nimittelemään. Haluan sanoa, että olen normaalisti hyvin rakastava ja hellä äiti. Ja tämä tapahtui minulle!
Kyllä 7 vuotias jo ymmärtää mitä tekee. Liian hellä olet ollut jos hyppii silmille ja satuttaa. Pieni näpäytys on ihan oikein jos ei lopeta.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kamalalta, että olet haukkunut lastasi noin. Kun lapseni hölmöili, sanoin hänelle, että tuo mitä teit oli todella tyhmää, mutta sinä et ole tyhmä.
Näin minäkin normaalisti toimin enkä edes käytä tuota "tyhmää" sanaa, vaan kerron, mikä toiminnassa oli nimenomaan väärin ja miksi. Ap.
Älä välitä, ap. Sä olet vain ihminen, ja se oli primitiivireaktio. Tiedät, ettet tarkoittanut oikeasti, mitä sanoit, ja lapsikin tietää sen. Vanhemmuus ei aina ole helppoa, mutta sä olet varmasti hyvä vanhempi.
Oletko noin muutenkiin räiskyvä.